HarjoitteluUutiset

Urheilijaesittelyssä Janne Klasila

Urheilijaesittelyssä Janne Klasila

Tällä kertaa urheilijaesittelyssä ultramatkoja juokseva Janne Klasila. Mainittakoon että Jannen Webbinen.net on hoitanut aika-ajo.com sivuston palvelintilaa sekä allekirjoittaneen muita projekteja yli kymmenen vuoden ajan. Suosittelen lämpimästi ja erityspisteet käsittämättömän nopeasta asiakaspalvelusta. Eli tietoliikenteen kanssa puuhaavasta ultrajuoksijasta on tällä kertaa kysymys.

Janne Klasila

Mikä mies on Janne Klasila?
38-vuotias, kolmen lapsen isä ja aviomies. Lähtöisin Oulun seudulta, mutta sittemmin turkulaistunut Naantalilainen. Liikuntahullu, mutta lahjaton sellainen, joten ainoa lajivaihtoehto oli kestävyysjuoksu, jossa sentään pystyy helvetillisellä treenillä vaikka mihin.

Millaisia matkoja ja suorituksia urallesi mahtuu?
Juoksu-ura alkoi rivakasti maratonilla, johon harjoittelin vain kuukauden verran. Maratonit veivät miestä useamman vuoden, mutta viimeiset vajaat 10 vuotta olen keskittynyt ultrajuoksuun. Maratonennätys on toistaiseksi ja ehkä myös lopullisesti 2:39:55. Vuonna 2010 juoksin Brivessä Ranskassa MM-kilpailuissa silloisen 24-tunnin juoksun SE:n 240,7 km. Toinen uran huippukohta oli vuoden 2013 OxroadUltran satamailinen, jonka voitin ajalla 13:47. Parhaimpana saavutuksenani pidän vuoden 2015 Spartathlonia, jossa sijoituin seitsemänneksi kaikkien aikojen parhaalla suomalaisajalla 26:23.

Millainen urheilutausta sinulla on?
Pienenä natiaisena harrastin aktiivisimmin yleisurheilua, mutta pienemmälle paikkakunnalle muuton vuoksi se jäi kokonaan. Teini- ja nuoruusvuodet harrastelin kaveriporukoissa ja kunta- sekä seurajoukkueissa useissa eri lajeissa, pingiksestä kaukalopalloon. Juoksu tuli mukaan vasta reiluna parikymppisenä, vakavammin olen harrastanut sitä kymmenisen vuotta.

Miksi juuri ultramatkat?
Kehityin maratonilla progressiivisesti vuoteen 2008 asti. Vuoden 2008 lopulla podin kuitenkin nivusvammaa, joka äityi niin pahaksi että muutaman kuukauden jopa kävely oli tuskallista. Kun aloin vähitellen toipua vammasta tajusin että vauhtikestävyyden kehittäminen entiselle tasolle olisi pitkä ja kivinen tie, niimpä päädyin kokeilemaan ensimmäistä ultraa eikä siltä tieltä ollut enää paluuta. Myöhemmin toki sivutuotteena myös alimatkojen tulokset ovat edelleen parantuneet, mutta harjoittelun painopiste on ollut ultrille.

Harrastatko muita lajeja? Tuntuu vain nopeasti ajateltuna että triathlon voisi taittua helposti jos kykenee tuollaisiin suorituksiin.
Veri vetää vahvasti pallopeleihin, joista vahvimpana on salibandy. Pallon perässä tulee juostua vähän liikaakin, pari kolme kertaa viikkoon, sillä se on yleensä kovista juoksutreeneistä pois. Triathlonista olen haaveillut pitkään, mutta herkästi pohjaanpainuvana homma jää kiinni uinnista. Pyöräiltyä tulee jonnin verran, joten sen puolesta triathlon kyllä menisi. Jos saisin vetää uintiosuuden soutuveneellä niin voisin jopa pärjätäkin.

Miten näin pitkille matkoille harjoitellaan ja onko kisakunnon rakentaminen kuinka pitkän tähtäimen projekti ja kuinka nopeasti edes voisi ajatella lähtevänsä seuraavalle näin pitkälle matkalle?
Harjoittelun painopisteen tulee olla määrässä. Itse kuitenkin vannon myös monipuolisuuden nimeen ja teen toisinaan intervalleja ja TV-kovia, jälkimmäistä lähinnä lyhyiden kilpailujen muodossa. Ultrajuoksussa lajinomaista harjoittelua on bulkkiharjoittelu tai rypästely, jossa harjoituksia on lyhyen ajanjakson sisällä useita, esimerkiksi viikonloppuna 5 x 20 km. Nykyään kilpailen yhden pitkän ultran vuositahdilla, jolloin väliin mahtuu hiljalleen palautuminen ja riittävästi laadukasta harjoittelua seuraavaa kilpailua varten. Palautumiseen menee yleensä useita kuukausia.

Janne Klasila

Millaisia elementtejä harjoittelusi sisältää, missä roolissa on esimerkiksi voimaharjoittelu ja kehonhuolto, jonka luulisi olevan tärkeä osa näin hurjissa suorituksissa?
Harjoittelu koostuu kilometrien keräämisestä, mutta mielellään monipuolisesti. Vedän nuorille yleisurheilua pari kolme kertaa viikossa ja pyrin samalla tekemään itse monet harjoitteet. Siinä tulee samalla monipuolisesti liikkuvuutta ja lihaskuntotreeniä. Varsinaista voimatreeniä en tee. Salibandyn puolelta tulee myös voimaa jalkoihin enkä koe että punttitreeni näiden päälle olisi enää hyödyllistäkään, päinvastoin lihasmassa on jo nyt pieni ongelma. Käyn lisäksi hieronnassa kerran pari kuussa.

Millaisia tuntimääriä teet ja miten sen jaottelet?
Tyypillinen kuukausiannos on noin 60-70 treenituntia. Pyrin pitämään kevyemmän viikon noin neljän viikon välein. Pieni nouseva progressio aina kisaa kohti. Kovimpina viikkoina juoksua on tullut nyt n. 220 km, kevyillä sadan hujakoilla. Toukokuulle kertyi 702 km juoksua. Kesäkuulle tulee vähemmän, sillä kesäkuun lopussa alkaa jo keventely kohti 1-2.7. käytäviä 24-tunnin juoksun MM-kilpailuja Belfastissa.

Miten perhe- ja työelämä sovitetaan isoihin treenitunteihin?
Se on tehtävä väkisin. Työ yrittäjänä antaa joustoa ja periaatteessa voin lähteä lenkille lähes milloin tahansa. Toisaalta ”olen aina töissä” eikä ihan joka päivä ehdi lenkille, onneksi niitä päiviä on kuitenkin harvakseltaan. Lapset ovat päivät koulussa, joten luonnollisin aika pidemmille treeneille on aamupäivisin. Koska elämä on hektistä niin asioita pitää vain osata yhdistellä, esimerkiksi lapsen harrastukseen voidaan mennä yhdessä pyörällä, teen oman juoksulenkin treenin aikana ja samalla siinä ehtii lukaista parit sähköpostit.

Käytkö ulkomailla talvella treenaamassa ja mikä yleensäkin on lajissa vaikutus sillä että asuuko Suomessa vai jossakin lämpimässä maassa missä kausi on lämmin ja pidempi.
Koska lapset ovat kouluikäisiä niin talvireissuihin ei oikein ole mahdollisuutta, eikä toisaalta mitään yletöntä tarvettakaan. Autotallissamme on pari juoksumattoa ja siellä lämpöisessä juoksut onnistuu helposti, Craftit päällä. Siinäkin voi muuten samalla katsella vaikka leffoja tai opiskella englantia äänikirjojen muodossa. Kesäisin on tullut käytyä korkeanpaikan leireillä Sveitsissä, missä ollaan nytkin tätä kirjoittaessa. Onneksi perhe viihtyy samoissa maisemissa niin saadaan näistäkin reissuista kaikki hyöty irti, sekä henkiselle että fyysiselle puolelle.

Ruokailu on usein niitä juttuja mitkä jakavat koulukuntia kaikessa urheilussa. Onko sinulla jokin oma punainen lankasi?
Tämän suhteen olen ollut ehkä liiankin tuuliviiri, on tullut vaihdeltua valiota moneen suuntaan karppauksesta hiilihydraattitankkauksen muotoihin. Toisaalta pitäähän sitä kokeilla mikä itselle sopii ja mikä ei. Syön varsin rasvapainotteisesti, vältän viljoja ja muuta höttöä, vaikkakin nykyään vietän taas karkkipäivääkin. Pyrin syömään em. painotuksilla terveellisesti ja monipuolisesti. Smoothie on in ja siihen saa ympättyä marjat, siemenet, pähkinät, banaanit, avokadot ja muut samaan pakettiin!

Entä lisäravinteet harjoittelussa?
Kaiken perusta on monipuolinen ravinto. Koen kuitenkin lisäravinteet välttämättöminä, mm. D-vitamiini, magnesium, sinkki, perus monivitamiini, urheilu- ja palautumisjuomat. Suurimmasta osasta lisäravinteista ei ole mitään haittaakaan, sillä ylimääräiset suodattuvat kyllä elimistöstä pois. Toki joidenkin kanssa pitää olla tarkempana, jotta ei tule esim. vatsavaivoja.

Onko ultramatkoilla välineurheilua? Onko jotain sellaista välitettä tai suplimenttia millä voidaan oleellisesti parantaa tulosta.
Ei oikeastaan, ellei oteta huomioon että ultramatkoja on myös mm. Triathlonissa. Ultrajuoksussa ei tarvita juuri muuta kuin hiertämättömät vaatteet ja hyvät sopivasti vaimennusta tarjoavat kengät, kuten vaikkapa Hoka One One Claytonit, jotka ovat hyvin kevyet, mutta kuitenkin hyvin vaimennetut kengät. Suoritus ei parane kuin helvetisti treenaamalla:)

Miten näin pitkille matkoille tankataan ja kuinka huolehdit energiansaannista suorituksen aikana?
Keho vetää vain tietyn määrän hiilihydraatteja, joten tankkaus ei juurikaan eroa vaikkapa maratonille tankkaamisesta. Itse asiassa ultrille on järkevämpää tehdä vielä hieman maltillisempi tankkaus, sillä vatsan täytyy lähteä toimimaan hyvin jo ensi tunneista lähtien. Överitankkauksella voi pilata koko kisan, jos vatsa ei lähdekään toimimaan ajoissa. Suoritus on niin pitkä että ennakkotankkauksella ei pitkälle pötkitä. Paljon tärkeämmässä asemassa onkin kisan aikainen tankkaus. Itse suosin urheilujuomia, joista saan ehkä 90-95% kisan aikaisesta energiasta. Urheilujuomaksi lasken tässä tapauksessa mm. Cokiksen ja hedelmämehut, joita on hyvä nauttia vaihtelun vuoksi, samaa juomaa ei vaan pysty vetämään jatkuvalla syötöllä. Vatsan toiminnan kannalta on tärkeää että saadaan myös mm. jonkin verran kuituja. Tunnin pari välein onkin hyvä nauttia jotakin kiinteämpää, pikapuuroa, lihakeittoa, banaani, sipsejä tms. Myös mm. suklaa, karkit, suolakurkut, hedelmäviipaleet yms. kuuluvat valikoimaan. Useimmiten monet näistä tulevat kilpailun järjestäjän puolesta. Elektrolyyttitasapaino on sekin tärkeä kilpailuissa, etenkin kuumalla kelillä tarvitaan lisäsuolaa. Mm. vuoden 2015 Spartathlonilla laskin nauttineeni noin 30 grammaa suolaa, josta suurimman osan imeskelin merisuolarakeina. Juomaa hurahti ko. kisassa yhteensä jopa 30-40 litraa, kuumimpaan aikaan parisen litraa tunnissa, joten siihen suhteutettuna suolan määrä ei kuulosta enää niin korkealta.

Olen itse ajanut pyörällä joskus liki 9 tunnin tapahtuman ja yksi iso haaste oli itsensä psyykkaaminen. Mitä ajattelet tai miten tsemppaat itseäsi näissä suorituksissa?
On selvä kun mennään pitkiä aikoja äärirajoilla niin sanotusti veitsenterällä niin mieli ja keho tuppaavat antamaan käskyjä höllentämisestä tai keskeyttämisestä. Ne ajatukset pitää vain sulkea pois. Koen olevani näissä tilanteissa vahva enkä tule radalta pois kuin suurin piirtein pyörätuolilla. Toki itselläkin joukkoon mahtuu heppoisia keskeyttämispäätöksiä, mutta ne ovat olleet pienemmissä kisoissa ja kun tavoitteena on ollut vain ennätysparannus niin sen karatessa on vain ollut järkevintä keskeyttää jotta palautuminen seuraavaan isompaan koitokseen olisi nopeampaa.

Janne Klasila

Mikä on hienoin kisamuistosi, kerro siitä?
Kyllä se on ehdottomasti vuoden 2015 Spartathlon. Siitäkin huolimatta että kävin viimeisen 100 kilometrin matkalla 10 kertaa ruikulipaskalla. Muilta osin se kisa meni niin nappiin. 247 kilometrinen Spartathlon on iso spektaakkeli Kreikkalaiseen tyyliin satoine osallistujineen ja juhlallisine oheistoimintoineen. Lähtö on Akropoliilta, maaliin juostaan Spartaan Leonidaksen patsaalle. Historia, korkeuserot, upeat maisemat ja lämpötilavaihtelut jopa 30-35 asteen helteestä 10 asteeseen vuorilla tekevät kisasta omanlaatuisensa. Helteen vuoksi koviakin menijöitä karisee matkan varrelle. Kun itse olen siedättänyt itseäni helteisiin ja nautin niistä niin saan siitä paljon lisävoimaa. Sangasvuoren ylitys 150 km jälkeen on yksi mieleenjäävä hetki. Yöllä pilkkopimeässä noustaan vuoren päälle lähes pystysuoraa seinämää kynttilävalaistuksessa. Lopussa juostaan Spartan katuja Leonidaksen patsaalle, se on isoin hetki!

Terveisesi lukijoille
Liikunta-addiktina on ollut todella hienoa seurata kun tälläiset lajit kuin pyöräily, triathlon ja polku- sekä ultrajuoksu ovat kasvattaneet paljon suosiotaan viime vuosina, pidetään lajit edelleen nosteessa! Valtavasti tsemppiä kaikille treeneihin ja moikatkaa kun tulette pyörällä vastaan (tai ohi). Tai juosten. Toki uidenkin saa tulla vastaan, mutta käyttäkää mielummin vesistöjä siihen;)

Booking.com
Tags : Janne Klasilaultrajuoksu
Sami Saarenpää

The author Sami Saarenpää

Leave a Response