HarjoitteluTapahtumat

Ironman Kalmar 2018: Bra jobbat Kaisa!

Osallistuin Ironman Kalmariin 18.08.2018. Kyseessä oli toinen täyden matkan triathlon minulle, ensimmäinen oli Ironman Barcelona syksyllä 2016. Vuosi sitten mietin minkä kisan valitsisin tälle vuodelle ja lopulta päätös oli helppo – kuulin niin paljon kehuja tunnelmasta Kalmarissa, että halusin mennä itse paikan päälle sen kokemaan! Ohjelmassa olisi siis 3,8km uintia Itämeressä, 180km pyöräilyä ja lopuksi 42,2km juoksua. Yhteensä 226km etenemistä omin lihasvoimin.

Matkustin Kalmariin seurakaverin kanssa autolla ja laivalla. Tämä oli kätevä tapa matkustaa, koska autoon on helppo ottaa mukaan kaikki tarvittava (ja vähän liikaakin 😀 ), eikä pyöriä tarvinnut pakata laukkuihin. Toki laivalla ja autolla matkustamiseen menee enemmän aikaa kuin vaikkapa lentämiseen. Olo oli matkaan lähtiessä innostunut ja iloinen, vaikkakin jostain takavasemmalta oli ilmestynyt flunssaoireet ja kova päänsärky juuri kisaviikon alkuun. Se harmitti, mutta riskihän on aina olemassa, että kisan alla voi sairastua. Koko vuoden olin ollut terveenä, ilman yhtään sairaslomapäivää töistä, joten kyllä harmitti, että juuri nyt sitten! Mutta minkäs teet, parhaan mukaan nautitaan viikosta kuitenkin.

Matka Kalmariin sujui kuitenkin mukavasti ja pääsimme perille lämpimässä ja aurinkoisessa kesäsäässä keskiviikkona, kisan ollessa siis lauantaina. Torstaina viimeistään piti kaikkien kisaan osallistuvien olla paikalla ilmoittautumassa ja kisainfossa, mutta päätimme mennä ajoissa paikalle ja tutustua reitteihin etukäteen. Tämä oli kyllä kiva juttu! Hotelliin kirjautumisen jälkeen lähdimme ilmoittautumaan, tottakai! Konkretisoi mitä on tulossa, kun saa omalla nimellä varustetun kisanumeron, sekä uimalakin ja tietenkin kisarepun 🙂

Ilmoittautumaan Ironman Villageen

Ilmoittautuminen sujui todella jouhevasti. Kansainvälisen vuosilisenssin olin hankkinut jo Lahden Ironman-puolikasta varten, joten riitti että esitin siitä todisteet ilmoittautuessa. Lisäksi piti todistaa henkilöllisyys ja esittää sähköpostiin tullut QR-koodi, ja lisäksi olin allekirjoittanut valmiiksi lapun, jossa vakuutan starttaavani riittävän hyvässä kunnossa suorittaakseni Ironmanin, ymmärrän tapahtuman riskit, ja luovun kaikista oikeuksista valittaa mistään…nimi on alle laitettava, jos mielii lähtöviivalle 🙂

 

Löytyihän se omakin nimi sieltä lähtijöiden joukosta!

Ilmoittautumisen yhteydessä saatiin siis kisanumero, uimalakki, vaihtopussit, kisatarrat, ja kisareppu.  Ajanottotägin saisi vasta kun on vienyt tavarat vaihtoalueelle perjantaina. Kisanumerotatuointeja ei näköjään ollut tässä kisassa. Ensivaikutelma kisarepusta oli, että melko ruotsalainen väritys 😀 …reppu osoittautui hyväksi ja tilavaksi ja sillä oli käyttöä heti kisaviikolla eri paikkoihin liikkuessa.

Olimme tosiaan hyvissä ajoin perillä, ja käytimme aikaa uintireittiin ja pyöräreittiin tutustumiseen. Itse koin sen tosi hyvänä! Uintireitti vaikutti todella sokkeloiselta etukäteen, joten kävimme rannalta käsin ihmettelemässä miten se oikein meneekään. Uintireitin alkupätkää (siis noin ensimmäistä 3000 metriä 😀 ) ei päässyt uimaan ennen kisapäivää, koska siellä on veneliikennettä ja liikenne suljettu tietenkin vain kisapäivänä.

Uinti kielletty 🙁

Läheiseltä uimarannalta pääsi kuitenkin veteen ja uimaan n. viimeistä 600 metriä kisareitistä. Vesi tuntui todella miellyttävältä ja lämpimältä, n. 20-21 asteista se ilmeisesti oli.

Perjantain uinnilla kyllä joutsen-perhe uiskenteli siinä lähellä ja eräänkin kerran toinen vanhemmista oli yhtäkkiä n. reilun viiden metrin päässä tarkkailemassa tilannetta, kun olimme uimassa, joten siinä vaiheessa totesin että nyt riittää pulikointi, en halua joutua kamppailemaan joutsenen kanssa 😀

Uintireitin tutkailua rannalta käsin, kyllä sieltä jotain poijuja näkyy.. 🙂

Sekä torstaina että perjantaina tuli tehtyä kevyet aamulenkit ja tutustuttua ympäristöön. Perjantaina tosin vain kävellen ja valokuvia ottaen 🙂 . Flunssaoireet olivat hellittäneet, eli nenää ei tarvinnut enää niistellä, mutta päätä särki koko kisaa edeltävän viikon, ja yritin sitä lääkitä särkylääkkeellä, jotta olisi miellyttävämpi startata lauantaina. Olo oli kuitenkin muuten hyvä, niin en uskonut että kyse olisi mistään semmoisesta taudista, minkä takia pitäisi jättää starttaamatta.

Torstai-illan ohjelmassa oli kisainfo läheisellä tennishallilla. Siellä tuli koettua jopa liikutuksen hetkiä kun katsottiin viime vuoden kisavideota ja alkoi pikku hiljaa mennä tajuntaan, että mihin sitä on tultu 🙂 . Kisainfo oli enemmän vauhdikas Ironman-show kun varsinainen info, toki lopuksi käytiin kisa-asioita ja sääntöjä myös läpi. Siinä se ilta pitkälti vierähtikin, mutta hieno fiilis jäi ja oli kiva jatkaa valmistautumista lauantaihin. Mieleen jäi pyörimään erityisesti kisan slogan: ”Race with a smile!” 🙂

Perjantaina kävimme Öölannin puolella pyöräilemässä kisareittiä pienen matkaa, että vähän näkisi millaisia tuulet ovat ja miltä tiet vaikuttaa. Torstaina olimme jo käyneet autolla ajamassa suuren osan pyöräreittiä, ja se vaikutti kyllä mukavalta. Kauniita ja vaihtelevia maisemia, melko paljon kääntymisiä, mutta tasaisia teitä. Ainoa isompi nousu oli Öölantiin menevällä sillalla, joka ajettiin siis kahteen kertaan mennen tullen, pyöräreitin alkuvaiheessa ja sitten n. 120km kohdalla.

Uinnista nousu ja vaihtoalue näkyy taustalla

 

Uinnin starttipaikan Ironman-kalustoa 🙂

Perjantaina oli ohjelmassa sitten pyörän ja vaihtopussien vienti vaihtopaikalle. On siinä oma jännityksensä aina, että onko nyt kaikki pusseissa ja pyörässä, että mitä kaikkea pitääkään muistaa ja tarkistaa? Toki vaihtopaikalla vielä käydään sitten kisa-aamuna pumppaamassa renkaat ja silloin voi vielä tsekata, että kaikki on kunnossa, ja tarvittaessa viedä jotain unohtunutta, mutta kuitenkin. Pyörää ei sitten ollut tullut tarkistettua ihan kunnolla ennen kisaa….siinä siis yksi kehittymisen kohde seuraaviin kisoihin!

Bike check-in ohjeistusta: kypärä päähän, ja vaihtopussit valmiiksi esille. Numerotarra pyörään.

Tavaroiden vienti vaihtopaikalle sujui myös jouhevasti ja lyhyellä jonotuksella. Pyörä paikoilleen, ja vaihtopussit omalle paikalleen naulakkoon. Lopuksi vielä vaihtoalueeseen tutustuminen, mistä lähdetään pyöräilemään, mistä juoksemaan ym.  Alue vaikutti aika selkeältä, tosin vaihtopussien alue vaikutti ahtaalta, ja oli se sitä myös kisan aikana. Onneksi siellä ei tietysti kaikki 2800 kilpailijaa ole aivan yhtä aikaa 😀

Pyöräni Speedy (851) valmiina vaihtopaikalla odottamassa kisapäivää. Taustalla näkyy kaari, jonka alta lähtö pyöräreitille.

Vaihtopussien järjestystä hieman hämmästelin – sininen bike bag ylhäällä ja punainen run bag alhaalla. Eli kun uintikamat sullotaan uinnin jälkeen siniseen pyöräpussiin, ja punaisessa pussissa olevat juoksukamat ovat siinä alla, senhän arvaa että märistä sinisistä pusseista valuu vettä sinne juoksupusseihin? Olen siinä ajatuksessa, että useimmissa kisoissa ne on tästä syystä toisinpäin, eli juoksupussi ylhäällä ja pyöräpussi alhaalla. Jätin varmuudeksi juoksukengät vaihtopussin sisällä vielä muovipussiin, että pysyisivät kuivempina. Yöksi jätin myös pyöräilykamat muovipusseihin, koska oli luvattu sadetta yöksi. Aamulla sitten kävin poistamassa ylimääräiset muovipussit – ja kyllähän siellä oli satanut että ihan hyvä että tuli suojattua pahimmalta kastumiselta.

T1 ja T2 vaihtopussit. Ahtaalta näyttää! Ja olikin sitä.

 

Kun tavarat oli tsekattu sisään, alueelta poistuessa sai sitten ajanottochipin kisaa varten. Se myös vastaavasti palautettiin kun kisan jälkeen haettiin tavarat pois vaihtopaikalta. Helppoa ja selkeää.

Ajanottochippi saatu

Siinäpä ne kisavalmistelut sitten alkoivat olla valmiina! Lyhyt uinti käytiin vielä perjantai-iltana tekemässä (se joutsen-kohtaaminen 🙂 ), muuten vain sitten rentoilua ja pyrkimys päästä ajoissa nukkumaan. Väsyttikin ihan lupaavasti, mutta päänsärky ei ollut kuitenkaan vielä hellittänyt, joten ei oikein uni tullut silmään. Lopulta tuli nukuttua n. 3 tuntia ennen kisa-aamun herätystä klo. 3:30. Olo oli kuitenkin suht pirteä, olihan tulossa hieno päivä 🙂 ja päänsärkykin oli jo selvästi hellittänyt siinä vaiheessa! Kisapäivän aamiainen naamariin ja kuppi kahvia. Sitten pikkuhiljaa kohti vaihtoaluetta, joka aukesi klo. 5. Vaihtopaikalla juomapullot ja patukat pyörään, renkaiden pumppaus ja vaihtopussien tsekkaus.

Sitten maali-alueen kautta hotellille valmistautumaan starttiin. Maalista pari kuvaa – siinä on päivän tavoite!! 226km pitäisi omin lihasvoimin taittaa, ennen magic carpetille pääsemistä 🙂

 

Maalisuora kisapäivän aamuna
Päivän tavoite! Päästä maaliin kaksinkertaisena Ironmanina 🙂 ja mahdollisimman ripeästi toki!

Hotellimme oli aivan uinnin lähtöpaikan lähellä, joten puimme märkkärit päälle hotellihuoneessa ja lähdimme kohti uintikarsinaa n. puoli tuntia ennen rolling startin alkua. Minulla oli takaraivossa se Lahden IM-puolikkaan lähtö, johon saavuin niin myöhään etten enää mahtunut haluamaani kohtaan, joten nyt halusin olla ajoissa. Ja oltiinkin hyvissä ajoin, joten sitten oli helppo rentoutua ja odotella hyvillä mielin starttia. Täyden matkan triathlon selvästi sopii minulle, koska vähiten jännittää aina ennen täysmatkaa 😀 …kahden kaverin kanssa siinä odoteltiin lähtökarsinassa ja kaikki olivat hyvällä tuulella. Asetuimme hieman 1h10min tavoiteaikakyltin taakse. Pian se startti sitten koitti ja käynnistin kellon hieman ennen veteenmenoramppia, jottei tarvitse sitä sitten viime hetkellä näppäillä. Laitoin myös kellon näytön lukkoon jottei se pysähtyisi jos tulee kontaktia uidessa. Lainasin yhtä uinnin lähtökuvaa Ironman Swedenin sivulta, kun luonnollisesti ei omaa kuvaa siitä tilanteesta ole 🙂 . Sinne sitä pulahdettiin kaikki vihreissä uimalakeissa, ja olihan se hienoa! Porukka jakautui aika hyvin lähtösuoralle ja mitään pahoja painiotteluita ei ollut.

Uinnin lähtöä (kuva: Ironman Sweden)

Toki sitä kontaktia jonkun verran tulee ja varsinkin kääntöpoijujen kohdalla sitä on vaikea välttää. Uinti lähti ihan rennosti liikkeelle eikä mitään lähtösuoran paniikkia ilmennyt (näitä on joskus omalle kohdalle sattunut, mutta aina niistä on päästy jatkamaan eteenpäin). Vesi oli lämmintä ja siitä sai hyvin otetta, joten rennosti pystyi uimaan. Useamman kerran kävi niin että jäi hieman pussiin kahden uimarin taakse, ensin ajatteli että jo tässähän on hyvä peesi, uin tässä…kunnes alkoi sitten tuntua että itse uisi kuitenkin kovempaa, ja toisaalta alkoi häiritsemään edellä menevien heiluva uintityyli (tästä on joskus ollut puhetta tuttavien kanssa, että joidenkin perässä on helpompi uida kuin toisten…), ja oli sitten peräydyttävä siitä ja mentävä jompaa kumpaa kautta ohi. Tuossa kahden uimarin takana/välissä uiminen on kyllä niin kevyttä, että sinänsä siinä olisi mukava uida, mutta kun ei tiedä vauhtia, ja helposti tuntuu että siinä vaan löllöttelee eteenpäin, niin ei siihen jotenkin malta jäädä. Se olisi paras mahdollinen tilanne, että kaksi edellä uivaa uisi sen verran kovaa, että itse joutuisi tekemään kunnolla töitä pysyäkseen perässä, silloin tulisi varmasti paras mahdollinen uintitulos.

Uintireitti oli lopulta melko selkeä, ja uintikelihän oli täydellinen. Tuulta oli aamuun luvattu 2m/s, joten hyvin tyyntä oli ja se auttoi poijujen näkemistä kun ei ollut aallokkoa. Ensimmäistä kertaa kisassa tuntui että porukan virrasta sai apua, eli ihmisiä oli niin paljon liikkeellä että virta soljui kuin itsestään eteenpäin. Helppo uinti siis! Varsinkin se loppumatka ns. avomeriosuuden jälkeen oli helppoa uida, kun tiesi miten reitti menee, kun oltiin siihen niin perusteellisesti tutustuttu etukäteen. Suosittelen siis tutustumaan reitteihin hyvin, aina kun se on mahdollista! Vähentää sitten suunnistuksen tarvetta kun on jonkinlainen ajatus siitä miten reitti menee.

Uintireitti, 1 kierros

Uinnista rantauduin ajassa 1:12:43 – ei huippu, mutta ihan hyvä! Kello näytti matkaksi reilu 4km. Vaihtomatka uinnista vaihtopaikalle on  Kalmarissa tosi lyhyt, juostaan vaan tien yli ja sitten ollaankin jo vaihtopusseilla. Harvinaista herkkua 🙂 . Juostaan ja juostaan…monet kävelivät, ja olin pienesti ärtynyt että päässyt juoksemaan vaihtopussille, koska edellä menevät kävelivät, ja käytävät olivat niin kapeat ettei siinä mahtunut ohi. No, vaihto meni ihan ok ja kolmen minuutin kuluessa olin pyörän päällä lähdössä 180km lenkille, ensin Öölannin puolelle n. 120km lenkki ja sitten sisämaassa 60km.

Pyöräily lähti ihan mukavasti liikkeelle mitään suuria ruuhkia ei ollut, vaikka ihmisiä oli kyllä pitkänä jonona silmän kantamattomiin. Peesivälit pysyivät suurimmalla osalla kunnossa, jonkin verran näkyi yksittäisiä toisten perässä ”lepääjiä” jotka tunnisti mm. siitä että vilkuilivat olkansa yli että tuleeko peesivalvojia moottoripyörällä kenties takaa.  Vaikka pyöräily eteni ihan ok, oli se myönnettävä että mikään paras kulkupäivä ei ollut, vaan semmoinen voimaton fiilis. No, sekin oli ok, koska matka eteni kuitenkin mukavasti n. 32 keskarilla lähes 120km asti, jolloin ilmenivät vatsavaivat. Watit ja sykkeet jäivät alhaisiksi joka tapauksessa jo alun jälkeenkin. Vatsakivut latistivat tunnelmaa, mutta toimin valmentajan ohjeen mukaan ja otin pari suolatablettia ja hidastin vauhtia, ja odottelin josko olo kohenisi…tässä vaiheessa olin ajelemassa takaisin kohti Kalmarin keskustaa, ja sinne saapuessa olo oli todella ristiriitainen – kannustus isossa liikenneympyrässä oli ihan mieletöntä, siellä oli käynnissä ihan kunnon bileet 🙂 . Tämä olisi varmaan tuntunut hienolta, ellei oma olo olisi ollut juuri kehnoimmillaan. Nyt lähinnä tuntui siltä että en edes ansaitse kannustusta, koska en suoriudu hyvin ja teki vaan mieli nyyhkyttää, ja taisi siinä vähän niin käydäkin 🙂 . Mutta kannustus oli siis todellakin kohdallaan!!  Myös jo Öölannin puolella oli todella paljon ihmisiä kannustamassa pyöräreitin varrella.

Pyöräreitti, 1 kierros, n. 120km Öölannin saarella ja 60km sisämaassa

No, vatsakipu ei onneksi pahentunut, vaan alkoi hellittää hieman. Pysyin positiivisena ja vakuuttelin itselleni, että näinhän sitä toimitaan millä tahansa matkalla, jos ongelmia tulee – vauhtia pois ja sovitetaan se siihen sen hetken olotilaan. Sillä tavalla voi välttyä keskeytykseltä, joka olisi kyllä todella kova pala!

Matka jatkui sisämaan 60km kierrokselle ja mietin että voihan tästä tulla vielä ihan hyvä juoksu, varsinkin kun joudun himmaamaan pyörällä, niin ehkäpä sitten on mahdollista saada hyvä juoksu, kun jalat säästyvät pyöräilyssä? Sain loppupyöräilyyn ihan hyviäkin pätkiä vielä mukaan ja oli mukava viilettää kauniissa maisemissa….eli hieman parempi olo oli loppumatkasta joten sain estettyä ettei keskivauhti nyt aivan totaalisesti laskenut. Tosi pyöräilyyn ilmeni vielä vähän lisähaastetta, kun ketjut tippuivat kerran ja joudun pysähtymään ja nostamaan ne paikoilleen. Onneksi matka jatkui sen jälkeen – seurakaverini nimittain totesi että kammet pääsevät heilumaan ihan kunnolla eli olisi saattanut käydä niinkin että irtoavat kokonaan ajon aikana…hups!! Pitää kyllä jatkossa oppia tarkastamaan pyörä paremmin ennen kisapäivää, että kaikki on kunnossa lähtiessä. Pyöräilyn ajaksi tuli lopulta 5:52, ja ei se kyllä mieltä lämmitä, mutta tuona päivänä siihen oli nyt tyydyttävä! Watit ja sykkeet jäivät kauas tavoitteesta ja keskivauhdiksi tuli n. 30,7km/h.

No, sitten vaihtoon ja tässä kohtaa päätin käydä vessassa, jos se olisi sitten pois juoksuajasta 🙂 . Vaihtoon meni reilu 4 minuuttia vessakäynnin kera, ja sitten juoksemaan. Ihan ok liikkeelle, keskustassa oli hienoa juosta kun oli todella paljon ihmisiä kannustamassa ja siellä oikein kuuluttaja nimeltäkin kannusti, että siinä menee Kaisa naapurimaastamme 🙂 . Mutta aika äkkiä oli ilmeistä etteivät ne vatsavaivat sinne pyörään jääneet, vaan ilmaa alkoi kertyä vatsaan niin että se vaikeutti juoksemista. Kyllä harmitti, koska juoksua olin odottanut juuri eniten, kun siinä on kevään ja kesän aikana tullut hyvin edistystä, ja olisin halunnut nähdä mitä vauhtia pystyn elämäni toisen maratonin mittaisen matkan taittamaan! No, kunto ei nyt kuitenkaan tätäkään suoritusta rajoittanut, vaan vatsa. Sykkeet jäivät hyvin kevyen aerobisen lenkin tasolle, n. 10-15 pykälää alemmaksi kun olisi ollut ajatus juosta.

Juoksureitti, 3 kierrosta

Mutta niinhän se on että täysmatka on pitkä ja sitä vauhtia edetään, mitä kunakin päivänä pystytään! Että kohtuu hyvällä fiiliksellä kuitenkin eteenpäin. Jokaisella juoksukierroksella jouduin tekemään yhden vessareissun, jossa positiivista oli se, että juoksu oli kyllä aina helpompaa sitten vessapysähdyksen jälkeen, kunnes taas sitten ilman kertyminen jatkui.  Kalmarissa juoksu oli kolmena kierroksena ja toinen oli selvästi pisin 😀 …vaikka taisi se viimeinen kierros hitaimmin edetä. Outo juttu oli se, että juoksussa oli aivan mieletön jano koko ajan, vaikka pyörällä tuli juotua runsaasti. Ehkei sitten kuitenkaan ihan tarpeeksi, koska olisi tehnyt mieli pysähtyä ja juoda pari litraa kylmää vettä 🙂 . Mutta ei auttanut kuin viilentää sekä ulkoisesti (pari mukia vettä päälle aina huoltopisteellä) ja juoda vettä ja kokista sen mitä pystyi. Urheilujuoma ei uponnut enää yhtään juoksun aikana.  Toisella ja viimeisellä kierroksella ei myöskään enää geelikarkit uponneet, ja oli vaikea keksiä mistä ottaisi energiaa, kun vatsaan sattui eikä mitään olisi tehnyt mieli. Energiat sinänsä riittivät ihan ok maaliin pääsyyn, että ei siinän mielessä hätää, varsinkin kun sykkeet olivat niin matalalla. Juoksuun meni sitten lopulta lähes 4:37, mikä ei kyllä sekään ilahduta 😀 mutta minkäs teet. Juoksureitin varrella oli paljon kannustajia ja usein kuului sanat ”bra jobbat”, ja se tuntui todella hienolta. Pari kilometriä ennen maalia, n. 40km kohdalla meinasi iskeä liikutuskohtaus juomapisteellä, kun sen vapaaehtoiset näkivät että olen suuntaamassa maaliin (ranteessa oli kaikki kolme rinkulaa eli yksi jokaiselta juoksukierrokselta, jonka jälkeen sai edetä maaliin 🙂 ), niin kannustivat nimellä ”bra jobbat Kaisa” ja jotenkin se oli liikaa siinä kohtaa, ja meinasin puhjeta itkuun 😀 ….urheilun suuria tunteita selvästi 🙂 ….kaksi kilometriä on lyhyt matka, mutta toisaalta pitkä matka kun on taivaltanut jo 224km….mutta hieno oli fiilis joka tapauksessa kun tiesi että maali lähenee askel askeleelta.

Maalisuoralla fiilis oli upea pitkän päivän jälkeen ja ohitin siinä innoissani yhden miehen ja paiskasin yläfemmat juontajan kanssa ennen maaliin juoksemista. Maalissa kellot pysähtyivät aikaan 11:49:31 – joka on kuitenkin uusi täyden matkan ennätykseni. Ja on se vaan upea tunne päästä maaliin 🙂 ja totesin taas että nimenomaan tämä täysmatka on itselleni SE juttu tässä harrastuksessa! Se itsensä voittaminen pitkän matkan päätteeksi – vaikea sitä on sanoin kuvailla sitä fiilistä, se pitää itse kokea 😉

 

Tunnen hieman huonoa omaatuntoa siitä, että en ole tyytyväinen tulokseeni, mutta kokonaisuutena kuitenkin reissu oli mahtava elämys ja olen kuitenkin ylpeä saavutuksestani! On hienoa olla kaksinkertainen Ironman 🙂 . Ja olen kiitollinen että voin harrastaa tätä kohtuullisen vaativaa harrastusta, olen saanut olla terveenä ja harjoitella. Ja tiedän että kuntoa riittää kovempiinkin suorituksiin. Luonnehdin Kalmarin loppuaikaani siten, että se oli huonon päivän hyvä suoritus 🙂 eli kuitenkin sub12 ja oma ennätys, vaikka haasteita oli matkalla. Tiedän että vatsavaivat on tosi yleisiä näillä pitkillä matkoilla, eikä aina ole selkeää reseptiä miten niitä voisi välttää. Luultavasti flunssa ja etenkin päänsärkyyn syöty särkylääke eivät olleet vatsalle paras mahdollinen valmistautuminen päivään. Hieman samat haasteet oli viime vuonna Turun puolikkaalla ja silloinkin flunssan jälkimainingeissa. Tankkauksessa ja kisaeväissä ei sinänsä ollut mitään uutta tai erikoista, kaikki käytetyt energiat ovat tuttuja treeneistä.

Yhtä kaikki, yhtä kisakokemusta taas rikkaampana! Maalissa löytyi jo jonkinlaista hymykaretta kasvoille ja kisan jälkeen on ollut kyllä todella iloinen fiilis kuluneesta vuodesta, tehdyistä treeneistä ja kehityksestä. Iso kiitos valmentajalleni Darby Thomasille! Kyllä nelikymppinen kolmen lapsen äitikin pystyy melkoisiin suorituksiin kun on saanut treenata terveenä ja ilman vammoja ja treeneissä on tehty oikeita asioita.

Maalissa löytyy jo pientä hymyä 😉
226km jälkeen palkinto saavutettu!

 

Tässä vielä yhteenveto tuloksesta:

 

Kisan jälkeen jäimme vielä sunnuntaiksi Kalmariin, ja olin ensimmäistä kertaa katsomassa Ironman-kisan palkintojenjakoa ja Kona-slottien jakoa. Voi pojat, mikä tunnelma siellä oli 😀 kunnon Ironman- showta ja tykitystä, ja iloisia ihmisiä…vaikea sanoin kuvailla, kannattaa mennä itse paikan päälle ja kokemaan se 🙂 . Sunnuntai-iltana teimme vielä seurakavereiden kanssa kävelyn lähistöllä olevaan Kalmarin linnaan ja tuntui kivalta että olimme päättäneet jäädä yhdeksi päiväksi vielä lomailemaan kisan jälkeen.

 

Omat kesän rusketusrajat tuli päivitettyä kuntoon kisapäivänä! 😀

Kalmarin kisa oli juuri niin upea tapahtuma kun olin etukäteen kuullut, paikallisten kannustus ihan parasta! Usein kuului yleisöstä: ”Bra jobbat Kaisa!”, ja se kyllä siivitti menoa eteenpäin. Suosittelen ehdottomasti Kalmaria Ironman-kisana! Hyvät järjestelyt, kivat reitit ja upea kannustus 🙂 . Myös omalta perheenä ja tutuilta saadut tsemppiviestit ennen kisaa ja onnitteluviestit kisan jälkeen yllättivät – iso kiitos kaikille mukana elämisestä! On kivaa olla oman elämänsä urheilusankari 🙂

 

Happy finisher!
Booking.com
Tags : IronmanKalmartriathlon

Jätä vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.