Randonneur- eli pitkänmatkanpyöräily
Ensi lauantaina pimeyden laskeutuessa normaalit ihmiset käpertyvät sohvalle suojaan yön pimeydeltä ja kylmyydeltä. Mutta kymmenet ihmiset eri puolilla Suomea hyppäävät pyöränsä selkään tavoitteenaan ajaa satoja kilometrejä ennen auringon nousua. Maallikon mielestä ajatus vaikuttaa pähkähullulta. Kuka haluaa ajaa noin pitkän matkan keskellä talvea ja vieläpä pimeässä? Kyseessä on Suomen Randonneur-pyöräilyharrastajien Talvinpäivänseuraus-pyöräily, jossa on ideana on ajaa mahdollisimman pitkä matka vuoden pisimpänä yönä.
Randonneur-pyöräily on pyöräilymuoto, jossa pyritään ajamaan ennalta määrätty matka tietyssä ajassa. Matkat ovat yleensä aika pitkiä – satoja kilometrejä. Randonneur-pyöräilyn yksittäistä ajotapahtumaa kutsutaan brevetiksi. Ideana ei ole varsinaisesti kilpailla paremmuudesta vaan ylipäänsä selvitä maaliin. Reittiä ei ole ennalta määrätty, joten jokainen osallistuja saa päättää sen itse ja taukojakin voi pitää mielensä mukaan. Matkan varrella voi olla tiettyjä kontrollipisteitä, joissa osallistujien tulee käydä todistamassa matkan etenemistä. Matkan voi taittaa yksin tai ryhmässä, mutta ideana on edetä nimenomaan pyörällä: huoltoauton käyttö ei ole sallittua.
Jos pitkien matkojen ajaminen kiinnostaa, niin kannattaa tutustua tarkemmin sääntöihin ja tapahtumiin Suomen Randonneur-pyöräilijöiden sivuilla. Liikkeenne pääsee, kun omistaa pyörän, jolla uskaltaa ajaa pitkiä matkoja. Mutta mitä muuta pitäisi ottaa huomioon? Lajin Suomalainen harrastaja ja aktiivi Mikko Mäkipää kertoo, että erityistä huomiota kannattaa kiinnittää kaikkiin varusteisiin, jotka ovat ihmisen ja pyörän välissä: kenkiin, polkimiin (klossit), ajohousuihin, satulaan, hanskoihin ja ohjaustankoon. Kaikenlaisista normaaleista jomotuksista selviää, mutta syntyneitä hiertymiä tai ajoasennosta johtuvia oireita ei matkan aikana pahemmin parannella.
Mikko tietää mistä puhuu. Hän osallistui viime kesänä toistamiseen Transcontintental Race -tapahtumaan, jossa ajetaan pyörällä Lontoosta Istanbuliin.
Mikko kertoo myös olevansa paranoidi valojen suhteen. Se onkin tärkeää, sillä pitkien ajojen aikana matkaa tulee taitettua vääjäämättä myös öisin. Tällöin on tärkeää, että valot ovat tehokkaat ja virtaa riittävästi.
Pitkille matkoille Mikko ei valmistaudu etukäteen mitenkään erityisesti. Koska kyseessä ei ole kilpailu, ajonopeudet ovat inhimillisiä ja aikarajat leppoisia, normaalin arjen eläminen etukäteen riittää. Pyörän ja varusteiden valmisteluun saattaa upota tottumattomalta aikaa, mutta siihenkin kehittyy hyvät rutiinit.
Suorituksen aikana kannattaa Mikon mukaan ottaa rennosti. Syke- ja tehonmittari ovat erinomaisia apuvälineitä. Ne auttavat pitämään vauhdin riittävän rauhallisena. Fiiliksen ollessa korkeimmillaan vauhti helposti kiihtyy liian kovaksi, mikä sitten epäuskon hetkinä iskee takaisin. “Jos olet pyörän päällä vaikka 24 tuntia niin siinä ehtii olotila vaihdella laidasta laitaan moneen kertaan.” Mikko toteaa.
Pitkällä matkalla mieleen nousee monia haasteita. Kestääkö pyörä? Jaksanko ajaa? Iskeekö nälkä? Olenko eksynyt? Kun kokemusta kertyy, näiden kysymysten kanssa oppii elämään ja voi keskittyä olennaiseen. “Jos olet ajamassa brevettiä niin todennäköisesti pidät pyöräilystä ainakin vähän. Joten nauti. Olet pyöräilemässä.” Mikko muotoilee.
Kun matkat ovat pitkiä, pakkaus on haasteellista. Alkuun tavaraa tulee pakattua liikaa, mutta kokemuksen karttuessa kantamusten määrä hioutuu. Kommelluksiltakaan ei voi välttyä ja silloin tarvitaan luovuutta. “Pietari-Lappeenranta 1200 kilometrin brevetillä ajoin Toivakan lähellä noin neljä tuntia pakkasessa – viikkoa ennen juhannusta. Alamäet täytyi ajaa jarruttaen ja tungin lopulta makuupussin paidan alle lämmittämään.” muistelee Mikko kesän seikkailujaan.
Mikä sitten saa ihmisen tekemään jotain ulkopuolisten silmissä hullua? “Yleensä on palkitsevinta se, että pääsee perille.” kertoo Mikko. Randonneur-pyöräilyssä kyse on taidoista ja kyvystä suoriutua pitkästä matkasta ja vaihtelevista olosuhteista. “Testi siitä mihin pystyt.” Toki pyöräillessä myös näkee maailmaa aivan eri tavoin kuin vaikkapa auton ikkunasta. “Ja vielä lopuksi auringonnousuissa ja -laskuissa on jotain addiktoivaa ja kaunista.” hän jatkaa.
Jos siis haluat jotain kerrottavaa lastenlapsille ja hullun leiman otsaasi, randonneur-pyöräily on juuri sinulle! Ensimmäinen mahdollisuus päästä mukaan on Talvinpäivänseuraus-pyöräily, jonne ehtii mukaan 17.12. mennessä. Hulluimmat päätyvät sunnuntai-aamuna Tampereelle ajettuaa vähintään 150 kilometriä talvisissa maisemissa.
Booking.com
