TapahtumatUutiset

Kolmatta kertaa Joroisten puolimatkalla: suunnitelma ja toteutus

”I have every intention to run Joroinen half marathon at least sub 2h”, viestitin valmentajalleni Slovakian puolimatkan jälkeen, ilmeisesti hieman suivaantuneena omaan juoksuvauhtiini Slovakiassa 😀 . Slovakian kisaraportin voit lukea täältä: http://www.aika-ajo.com/tapahtumat/the-challenge-championship-puolimatka-helteisessa-slovakiassa/

Tuo kahden tunnin alitus puolimatkan juoksuosuudella oli tämän kesän tavoite, jonka olin muutamalle kaverillekin kertonut, kun kisatavoitteitani kyselivät. Toki osana hyvää kokonaissuoritusta, eikä niin että uinnissa ja pyörässä tarvitsisi himmailla että tavoite täyttyy. Ottaen huomioon, että olen nopeimmillani juossut puolimaratonin hieman alle 1:58 (erillisenä juoksuna siis, ei osana puolimatkaa), niin siihen nähden ihan kova tavoite minulle.

Mutta mennäänpä ensin vähän Joroisten puolimatkaa edeltävään aikaan. Vierumäen perusmatka oli pari viikkoa ennen Joroista, ja sinne minulle osui ns. huono päivä. Jotenkin olo oli tosi jännittynyt jo ennen starttia ja heti tunsi kyllä uinnin ensi vedoista lähtien että tänään ei ole hyvä päivä. Olin valmis heittämään pyyhkeen kehään monta kertaa pyöräilyn aikana, kun oli niin voimaton fiilis, mutta mietin sitten että joutuisin kuitenkin pyöräilemään takaisin vaihtoalueelle, joten mitä hyötyä siitä olisi 😀 eli päätin jatkaa kun mitään erityistä syytä keskeyttääkään ei ollut. Kun tulin pyörältä juoksuvaihtoon, ajattelin että sama kai se nyt on juostakin, kun on tähän asti tultu…juoksu menikin sitten ihan hyvin ns. tyhjillä jaloilla lähelle tavoiteaikaani. Mitä opimme siitä? Never give up 🙂 ellei ole oikeasti jotain syytä keskeyttää, että on sairaana tai muuta, mutta minulla nyt oli vaan ns. huono päivä. Tuosta sain toisaalta erittäin hyvän kokemuksen siitä, että sinnikkyydelläkin pääsee tosi pitkälle, ja huomasin että huonon päivän suoritukseni perusmatkalla jäi vain reilun pari minuuttia tavoitteestani, eli ei huono ollenkaan, tulosten valossa.

Tuo ”huonon päivän” fiilis jäi kuitenkin vähän mieleen ja mietin että toivottavasti ei osu samanlainen päivä Joroisiin, on se nimittäin pitkä matka taivaltaa tuo puolimatka jos se on ihan pelkkää selviytymistä koko matka 😀 . Olin jäämässä kesälomalle perjantaina ja oli siinä pientä ”lomallejääntistressiä” kun iltapäivällä pääsin irrottautumaan töistä ja lähdin ajelemaan kohti Joroisia. Toisaalta alkoi nousta sellainen innostus, että ”vitsi miten siistiä” päästä taas sinne 🙂 , tämä olisi kolmas puolimatkani Joroisilla, joten paikat ja reitit olivat jo aika tuttuja. Innostus tuntui hyvältä, eikä Vierumäen kaltaista etukäteisjännitystä ollut havaittavissa.

Perillä Joroisissa! Tuosta sitten lauantaina juostaan maaliin 🙂

 

 

Minulla on aina tapana tehdä ”kisasuunnitelma”, eli laskeskelen miten osuudet voisivat kulkea, ja mitä loppuaika sitten yhteenlaskettuna olisi. Loppuaikaan vaikuttaa tietysti reittien profiilit ja lopulliset pituudet, sää ja tuuli, lämpötila…mutta tykkään että on suunnitelma, sittenhän sen näkee mikä on toteuma. Suunnitelman pitää olla myös realistinen ja treeneihin perustuva, eli ei mikään ”parhaan mahdollisen päivän optimisuoritus”. Vierumäellä tosiaan jäin suunnitelmastani reilun pari minuuttia. Yhtä kaikki, raapustelin muistilapulle Joroisten kisasuunnitelman reilu viikko ennen kisaa ja se näytti tältä:

Suunnitelma Joroisten puolimatkalle

Eli tavoitteena oli n. 5:20 aika, siihen olisin oikein tyytyväinen. Se olisi 21 minuutin parannus viime vuoden aikaani Joroisissa, ja reilun 15min parannus viime vuonna Turussa tekemääni puolimatkan ennätykseen. Uintia on tullut nyt vähemmän kuin viime vuonna, jonkun verran olin jättänyt uintitreenejä väliin kokonaan ihan sen takia että vedet ovat olleet niin kylmiä, että en ole vaan saanut itseäni veteen. Jotenkin sitä on ajatellut että kun tämä on kuitenkin vain harrastus, niin miksi pitäisi kylmettää siellä itseään 😀 jos ei siitä nauti… Viime vuonna uin alle 34 minuuttia Joroisten puolimatkalla, mutta silloin oli tullut uitua enemmän. Tuttavallekin sanoin aamulla Valvatuksella nähdessäni kun törmäsimme juoksulämmittelyssä, että olen tyytyväinen n. 35minuutin aikaan tänä vuonna, koska nyt on tullut uitua vähemmän.

Pyöräilyssä tavoitteeksi asetin mennä samaa vauhtia kuin Slovakiassa, eli pyöräosuuden aika alle 2:40, keskari n. 33,8kmh. Ihan realistista, koska Slovakiassa helle vei parasta tehoa, ja toisaalta se oli vielä aika alkukaudesta tuo kisa, joten treeniä on tullut välissä hyvin lisää. Joten vaikka Joroisilla on jonkin verran enemmän nousua kun tasaisessa Slovakian kisassa, olin luottavainen että tuo onnistuu ihan peruspäivän suorituksella, kun saa vaan ladottua hieman enemmän watteja kun Slovakian helteessä 😀 .

Ja juoksuun oli tosiaan tavoitteena se alle 2h juoksu. Näillä tavoitteilla kisaan 🙂

Valvatuksen rannalla uintireitin fiilistelyä edellisenä iltana

Vaikka en myöntänyt edellisenä iltana jännittäväni kisaa, yllättävän kevyesti tuli kuitenkin nukuttua edeltävä yö, ja heräiltyä vähän väliä. Jotenkin se kisaa edeltävä yö on helposti sellainen. Aamulla olo oli kuitenkin kohtuullisen levännyt ja fiilis innostunut. Jännitys kyllä nosti päätään, kyllä se vaan sieltä aina pukkaa jokaiseen kisaan 🙂 ja jotenkin se on merkki siitä että onpahan hereillä itse kisassa! Valvatuksen rannassa oli kiva nähdä tuttuja ja sielläkin tuli puheeksi yhden kaverin kanssa, että olo on jännittynyt mutta silti innostunut, että ehkä se tietää hyvää. Että on niin paljon parempi fiilis kuin Vierumäellä oli.

Pyöräni Speedy valmiina kisaan 🙂

Uinnin lähtö oli rolling starttina kuten viime vuonnakin. Ihan hyvin se toimii lähdön kannalta, vaikka itse kannattaisin kuitenkin ikäsarjalähtöjä sen vuoksi, että tulisi vähän enemmän kisafiilistä sinne maaliintuloon, että tietäisi sijoituksen kilpakumppaneihin nähden sekä matkan varrella että maalissa, kun maaliintulojärjestys olisi samalla sijoitusjärjestys. Lähdin uimaan sen ryhmän perään, joka tavoitteli 30-34 minuutin aikaa. Ajattelin että siinä ryhmän perällä olisi todennäköisesti hyvin tilaa, ja ihan hirveästi ei pitäisi takaa tulla nopeampia uimareita, että olisi vaarana jäädä kovin isojen joukkojen jalkoihin. Ihan hyvin onnistui paikan valinta, aika rauhassa sai uida omaa uintia koko matkan, pientä kontaktia tuli jossain vaiheessa mutta ei mitään pahempaa.

Siellä jossain sitä uidaan muiden punalakkisten kanssa! Kuva: Bullseye Photography

Ja uinti tuntui tosi kivalta! Olin ihan että jee 🙂 tätä olen kaivannut. Kylmä alkukesä on tosiaan haitannut uintiani, eikä se ole ollut niin nautinnollista minulle kuin aiemmin. Nyt tuli pitkästä aikaa fiilis että onpas uinti kivaa 🙂 . Pientä tuulesta aiheutuvaa allokkoa oli uinnissa mutta ei siitä suurta haittaa ollut, pari kertaa aalto löi kyllä vettä naamaan niin että piti yskiä vettä pois mutta ei muuta. Meinasin vaan uida ohi rantautumisportista 😀 olikohan ajatukset jo liikaa vaihdossa tai pyöräilyssä 🙂 . Yhtä kaikki kello näytti n. 35min vedestä noustessani niin olin ihan tyytyväinen! Eikun pyöräkamat päälle ja pyöräilemään.

Joroisten kisassa on porukkaa niin paljon, että pyöräilyosuus on melkoista ruuhkaa. Verrattuna esimerkiksi Slovakian kisaan, jossa starttasin ensimmäisessä AG-lähdössä vain muiden naisten kanssa, niin paljon paremmin pystyi tekemään omaa tasaista ajoa. Joroisissa taas tasaisen ajon tekeminen on vaikeaa, kun jatkuvasti joutuu ohittelemaan ja puntaroit sitä että onko vauhti sopiva itsellesi tässä kohtaa vai vedätkö taas ohi edellä menevistä. Missään tapauksessa ei ollut tarkoitus tehdä mitään sunnuntai-ajelua, vaan oma hyvä, kova pyöräily, joten ohiteltava oli. Olen myös tottunut omissa treenimaisemissani selvästi ihan liian hyvää asfalttiin, kun pyöräosuuden tiet tuntuivat olevan melkoista perunapeltoa jälleen kerran 😀 . Pyöräily eteni kuitenkin ihan hyvissä tunnelmissa aika lailla suunnitelmani mukaan, menomatka Rantasalmelle (myötätuuliosuus) 36-37 keskarilla ja sitten paluumatkalla tavoite oli pitää vauhtia yllä siten että ehtisin vaihtoon alle 2h40min pyöräilyajan.

Kyllä siinä 70km jälkeen pyöräily alkoi jo vähän puuduttaa, että voisihan sitä jo kohta vaihtaakin juoksuun, mutta etenihän se matka siinä kuitenkin ihan mukavasti ilman sen kummempia ongelmia. Sitten n. 85km kohdalla, vaihtoa jo lähestyessä iski ”kiitollisuus-kohtaus” 😀 että tämä on se syy miksi treenaan, että jaksan sitten hyvällä energialla vetää esimerkiksi tuollaisen puolimatkan suorituksen läpi…ei ole mitenkään itsestäänselvyys että pystyy tällä lailla liikkumaan! Vaikka jalat olivat jo kohtuullisen väsyneet siinä kohtaa, en silti himmaillut sinänsä yhtään, vaan luotin että T2-vaihtopussista löytyy tuoreet jalat juoksuun 😉

Ja niin se meni, ihan kivasti lähti juoksu kulkemaan, ainoa vaan että alkoi olla rakon tyhjennystarvetta 😀 …yhtään puolimatkaa en ole vielä onnistunut tekemään ilman vessapiipahdusta! Yhden, minuutin mittaisen vessatauon pidin ensimmäisellä juoksukierroksella, että ei paha sinänsä 🙂 . Juoksu kulki ihan mukavasti omaa vauhtiani, ja kun aikoja katsoo tuloksistakin niin aika tasaista vauhtia eli ei mitään hyytymistä loppua kohti. Sillä tavalla tuntuu että treenit on menneet perille, että vaikka juoksuvauhti ei päätä huimaa, niin kestävyyttä on tullut lisää ja pystyy etenemään junan tavoin sitä omaa vauhtia. Haaveena olisi joskus juosta se täysmatkan juoksuosuus sub4 että se mielessä oikeastaan tulee näitä juoksutreenejä ja kisojakin tehtyä, että kyllä se vielä onnistuu 😉

Omia tavoitteita jahtaamassa juoksuosuudella 😀 (Kuva: Bullseye Photography)

Se mikä on mahtavaa triathlon-kisoissa ja erityisesti Joroisissa, missä porukkaan on paljon, on kannustus etenkin juoksuosuudella! On tosi kivaa kun kovemmat menijätkin kannustaa ohi mennessään, ja itsekin koitan kannustaa kaikkia tuttuja jos satun ohittamaan. Viimeisellä kierroksella eräs mieskisaaja kiitteli vieressä että on sopivan vauhtinen peesi roikkua mukana, kun alkaa olla omat paukut jo lopussa. Vastailin että kiva kun voi olla avuksi 😀 ja että nyt otetaan tuosta vielä viimeiset kokikset huollosta ja enää loppupyrähdys maaliin 🙂

On se juoksu kyllä raskasta tuohon uinnin ja pyörän päälle, ei siitä mihinkään pääse 😀 MUTTA toisaalta miten hieno tunne se on, kun pystyy kuitenkin juoksemaan sitä omaa enkkavauhtiaan ilman mitään ongelmia! Vaikka alkoi jo väsyttää niin tiesin että yhtään ei voi antaa periksi, jos haluan sen alle 2h puolimaran juosta 😀 ja se tuntui hyvältä että pystyi sinnikkäästi jatkamaan samaa vauhtia vaikka jo väsyi. Mahtava fiilis maalissa pysäyttää kello ja katsoa että aika oli 5:19 ja jotain päälle…että perhana soikoon ne omat tavoitteet täyttyi ja meni jopa alle 5:20 🙂

Katsoin vielä myöhemmin virallisia tuloksia tulospalvelusta ja oikein säikähdin kun näin että olin kolmas ikäsarjassani! Ihan sellaista en olisi osannut kuvitella mahdolliseksi 🙂 vaikka ajattelin että kymmenen parhaan sakkiin varmaan tuolla ajalla olisi mahdollisuuksia (vertailun vuoksi, viime vuonna olin 24. ikäsarjassani ajalla 5:41). Suhteellisen ujona ihmisenä jännitti myös palkintojenjakoon meneminen 😀 mutta olihan se mahtava tunne päästä podiumille pokkaamaan palkinto! Palkinto treeneistä, ja omasta sinnikkyydestä, kyllä sille kolmannelle sijalle olisi taatusti ollut ottajia minun jälkeeni, jos en olisi sinnitellyt juoksussa, jotta se oma aikatavoitteeni täyttyy 🙂

SM-pronssi kruunasi hienon päivän 🙂 (Kuva: Bullseye Photography)

Mahtava päivä siis! Päivä oli niin onnistunut palkkio tehdyistä treeneistä, että tästä on helppo jatkaa taas innolla eteenpäin 🙂

Booking.com
Tags : Finntriathlonjoroinentriathlon
Kaisa Tirkkonen

The author Kaisa Tirkkonen

2 kommenttia

Leave a Response