Tarinaa kolmen tavallisen tallaajan matkasta Joroisten Finntriathloniin joukkueviestiin. Sen verran taustaa juttuun että minä (Sami pyöräilijä), tunsin Kimmon ja Timon mutta he eivät toisiaan. Tästä jo isot pisteet että kumpikin yhdellä viestillä innostuivat asiasta sen kummempaa miettiämättä. Tälläin oli syksy 2013 ja laji kaikille vieras, intoa ja asennetta sen sijaan oli senkin edestä. Kimmolla oli kokemusta tri-kisaamisesta alkukesästä mutta muille laji oli vieras ennestään. Toki tahoillamme olemme kumpikin pitkään harrastaneet omia soololajejamme, Timo juossut ja allekirjoittanut pyöräillyt.
Kimmo ja Timo itseasissa tapasivat ensimmäisen kerran vasta kisapaikalla. Mutta joukkueesta oli kyse niin emme nähneet tässä mitään ongelmaa. Ja sen verran näin jälkikäteen että pöhinä lajin ympärillä on todella hienoa, fiilis kisapaikalla on jotain mihin en muissa kisoissa ole päässyt, miksikö en tiedä. Nyt jälkikäteen kun asiaa puin on todella hieno fiilis vieläkin koko kisasta.
Tässä kesän koitoksemme vähän jokaisen kertomana.
Uimarin osuus: (Kimmo Holmström)
Koska aloitin harrastuksen vasta syksyllä, niin en ehtinyt ilmoittautua Joroisille henk. koht puolimatkalla. Ja eihän puolimatka ollutkaan alunperin ensimmäisen kesän ohjelmistossa. Kuitenkin sain mahdollisuuden osallistua tapahtumaan joukkuekisan uimarina. Ja mikä ettei, uinti kun minulla tuntuu kulkevan. Ja Joroinen toimii samalla välietappina ja treeninä Tahkoa varten.
Saavuttiin mestoille perjantain hyvissä ajoin. Tutustuttiin Expo alueeseen ja käytiin kisainfossa.
Homma tuntui selkeältä sekä ohjeet, että järjestelyt toimivilta. Sprintti kisan jälkeen tsekkattiin vielä suoritus- ja vaihto paikat sekä vietiin Samin pyörä valvatukselle T1 vaihtoon. Sitten hotellille ja nukkumaan
Aamulla kello soi 0500, ja suihkun kautta aamupalalle. Kamojen pakkaus ja autolla kisakeskukseen.
Viimeinen tavaroiden tsekkaus ja yhteiskuljetuksella valvatukselle odottamaan starttia, sekä laitaamaan pyörä ajokuntoon. Saavuttuamme valvatukselle oli 2 h aikaa starttiin. Aika kului suht äkkiä seurakavereiden kanssa jutellessa. Kaikilla oli hyvä fiilis.
Itsellä kun oli ”vain” uinti edessä, niin ehdin ihmetellä vaihtoalueen toimintaa kerrankin eri kantilta, kun ei itsellä ollut paniikkia laittaa kamoja kuntoon. Itseasiassa koko vaihtoalueen yllä leijaile jännityksen pilvi. Mutta se pilvi ei aurinkoa estänyt paistamasta. Pilvettömältä taivaalta porotti. Ei varjoa, vettä meni ihan pirusti. Onneksi olin laittanut aurinkorasvaa aamulla, muuten tekisi kipiää.
Kilpailu alkoi ja muutaman minuuttien välein eri ikäryhmät ampaisivat uimaosuudelle.
Joukkueiden vuoroni oli viimeisenä. Puku päälle ja valmistautumis karsinaan odottamaan.Minulla oli kaksi isoa mukia vettä mukanani, toisesta kaadoin päähäni ja puvun sisälle vettä, silti naama ihan hiessa kun oli niin kuuma. Toisesta join. Nauha nostettiin edestä ja saimme luvan siirtyä startti alueelle. Hermostuneisuuden tunsi ympärillä. Lakki korville, ja lasit päähän. 1 min lähtöön…
Otin paikkani toisesta rivistä aika keskeltä. 30 sek lähtöön… Valmiina painamaan nappia. Ja sumutorvi soi. Pari askelta ja sukellus. Sain hyvin rytmistä kiinni heti lähdöstä ja pääsin taas uimaan omalla väylällä muiden lähtiessä joko oikealla tai vasemmalle. Toiselle välipoijulle asti kaikki meni hyvin, sitten alkoi edellisen ryhmän hitaimpia tulla varpaat edellä vastaan ja armoton pujottelu alkoi.
Joku jopa ui poikittain suoraan edestäni. Säikähdin sen verran, että nostin pääni pystyyn ja ihmettelin mitä tapahtui. Mihin olin menossa, ihan oikeaan suuntaa näköjään. Tämä toinen kaveri ei niinkään. Homma jatkuu. Uinnista ei meinannut välillä tulla mitään, kun joutui nostelemaan päätä suunnistaessa niin ylös ja pitäämään hetken ylhäällä, jotta näkisin edessä olevat etten ui kenenkään päälle tai muuta. En halua pilata kenenkään kisaa sillä. Ihan hyvin sieltä kuitenkin pääsi ohittelemaan. Vasta loppu suoralla porukka hajaantui ja keskelle aukesi väylä, jossa pääsin uimaan omaan tahtiin.
Ajasta ei ollut tietoa, mutta kun kerran väylä aukesi kiristin tahtia ja otin loppukirin. Portti oli ihan edessäni, nousin seisomaan, nousin vedestä ja suuntasin joukkueiden vaihtoalueelle. Huomasin Samin samantien vaihdettiin chippiä, heitettiin ylävitonen ja Sami kirmasi pyörää hakemaan. Vilkaisin kelloa, helpotuin 32.14, oho! Luulin tosiaan että hitaampien ohittelu, paikoittainen pysähtely ja muut häiriötekijät olisivat hidastaneet enemmänkin. Olin tosi tyytyväinen aikaan. Täsmälleen mitä olin ajatellut.

Pyöräilijän silmin homma kulki näin. (Sami Saarenpää)
Ajatus osallistua joukkueena syntyi minulla täysin hetken mielijohteesta, niinkuin parhaat ideat yleensäkin. Ilmoittautumisvaiheessa oli tiedossa ainostaan että sarja on joukkue, uimarista ja juoksijasta ei tietoakaan. Ole itse sisäistynyt asenteen että kaikki onnistuu jos haluaa. Niimpä pikkujutuista viis ja ilmoittautuminen sisään. Mietitään ne uimari ja juoksija sitten paremmalla ajalla. Tällöin elettiin vielä 2013 syksyä.
Kokoonpano kasautui kuitenkin luntevasti, juoksija löytyi vaimon sukulaisista kun Kauhavalla asuva Timo Pitkäranta lupautui mukaan.
Uimariksi löytyi niinikään omasta kaveripiiristä Kimmo Holmström, Turkulainen mainosyrittäjä joka harrastaa triathlonia. Kimmon kanssa ollaankin fillaroitu vuosikaudet joten kummallakin oli tiedossa toisen päättömät ideat.
Pyöräilijänä allekirjoittanut eli heinäkuussaä 40 täyttänyt keski-ikäistynä myyntialan ammattilainen.
Omasta mielestäni paras tapa tehdä ja kokeilla jotain on vain heittäytyä mukaan sen kummempaa murehtimatta. Oma kiinnostukseni lähti alunperin siitä kun 2014 kesälle oli tempoja suhteellisen vähän tarjolla, tempo on kuitenkin oma päälajini ja sen takia kunnon ja kisavireen ylläpito kiinnosti. Uimataitoa ei ole ja juoksu ei ole minun juttuni niin joukkue on luonteva valinta, jokainen hoitaa oman tonttinsa. Suosittelen jo tässä vaiheessa jokaista kokeilemaan ennakkoluulottomasti triathlonia joukkueena. Hyvä tapa ottaa tuntumaa lajiin vaikkei kaikki lajit maistuisikaan.
Kaikki majoituksesta alkaen oli hoidettu hyvissä ajoin ja lähdimme Kimmon kanssa Turusta perjantaina kisareissuun. Perjantain oli ehdottomasti oikea ratkaisu koska paikan päällä on aika paljon tehtävää. Tässä kohtaa kävi myös hiukan kateeksi uimaria ja juoksijaa kun katsoin heidän ja omaa varustekasaani. Aika paljon on tavaraa otettava fillarin kanssa mukaan. Varsinkin kun olin varautunut vähän kaikkeen. Cerveloon oli teippailtu erilaisia varaosia ja paikka-aineita, tosin onneksi noita ei tarvittu. Sikäli yksilötriathlonissa on vastuussa vain itselleen, joukkueen kanssa paine oli huomattavasti isompi koska jos nyt fillarin kanssa hajoaisi jotain mitä ei saa korjattu on koko kisa pilalla myös muiden osalta.
Lähtöaamuna aikainen aamiainen Hotelli Savonsolmussa ja kohti kisapaikkaa. Pyörä oli viety edellisenä iltana lähtöpaikalle ja toki olin ensin huolissani onko se enään edes siellä, sitten seuraava stressi että onko kumit ehjät. Onneksi kokenut kaverini Tatu Kasurinen vinkkasi jo hyvissä ajoin että pyörä kumit tyhjänä sinne. Ja tosiaan jo perjantai iltana ja lauantai aamuna kuului kumien pauke lähtöpaikalla. Aamulla pauke ei yhtään huojentanut omaa huoltani kumin hajoamisesta. Siirsin niin pitkälle kuin mahdollista ilman laittamisen. Olisi todellinen tyhjä arpa juosta pyörälle ja huomata siinä kohtaa rengasrikko.

Mutta kun tuli aika tyhjentää vaihtoalue tyhjeni myös mieli ylimääräisestä säätämisestä ja odotus normaaliin kisavetoon alkoi, koska vaihtoaitiossa joutui olla pitkälti toista tuntia joukkueiden lähtöpaikan vuoksi yritin lähinnä pitää itseni viileänä, kaadoin vettä niskaan ja tempohaalarin sisään jotta helle ei ennen starttia söisi terävintä terää pois.
Odotin vaihtoaitiossa Kimmoa saapuvaksi, sielä valkolakkinen mies märkäpuvussa saapuikin. Chipin vaihto jalkaan, ylävitonen ja pyörän kanssa juoksemaan kohti starttia. Siirtymä rannasta tielle oli ehkä n 400m. Itselleni oli pyöräilykengät jo valmiiksi jalassa joten meno ei ollut nopeinta mutten halunnut hiekkaa kenkiin joten siksi näinpäin.
Sitten alkoi tykitys reitille, reitti oli todella hienoa pätkää, pitkiä loivia nousuja ja laskuja. Tykkään itse tollaisesta reitistä yli kaiken. Alkuun oli tavoite ajaa ensimmäinen tunti niin että syke pysyy anakynnyksen alapuolella. Keskari kääntöön mennessä oli karvan alle 40km/h. Huolto reitin varrella toimi todella hienosti, oli selkeät alueet mihin roskat ja tyhjät pullot heitettiin. Sitten uudet huoltojoukoilta mukaan, nämäkin kertoivat todella selkeästi kenellä on urheilujuomaa ja kenellä vettä. Isot pisteet järjestetyistä myös tässä. Juomisen määrää ei reitillä voinut liioitella. Keli oli todella kuuma, pyörässä oli 2 pulloa jotka heitin joka vaihdossa pois, nestettä kului siis todella reilusti. Samoin 5 isoa geeliä upposi koneeseen matkan varrella.
Samoin se että koko pyöräreitti oli suljettu muulta liikenteeltä oli todella iso plussa. On huoletonta ajaa ja varsinkin ohitella kun tietää ettei takaa tule autoja. Ainoastaa tuomareiden ja järjestäjän moottoripyöriä liikkui reitillä mutta nämä osasivat toki ohittaa turvallisesti. Kaikki toimi hyvin, pelko renkaan hajoamisesta osoittautui turhaksi ja se oikeastaan unohtui jo matkalla. Sai keskittyä fiilistelyyn ja ajamaan mahdollisimman paljon muita pyöräilijöitä kiinni.
Ajo maistui todella hienosti koko matkan sykettä ja tehoja tarkkaillen. Lopussa oli ajatus kiriä kaikki löysät pois mutta 60-70km kohdalla kuuma keli alkoi kostautua ja jalkoihin oli kramppeja tarjolla. Mutta tasavauhtisesti ja kadenssia nostamalla sai joka kerta krampit auki ja pääsin maalin asti ilman sen kummempia murheita. Kello pysähtyi aikaan 2:27 mihin en tietty itse ole tyytyväinen mutta ollakseen eka 90km tempo on suoritus ihan ok. Mutta jäipä ensi vuodelle parannettavaa, on tässä kohtaa jo selvä että 2015 Team Aika-ajo.com starttaa uudestaan Joroisilla. Voiman jakamisen kanssa olen ainakin ensi vuotta ajatellen paljon viisaampi.
Oman osuuteni lopussa pyörä omalle paikalleen vaihtotelineeseen, kävin onneksi edellisiltana katsomassa missä paikka on ettei mene etsimiseksi. Alunperin oli tarkoitus jättää kengät kiinni pyörään ja juosta sukkasillaan vaihtoon mutta jalat olivat niin kovat koppurat että kolistelin kengät jalassa vaihtoon. Annoin chipin Timolle ja kannustin hänet omalle osuudelleen.
Juoksijan osuus: (Timo Pitkäranta)
Koko projektin alku ajoittuu viime kesään. Silloin Sami kyseli, että lähtisinkö triathlon joukkueeseen juoksijaksi. Olisi meille molemmille ensimmäinen kokemus kyseisestä tapahtumasta. Alun epäröinnin ja selvittelyn jälkeen sitten lupauduin hommaan. Siinä vaiheessa olin jo kaksi kertaa juossut Helsingin City Marathonin ja kertaalleen Alajärven puolimaratonin ja Purmojärven ympärijuoksun (11,5 km). Eli juoksijaura vielä aika alkuvaiheessa mutta jo jotain pientä kokemusta.

Syksy ja talvikausi meni ilman sen suurempaa treeniohjelmaa sopivasti omaksi iloksi ja hyödyksi lenkkeillen. Kolmen alle kouluikäisen lapsen isänä lenkit ajoittuivat usein iltaan, kun oli saanut lapset unten maille. Kevättalvella sitten heräteltiin projektia henkiin ja aloimme tosissaan miettiä projektin suoritusta.
Keväällä alkoi järjestelmällisempi treenaus kohti kesän koitoksia. Omaan kisakalenteriin Joroinen osuu sopivasti noin kuukausi ennen HCM:ää. Alkukesän kisoina oli Alajoki-hölkkä toukokuulla Kauhavalla, Alajärven puolimaraton kesäkuun puolivälissä ja juhannussunnuntaina Purmojärven ympärijuoksu. Treeneissä pitkin kevättä oli välillä tuntunut pientä epävarmuutta omasta menosta. Alajoki-hölkkä ensimmäisenä kisana oli sellainen semi-OK kisakauden avaus. 7,5 km 34:28. Seuraavaksi tuli Alajärven puoliska. Se olisi jo kunnon testi kesän kunnosta. Viime vuonna se meni 1:47 ja osia. Sitä lähdettiin parantamaan. Keli oli sopiva tulos hieno: 1:43:13. Viimeisenä kisana ennen Joroista Purmojärvellä 11,5 km aikaan 51 tasan. Taasen tulosparannusta. Nyt tasan neljä minuuttia! Näillä alustuksilla hyvin mielin kohti Finntriathlon 2014:ää.
Kisaviikonloppu lähestyi ja ennusteet lupailivat lämmintä keliä. Perjantaina, ajellessa kohti Joroista, ennusteet osoittautuivat ikävän paikkansapitäväksi. Eli kuumaa tiedossa. Mukana oli kisamatkalle saadut hedelmät ja urheilujuomat K-Supermarket Kauppatieltä. Sinne kiitokset kauppias Esa Ollille. Majoitus meillä oli Pieksamäellä Savonsolmussa. Perjantai vietettiin kisapaikalla paikkoihin tutustuessa ja kisatunnelmaa aistiessa. Järjestelyt vaikuttivat tosi hienoilta. Ensimmäiset kisatunnelmat saimme aistittua seuraamalla sprinttimatkan pyöräosuuden vaihtoa juoksuun. Kisainfossa kuulimme kilpailunjohtajan terveiset, ohjeet ja käskyt. Pyörä käytiin katsastamassa ja viemässä valmiiksi Valvatuksen rannan vaihtoalueelle. Sieltä palailimme pikku hiljaa hotellille ja alkoi lopullinen valmistautuminen huomiseen kisapäivään.
Kisapäivä valkeni selkeänä ja näytti varmalta, että kuuma päivä tulee. Läksimme koko joukkueena lähtöalueelle, jossa Sami teki viimeiset tarkistukset pyörälle. Kimmo ja Sami varustautuivat kisavarusteilla ja minä odottelin muiden katsojien kanssa lähtöä. Lähdön lähestyessä tunnelma kohosi upeasti. Klo 11 ensimmäinen kisaryhmä lähti liikkeelle ja kisa oli alkanut. Meillä joukkuesarjalaisilla odottelu vielä jatkui, kun lähtö viimeisenä ryhmänä oli 11.38. Ajan tultua täyteen, Kimmokin pääsi starttaamaan liikkeelle. Tosi nopeasti menneen puolituntisen jälkeen pääsi Samikin tositoimeen. Kimmon uintiaika oli 32 min. Kimmo vaihtoi ”siviilit” päälle ja läksimme linja-autolla muun yleisön mukana takasin kisakeskuksen läheisyyteen, jossa itse pääsin vaihtamaan kisakuteet päälle. Vähän alkoi linja-autoa odottaessa jännittämään, että kuinka kerkee ajoissa vaihtoon. Siinä vaiheessa kun olin vielä täysin väärässä paikassa ja väärässä varustuksessa. Linja-autoa kun odotti mahtava yleisömääräkin. Hyvin kuitenkin kerettin.
Jännitys alkio tosissaan kohota vaihtoalueella, kun odottelin Samia saapuvaksi. Ensimmäisiä vaihtoon tulijoita kannustettiin mahtavin suosionosoituksin! Ja sitten tuli oman lähdön vuoro. Vaihto onnistui hyvin. Minä napsautin numerolappuvyön vyötäisille ja Sami jaksoi vielä laittaa chipin mun jalkaan ja sitten mentiin! Tavoiteaika oli 1:45 mutta arvelin sen kyllä olevan liika kova keliin nähden. Suunnitellulla vauhdilla läksin liikkeelle mutta ekan kierroksen lopulla oli pakko hidastaa. Kuuma oli! Nestettä ja energiageelejä nautin niin usein kuin vain mahdollista. Ja viilennyssienet tulivat myös tutuiksi joka kierroksella. Toinen ja kolmas kierros olivat kyllä todella raskaita. Välillä kulki ihan OK ja välillä taas ei. Muutaman kerran ylämäissä oli pakko laittaa kävelyksi. Se kyllä harmitti, mutta keskeytys ei käynytkään mielessä. Toisen kierroksen aikana oli pakko todeta, että tavoitteeseen ei päästä. Nyt koetetaan pysyä alle kahden tunnin. Viimeisen geelin otin kolme kilometriä ennen maalia ja sen voimilla varmaankin jaksoin viimeisen kilometrin lähes tavoiteaikaan! Oman osuuden aika oli lopulta 1:56:22. Rankka oli!!! Maaliin tulon jälkeen alkoi voimien kerääminen Lidl Recovery alueella. Aluksi olin pahasti pettynyt aikaani ja suoritukseeni mutta kyllä se lopulta keli ja varsin mäkinen reitti huomioiden meni hyvin!
Reissu oli mahtava ja kisajärjestelyt toimivat hienosti. Upea kokemus! Lopuksi suuret kiitokset joukkuekavereille Kimmo Holmströmille ja Sami Saarenpäälle. Sekä kotona kannustaneille vaimolle Hannalle ja lapsille Minealle, Samulille ja Violalle!

Koko joukkue piti reissue äärimmäisen onnistuneena ja pelkkä Joroisten fiilis on yksi syy osallistua tapahtumaan. Aika-ajo.com joukkue ehdottomasti mukana myös ensi vuonna. Aika yhteen ääneen todettiin kotimatkalla että reissu voitti 100-0 minkä tahansa dokausreissun. Nähdään ensi vuonna Joroisilla !