Pikatestissä KTM Superduke 1290 R
KTM Superduke 1290 R testissä pääsimme yhdistämään 2 asiaa. Sekä urheilun ja moottoripyöräilyn. Testasimme KTM Superduke 1290 R viikonlopun ajan ja samalla sillä ajoimme myös Turku Triathlon Weekendin kärkipyörää.
KTM on konseptiltaan jotain mikä itseäni kiehtoo. Olkoon se sitten vaikkapa osin se että ikää kun tulee niin pyörän päällä makaava asento ei joka tilanteeseen maistu. Pitkään moottoripyöräilyn parissa puuhanneena oli aikanaan radikaali ilmiö laittaa crossistonga kyykkyyn. Lopputulos oli edelleen kyykyn suorituskyky mutta ajoasento jotain crossipyörän ja cafe racerin väliltä. Kun laitetaan tehdas miettimään näitä asioita ja lopputuotetta tälläistä konseptia arvostavalle niin tuotantolinjan päästä putkahtaa juurikin tällainen laite.
Aloitetaan tällä kertaa miinuksista. Pitää raapia päätä pitkään että sellaisia löytyy mutta joku viisas sanoi että aina pitää olla jotain huonoa. Tässä se yksi voisi olla ääni, 1301 kuutioinen pata näin kireänä voisi tuottaa kovan metelin mutta karvain sävel jää vaimentimeen. Siihen Yoshimura tai vastaava niin se on nopeasti hoidettu.
Sitten positiivisiin puoliin. Olkoon sitten makuasia mutta värimaailma miellyttää itseäni, KTM värit on aina maistuneet. Ulkonäkö muutoinkin on agressiivinen ja saa hymyn huulille.
Konttori on selkeä ja kaikelle löytyy nopeasti tarkoitus. Iso rundimittari ja diginäytöllä kaikki muu tarvittava sekä vaihtovalo ylimpänä.
Muotoilussa on putkirunko tuotu tyylikkäästi esiin eikä isoa veekakkosta ole peitetty. Alusta on WP:n käsialaa, USD-keula niin kuin voi tälläisen suorituskyvyn omaavasta pelistä odottaa. Takahaarukka on toispuoleinen mikä on sekä käytettävyyttä että ulkonäköä.
Mutta sitten lukuihin, 180 hevosvoimaa ja 189kiloa painoa on lukemat mitkä saavat purkan pysähtymään. Pyörästä voi säätää 3 tehon esiasetusta ja luistoneston päälle. Mutta tosimies näppäilee nämä pois päältä ja silloin pyörää voi viedä juurikin niin kuin haluaa tai pystyy. Pyörä tuntui esimerkiksi rampilta moottoritielle kiihdyttäessä suhteellisen kesyltä tai ainakin hyvin käyttäytyvältä kun avusteet olivat päällä. Meno oli rivakkaa mutta vähän kuin isossa autossa missä iso moottori, turvallisen tuntoista menoa.
Mutta kun avut klikkaa pois tulee se fiilis mitä numeroiden perusteella odottaa ja ison tvinin potkut. Ehkä alkuun tässäkin aavistuksen menoa hämäsi se että äänet tehdasputkella ovat aika maltilliset.
Kaikinpuolin maukas peli. Silti isot pisteet siitä että usein iso tvini ei ole pienissä vauhdeissa mukava ajaa koneen luonteen vuoksi vaan peli rykii ja nykii. Tämä väite tuli todettua tässä kohtaa vääräksi kun ajoimme pyörällä triathlonkilpailun kärkipyörää. Pienillä nopeuksilla ensin kaupungilla ja sitten tasaista neljääkymppiä moottoritiellä missä reitti kulki.
Missä tällainen on sitten parhaimmillaan?
Hieno ilma ja mutkainen tie jossa hyvä pinnoite. Tälläisessä ympäristössä pyörä on kuin kotonaan, sellaiselle pätkälle jokainen voi valita esiasetuksista omansa. Suosittelemme koeajamaan jo pelkästään sen takia että pelkät numerot eivät koskaan kerro mistä on kyse.
Kohderyhmä voisi olla hyvin tehokkaan kyykyn ja rennon ajoasennon yhdistelmää hakevat kuskit.
Kiitos testilaitteesta www.bikeworld.fi
Booking.com
