Moottoripyörämatkan suunnittelu, osa 1

Vaikka keli ulkona ei moottoripyöräilyyn juuri houkuta, niin nyt on vuoden otollisin hetki aloittaa moottoripyörämatkan suunnittelu tulevalle kesälle. Tässä ensimmäisessä artikkelissa käyn läpi omia kokemuksiani ja hyväksi havaitsemiani käytäntöjä sekä nyrkkisääntöjä suunnitteluun. Perustan omat näkemykseni seitsemään organisoimaani ulkomaille tehtyyn moottoripyöräreissuun ja useaan kotimaan reissuun. Kommenteissa on sitten teillä lukijoilla mahdollisuus jakaa omia vinkkejänne ja kokemuksianne.

Keskeisimpiä asioita moottoripyörämatkan suunnittelussa on tunnistaa reunaehdot, jotka yleisimmin muodostuvat käytettävissä olevasta ajasta, reissuun varatusta rahasta sekä omista mieltymyksistä ja toiveista. Myös oma kokemus moottoripyöräilystä ja matkailusta yleensäkin on syytä huomioida, jotta ei tule suunnitelleeksi itselleen turhan vaativaa matkaa.

Muutamia nyrkkisääntöjä suunnittelun avuksi

Sopiva päivämatka on tyypillisesti sellainen, että varsinaista ajamista päivän aikana tulee 4-5 tuntia. Tällöin päivään jää aikaa tutustua myös nähtävyyksiin, nauttia kiireettömästi ruokailuista ja silti ehtii seuraavaan majapaikkaan hyvissä ajoin ennen pimeää. Ns. siirtymäpäivät ovat sitten tietenkin oma lukunsa ja niiden pituuden jokainen sovittaa oman kestävyytensä mukaisesti.

Ajopäivän pituutta voi toki mitata myös kilometreinä ja usein on tietysti pakkokin. Edellä mainituissa 4-5 tunnissa kilometrien kerryttäminen on todella paljon kiinni reitistä ja muista olosuhteista. Moottoritietä pitkin matkaa kertyy 450-500 km, Saksan Autobahneilla vähäisen liikenteen aikaan joka 600-700 km, ruuhkan iskiessä kilometrejä ei taas kerry juuri lainkaan. Tavallisella maantiellä turvallinen oletus on noin 300 km päivässä, mutta pienempiä teitä käytettäessä ja taajamien läpi ajellessa päivämatka lyhenee nopeasti. Vuoristoteillä matkaa etenee usein vieläkin hitaammin ja isolla kuormatulla pyörällä riskejä välttäen ajamalla päivämatka saattaa jäädä vain jopa 150 km mittaiseksi.

Budjetin osalta nyrkkisääntöjen antaminen onkin jo paljon vaikeampaa, koska ruokailun ja majoittumisen valinnat vaikuttavat kuluihin huomattavasti, kuten myös oma rahankäyttötapa kaiken kaikkiaan. Oma kokemukseni on se, että päiväkohtainen kokonaiskustannus on 65-100 euroa. Tämä siis majataloissa tai hotelleissa majoittumalla, ravintolaruokaa syömällä, keskimäärin 350 km päivämatkoilla ja edullisiin nähtävyyksiin tutustumalla. Itä-Euroopassa pärjää luonnollisesti halvemmalla ja Norjassa taas on syytä varautua maksamaan enemmän. Kannattaa muuten huomioida, että Keski-Euroopassa teltassa majoittuminen ei välttämättä juuri säästä rahaa, koska leirintäaluemaksut ovat kohtuullisen korkeita.

Ulkomaille vai kotimaassa

Useimmiten moottoripyörämatkan suunnittelu alkaa kohteen valitsemisella tai ainakin vaihtoehtojen listaamisella. Valinta kotimaan ja ulkomaan kohteiden välillä riippuu monesta seikasta, mutta heikkoa kielitaitoa ei ainakaan kannata käyttää tekosyynä ulkomaiden välttelyyn. Asioilla on tapana aina järjestyä ja sanakirjan avulla, piirtämällä/kirjoittamalla sekä yksinkertaisesti osoittamalla on saatu monenlaisia ihmeitä tapahtumaan. Itsekin olen saanut yhden moottoripyörän korjautettua Puolan maaseudulla ilman mitään yhteistä kieltä.

Kotimaamme tarjoaa monenlaisia kokemuksia moottoripyörämatkaajalle, joten kotimaassa matkaaminen ei ole lainkaan huono vaihtoehto ja varsinkin ensimmäisillä matkoilla se voi olla jopa suositeltavaa. Muutenkin kannattaa aloittaa pienin askelein, eikä ensimmäisenä reissuna lähteä 4 viikon maraton-matkalle. Pienemmillä reissuilla on hyvä koetella omaa ja kaluston kestävyyttä. Samalla tulee myös opittua mitä reissuun kannattaa ottaa mukaan ja mitkä tavarat ovat vain viemässä turhaan tilaa. Eikä vähimpänä, kokeilemalla oppii itselleen sopivan matkarytmin.

Monelle kuitenkin ulkomaiden kaipuu muodostuu ohittamattomaksi, oli syynä sitten vieraaseen kulttuuriin tutustumisen halu, jossain tietyssä kohteessa vierailu tai halu päästä ajamaan vuoristoteitä. Jos on jo kokemusta ulkomailla matkailusta muilla tavoin, niin moottoripyörän lisääminen yhtälöön ei juuri vaikeuskerrointa nosta. Toki tavaraa ei samassa määrin saa mukaan, kuin lentokoneen ruumaan, mutta toisaalta vastineeksi seikkailu alkaa heti kotipihasta lähtiessä.

Kauas on pitkä matka

Nyrkkisääntöjen avulla on helppo selvittää, että kuinka pitkällä voi käytettävissä olevan ajan puitteissa haaveilla ehtivänsä käydä. Viikon pituiselle reissulle ei kannata juuri 2000 km enempää ajamista mahduttaa, 10 päivässä 3000 km on aika lailla maksimi ja parissa viikossa 4000-5000 km on vielä mielekästä. Toki pari reilumpaa siirtymäpäivää mahdollistavat pidemmätkin reissut, mutta toisaalta aika usein reissun keskivaiheilla tulee yksi tai kaksi lyhyempää ajopäivää, jotka taas laskevat päiväkohtaista keskiarvoa. Kuten jo aiemmin totesin, niin reittivalinta itsessään vaikuttaa huomattavasti päivittäiseen ajomatkaan. Esimerkiksi Alpeilla 10 päivän aikana ajettu 2200 km oli suorituksena paljon rankempi, kuin Baltiassa ja Puolassa samassa ajassa ajettu 3000 km.

Ulkomaille suuntautuva moottoripyörämatka ei välttämättä tarvitse yhtään enempää aikaa kuin kotimaan matkaankaan. Itse olen tehnyt esimerkiksi 5 päivän Norjan reissun, jonka aikana kertyi yli 2200 km. Tuolla tahdilla ei enää nähtävyyksille jäänyt aikaa ja ajopäivien aikana ajettiin lähemmäs 8 tuntia. Näin tiivistahtisella reissulla pitää jo ihan oikeasti nauttia moottoripyörän ajamisesta. Toisaalta taas 3 päivän ja 900 km reissu Viroon oli taas ihan mukava ja rento kokemus.

Tyypillisesti ulkomaille suuntautuvat matkat kuitenkin kestävät pidempään, ihan vain etäisyyksistä johtuen. Esimerkiksi Tallinnasta tai Tukholmasta on ajomatkaa Alpeille noin 1700 km, jolloin tyypillisesti pelkästään siirtymiin menee aikaa 3-4 päivää per suunta. Käytännössä alle kahden viikon reissulle ei kannata noille kulmin suunnata ajamalla, koska muuten koko reissu on yhtä siirtymää edestakaisin.

Eli lyhyesti sanottuna, järki käteen päivämatkoja suunnitellessa, koska väsyneenä ajaminen ei ole erityisen nautinnollista saatikka turvallista. Tärkeää on myös mitoittaa ajopäivät siten, että kaikki reissulla olevat nauttivat, eikä kukaan joudu ajamaan jaksamisensa rajoilla. Ja aina voi heittää vaikkapa iltalenkin läheisillä teillä, jos ajojalkaa pakottaa liian kovasti.

Yksin, kaksin vai porukalla?

Moottoripyörämatkan suunnittelu on usein myös sopivan reissuporukan etsimistä. Jollekin hyvä porukka tarkoittaa isoa ryhmää, toiselle pienempää ryhmää, kolmannelle kahdestaan kaverin tai puolison kanssa olemista ja joillekin yksin reissussa olemista. Moottoripyörämatkalla yhteen sovitettavia asioita on tavanomaista Kanarian matkaa enemmän, koska reissussa on monia erilaisia huomioitavia asioita.

Ainakin seuraavia kysymyksiä olen itse pohtinut sopivaa porukkaa muodostaessani: halutaanko ajaa hiekkateillä vai kestopäällysteellä, millaista nopeutta edetään, kuinka usein pidetään taukoa, kuinka pitkiä ajopäiviä jaksetaan ajaa, millaista majoitusta käytetään, kokataanko itse vai syödäänkö ravintolassa, juhlitaanko iltaisin vai halutaanko hyvät unet aikaista liikkeelle lähtöä varten jne. Ei tietenkään ole realistista odottaa, että kaikista yksityiskohdista oltaisiin välttämättä täysin yhtä mieltä, mutta on tärkeää pystyä muodostamaan yhteinen käsitys tulevasta reissusta ja miettiä mitkä kompromissit ovat kellekin mahdollisia. Reissun päällä on tyhmä pelisääntöjä ensimmäistä kertaa sorvata, koska siinä vaiheessa on jo todennäköisesti saatu tunnelma pilalle.

Itse olen tehnyt reissuja niin yksin, kahdestaan kuin porukallakin. Kaikissa vaihtoehdoissa on omat etunsa ja haasteensa. Yksin reissatessa ei kompromisseja tarvitse tehdä, mutta toisaalta iltaisin juttuseuraa ei ole niin helposti saatavilla, varsinkaan jos ei majoitu motoristien suosimissa paikoissa. Myöskään ongelmatilanteissa tai peräti onnettomuuden sattuessa apu ei ole heti saatavilla. Kahdestaan reissatessa pitää jo hiukan sovitella odotuksia ja tarpeita, jotta reissu onnistuu. Vastaavasti iltaisin on seuraa tarjolla ja ongelmatilanteissa apu on lähellä. Toisaalta pidemmällä reissulla kaverin naama käy helposti jo liiankin tutuksi ja tarpeen mukaan voi olla paikallaan tehdä jotain ihan yksinkin.

Ryhmän kasvaessa kannattaa miettiä vaihtoehtoisia tapoja organisoida reissu. Itse olen vapaaehtoisesti ottanut matkanjohtajan roolin ja keskustelujen pohjalta rakentanut ehdotuksen reissusta, muokannut sitä palautteen pohjalta, hoitanut keskitetysti varaukset jne. Tällä tavoin olemme saaneet aikaiseksi monia onnistuneita reissuja, vaikka joskus reissun päälläkin on ollut tarvetta vielä säätää järjestelyjä. Jos ryhmästä ei tällaista organisaattoria löydy, pitää tekeminen saada jollain muulla tavalla koordinoitua. Ja eihän sitä välttämättä koko reissua tarvitse kimpassa ajella, vaan porukka voi välillä hajaantua kokoontuakseen taas yhteen. Näin voidaan mahdollistaa vaikkapa matkaenduromiehille hiekkatieseikkailu tai vapaapäiviä kaipaaville tauko ajamisesta.

Mitä seuraavaksi?

Kun reissun reunaehdoista on päästy yksimielisyyteen, on syytä käyttää vielä hetki reissun tarkempaan suunnitteluun. Osa haluaa suunnitella päiväkohtaiset ajoreitit jo kotona ja varata majoitukset etukäteen, kun taas osa haluaa säilyttää täydellisen vapauden tällä saralla. Kuitenkin jonkinlainen suunnitelma kannattaa tehdä, jotta tulee edes kerran käytyä läpi ne tärkeimmät tutustumiskohteet ja muut odotukset reissua kohtaan.

Seuraavassa artikkelissa paneudutaan tarkemmin reittisuunnitteluun ja sen apuvälineisiin, erilaisiin tapoihin moottoripyörämatkailla ja majoittumiseen liittyviin asioihin.