BMW Nine T Scrambler
BMW on monessakin mielessä onnistunut muuttamaan imagoaan täysin. Itselläni oli aikanaan mielikuva Bemarista, että se on K100 poliisipyörä. Varmatoiminen ja kestävä mutta muutoin hajuton ja mauton. Sitten muistan kun K1 julkaistiin ja luin siitä aikanaan jutun, missä sillä ajettiin jonkinmoinen highspeed touring setti Saksassa. Laite oli futuristisen näköinen ja taitaapa olla tänä päivänä jonkinlainen keräilypala.
Tässä välillä on toki sitten ollut monenlaisia pyöriä, joista iso Gessu on saavuttanut omanlaisensa aseman kestävänä pyöränä ja varsin soveltuvana pitkiin matkoihin. Tässä testimme siitä, klik klik! Tällaiset vielä mahtuvat matkapyöriä valmistavan yrityksen kaavaan, mutta sitten tuli BMW S1000RR, jonka myös koeajoimme (tässä juttu klik klik). Sellaisen äärikyykyn kun S1000RR on, tekeminen ja siinä onnistuminen niin että sillä päästään suoraan huipulle ja vaikkapa Man saaren TT ajojen voittopeliksi, niin jossain on onnistuttu.
Jossain kohtaa kun cafe racer-ilmiö alkoi nostaa suosiotaan, alkoi vanhoja Bemareita näkyä racereiksi ja scramblereiksi muutettuina rakentajien talleissa. Raskaat penkit pois, mittaristot kevyemmiksi ja rupulakumia alle. Näissä jopa iso massiivinen moottori, mikä hallitsee kokonaisuutta oli varsin näyttävä yksityiskohta.
Tämä ilmeisesti huomattiin myöhemmin myös BMW:n konttorilla ja lopputulema on tässä. BMW Nine T Scrambler. Niille kenellä ei pysy työkalut käsissä, mutta haluavat silti fiilistellä vähän muullakin kuin pyörällä joita on 13 tusinassa BMW tarjoaa BMW Nine T Scrambler pyörän. Todella nätti kokonaisuus joka on jotain uutta ja jotain vanhaa.
1200 kuutioinen boxerimoottori herää peukalolla ja äänimaailma saa hymyn huulille. Koeajolaitteessa on Akrapovicin vaimennin. Siitä kuitenkin plussaa, että vaimennin mukailee pyörän teemaa, eikä erotu räikeästi. Akrapovic voisi olla alkuperäisvaimennin ulkonäkönsä puolesta. Ääni on terävä ja BMW Nine T Scrambler reagoi kaasuun herkästi ja samalla vähän boxerille ominaisesti heilahdellen.
Hallintalaitteet ovat selkeät. Yksi mittari jonka alareunassa on diginäyttö.
Kahvat ovat selkeät. Bemareista tutut kahvanlämmittimet ovat myös löytäneet tiensä myös Scrambleriin. Ne pidentävät kivasti ajokauden mukavuutta ja pituutta kylmillä keleillä ja välillä tuntuu, että myös ne ovat Suomen kesässä paikallaan.
Ajoasento on hyvä, 183 senttinen saa hyvän asennon ja pyörä tuntuu kaikkinensa paljon painoaan kevyemmältä. BMW Nine T Scrambler painaa tankattuna 220kg, mutta tuntuu ajossa reilusti alle 200 kiloiselta. Konttorilla on selkeä näkymä, jota sylinterit hallitsevat. Koneessa on huoltokohteet huomattavan hyvin esillä mikä varmasti kääntyy omistajan eduksi aikanaan. Kaikenlainen purkaminen huollon alta loistaa poissaolollaan.
BMW Nine T Scramblerin ulkonäkö on todella onnistunut ja keula ihan huutaa numeroa. Kaksi rohkeaa kävi kuvatessa kysymässä; ”mikä pyörä on kyseessä ja olenko itse sen rakentanut?” Ihmisten yleinen kiinnostus ulkonäköön on aina hyvä merkki. Ja onhan kyseessä sympaattisen näköinen laite varustettuna tämän päivän hienouksilla.
Sitten nokka kohti moottoritietä ja moottoritien rampista kova kiihdytys. Kaupungilla ei kardaanivetoa edes muista, mutta voimakkaassa kiihdytyksessä vaihtaessa nykäisy muistuttaa, että keppivetoisella ajetaan. Tämä ei ole siis mikään vika, vaan tottumiskysymys. Pyörässä on myös vakiona ohjausiskari, joten luotto pyörään tulee nopeaan ja käytös on kuitenkin rauhallista. Voimaa on mukavasti ja liikkuminen on varsin ripeää.
Kardaani istuu harvinaisen hyvin kokonaisuuten ja tekee siitä itseasiassa kevyen oloisen. Toki samalla kardaanin etu on sen huoltovapaus. Isoista matkapyöristä tuttu ratkaisu toimii hyvin myös cafe racerissa.
Boxerin omankaltainen terävä ääni hellii korvi,a kun pyörää hapettaa isolla kädellä. Akran äänimaailma on todella onnistunut. Penkki on mukava istua ja moottoritiellä on helppo hakea vähän pidempää asentoa ja ohjata ilmaa yli. Voisin kuvitella ajavani BMW Nine T Scramblerilla pidemmänkin siivun, reppu selkään ja couchsurfing reissulle.
Pyörässä on paljon hienoja yksityiskohtia. Keulan kumit tuovat retroa fiilistä. Monoswingi on sekä tyylikäs, että käytännöllinen ja keventää todella paljon pyörän yleisilmettä.
Hiekkakuopalla kuvatessa nousi uimari märkäpukuineen vedestä kysymään että mikäs toi on? Ikäluokaltaa ehkä samaa luokkaa kuin minä, -70 luvulla syntynyt. Voidaan ehkä ajatella, että yksi isoin ryhmä BMW Nine T Scramblerille on motoristit, jotka muistavat vähän saman tyyliset pyörät omasta nuoruudestaan, mutta aika ja into ei riitä ehkä rakentamaan omaa vanhasta aihiosta. Ja vaikka aika riittäisikin, niin tarvii muistaa että tässä on kaikki uuden pyörän edut ja takuut retrossa pakkauksessa. Jos pyörä olisi omani, niin renkaat vaihtuisivat vielä nappulaversioihin ja ehkä jotain muuta pientä tuunausta. Muuten BMW Nine T Scrambler on harvinaisen valmis kokonaisuus.
BMW Nine T Scrambler speksit pähkinänkuoressa:
- 2-sylinterinen boxeri, 1170cc
- Teho: 81 kW (110 hv) /7 750 r/min
- Vääntö: 116 Nm / 6 000 r/min
- Kardaaniveto
- ABS-jarrut
- Tankki 17L
- Paino täyteen tankattuna 220kg
- Hinta 17990,-
Mainittakoon myös, että BMW tarjoilee Heritage sarjassa muutakin herkkua retroilusta kiinnostuneille. Jos alla oleva ei nosta vanhoja Dakar pyöriä fanittaneen karvoja pystyyn, niin sitten ei mikään.
Katso kaikki mallit Biketeamin sivuilta.
Kiitos koeaajopyörästä www.biketeam.fi
Yhteenvetona voidaan todeta, että on hyvä kun pyörävalikoima monipuolistuu ja se ruokkii lajin hyvinvointia.