HarjoitteluTapahtumat

Sastamalan Voimarinne puolimatka

Sastamalan Voimarinne puolimatka

Suomen kisakausi oli alkanut 18.6 Vantaan triathlonilla, samalla eka sprinttini. Elämäni ensimmäinen maastotriathlon Hollolassa 28.7, jossa uinti 900m, pyöräily 21km sekä juoksu 6km. Tämä oli varmasti elämäni hauskin triathlontapahtuma! En ollut polkenut aiemmin poluilla, ja pienestä kaatumisesta huolimatta ajattelin että tämä on mun juttu:) Siitä sitten mentiinkin Turun kautta Saloon, jossa oli heti perään Kiskolla perusmatka 1.7. Olisi pitänyt jo silloin tajuta korjata virheliike, juuri ennen Vantaan kisaa ohjaustankoa laskettiin kolme pykälää, ja se oli virhe..

Sastamalan Voimarinne puolimatka

Sastamalaan saavuin jo edellisenä päivänä hakemaan kisanumeron ja tekemään hieman hankintoja Sompin Mikalta. Keli oli lämmin ja tiesin sen pahentavan yleensä vatsavaivojani, joten pelkäsin jo valmiiksi tulevaa.. Olin muuttanut tämänkertaisen kisatankkauksen kana-riisipohjaiseksi ja jättänyt viljatuotteet pois kaurapuuroa lukuun ottamatta. Maitotuotteet olivat myös pois laskuista sekä liiallinen salaatin puputus. Join myös urheilujuomaa loppuviikon ajan. Kisan aikaiseen suoritukseen geelit oli vaihdettu kofeiinittomiksi ja lisäksi uusi kokeilu GU:n vihreistä energiakarkeista. Muutama suolatablettikin löytyi matkaan mukaan ja kiinteän syömisen jätin kokonaan pois, ei patukoita lainkaan.

 

Kisa-aamuna heräsin Ellivuoren hotellilta jo klo 4.35, enkä saanut kunnolla enää unta. Eipähän tullut kerrankaan kiire, mutta silti aamupala ei maistunut ja vedin väkisin naamaan kaurapuuroa, hilloa sekä munakasta. Kahvinkin jätin varulta ekaa kertaa pois. Kisapaikalle oli reilu vartin matka ja olinkin siellä ajoissa varaamassa hyvän paikan pyörälle. Naisten pukuhuone oli aivan tyhjä ja sain rauhassa ravata vessassa. Mutta sitten kuitenkin jäi vain 5 minuuttia uintiverraan, mikä on minulle liian vähän. Uintilakkini repesi ja se aiheutti pientä lisäsäätöä. Tämä ei kuitenkaan haitannut, koska omani istui paremmin päähän ja oli sopivasti myös vaaleanpunainen.

Uinti starttasi ja kummastelin miksi olin lähtenyt väärästä laidasta. Yleensä oli helpoin olla sisälinjassa reunassa. Nyt jouduin kiertämään kaukaa ulkosyrjässä ja lenkkiä tuli lisää. Kokeilin pari kertaa mennä joukon sisään, mutta nyrkin osuessa päähän siirryin takaisin sivummalle. Näin pari naista ja yritin skarpata, pääsinkin toisen ohi ennen ensimmäistä kierrosta. Toisella kierroksella jengi oli yhtäkkiä hävinnyt kauas ja tuntui kuin olisin ollut superhidas ja näin vain pari uimaria molemmilla sivuilla. Toinen ui jatkuvasti kylkeen kiinni ja siksakkasi pitkin poikin. Se häiritsi myös omaa suoraa uintia, koska piti seurata häntä ja väistää tarpeen mukaan. Tähän asti olin onnistunut suunnistamaan suhteellisen suoraan ja yritin skarpata. Vasen käsi alkoi kuitenkin oudosti puutua ja linja alkoi vetää vahvemman oikean puoleen. Ohitin kuitenkin edessä näkyvän naisen, ja rantauduin kerrankin ensimmäisenä sarjastani! Vielä piti kiivetä kuitenkin rappuset ja ylämäki ennen kuin uintiaika katkesi. (Uinti 38.09)

Sastamalan Voimarinne puolimatka
Kuva (c) Ville Litmo

Vaihto sujui ripeästi kun nyt minulla oli hihallinen kisa-asu, ei säätämistä paidan pukemiseen. (T1 1.35)

Pyöräilyyn lähdettiin alamäkeen ja reitillä riittikin niin mäkeä kuin laskua. Päätin jättää energiat varman päälle myöhemmäksi ja kummastelin miksi energiajuoma pyrki jo tässä vaiheessa ylös. Yksi nainen meni ohi ja alkoi pieni harmistus.. Aloin säännöstellä juomaa maltillisesti 40km saakka, mutta sitten jalat alkoivat tuntua raskaalle. Katsoin kelloa ja se näytti 1h 15min. Ajattelin että miten tässä pitäisi vielä yli puolet matkasta jatkaa, saatika myöhemmin syksyllä täysmatka! Kaivoin geeliä, mutta vatsa alkoi heti turpoamaan. Se siitä sitten, uusi suunnitelma oli ottaa heti vaihdossa vettä ja jatkaa suolatableteilla sekä muutama vihreä energiakaramelli tarvittaessa.

 

Mutta toisella kierroksella keli huononi yllättäen ja tuuli alkoi puistatella milloin mistäkin suunnasta. Pilvet nousivat ylle ja sadetta oli tulossa milloin hyvänsä. Sitten tuli hetki kun en nähnyt ketään edessä en vastaan, aivan kuin olisin ollut yksin reitillä ja koko kisaa ei olisi ollutkaan. Alkoi satamaan vettä ja motivaatio laski entisestään. Pientä palelua ilmeni, mutta sekin ehkä kun olin jo tässä vaiheessa poikkeuksellisen väsynyt. Kaivoin vihreät karkit esiin ja ne tuntuivat sopivan vatsalle. Nälkä alkoi kuitenkin kaihertaa vatsaa ja se tuntui todella tyhjältä. Mietin tankkauspäiviä, jotka olivat jääneet suunniteltua vajaammiksi kun yllättäen töissä menikin pitkään ja toisena piti olla vapaapäiväni, jota ei sitten ollutkaan. Laskeskelin mielessäni kaloreita ja ne olivat lähellä normipäivän energiansaantia. Vatsa oli ollut koko viikon kummallinen Kiskon kisan jälkeen niin sinne ei vain voinut laittaa mitään ylimääräistä.

Päässä pyöri jo mahdollinen vatsahaava ja stressi, kaikki varmasti vaikutti asiaan. 40 päivää Kalmarin Ironmanille, miten voisin suorittaa sen jos olot olisivat samanlaiset. Ajatukset harhailivat pitkään aivan toisaalla enkä keskittynyt oleelliseen, juuri käytävään kisatilanteeseen. Vasta loppumatkasta sisuunnuin että en kyllä tällä kertaa antaisi töiden enkä minkään tai kenenkään toteuttamasta omia unelmieni ja tavotteitani. Seitsemän vuotta sitten perustaessani yrityksen kävin niin pohjalla, haaveeksi jäi maratonennätys, suhde ja perhe olivat rapakunnossa itseni lisäksi ja hyppäsin milloin missäkin lääkärillä, kiropraktikolla ja magneettitutkimuksissa. Tällä kertaa minun ei tarvitse selitellä kenellekään että tämä on nyt ykkösjuttu ja se menee kaiken edelle!

Olin raivoissani ja sain keskityttyä taas kisaan. Kokeilin geeliä ja se onneksi osui ja upposi. Selkä oli kuitenkin vihoitellut jo jonkin aikaa ja matala ajoasento ei toiminut. Selkää piti oikoa vähän väliä ja satulassakin siirryin vuoroin eteen- ja taaksepäin. Lopussa pakaroissakin pakotti ja jalat alkoivat mennä tunnottomaksi. Paluumatkalla tie oli märkä ja sukat olivat litimärät ja kohmeiset. Matka tuntui loputtomalta, mutta sitten loppusuora häämötti. Olin hieman tokkurassa ja en meinannut ensin ymmärtää mennä loppukierrosta ennen vaihtoaluetta kuten kuvassa näkyy.

Vaihto oli taas muuten ripeämpi kuin minulla yleensä, mutta päällimmäiset ajopöksyt meinasivat unohtua jalkaan. Tässä vaiheessa oli mukava kuulla kun joku kannusti nimeltä sain yhdelle tutullekin kirota ääneen miten huonosti menee ja tästä ei nyt tule mitään.. Kuuluttaja sanoi kärkeen olevan matkaa 8 minuuttia. Ajattelin että helppo nakki, mutta heti kun lähdin juoksuun alkoivat vatsakrampit.. (T2 0.46)

Sastamalan Voimarinne puolimatka
Kuva (c) Ville Litmo

Jalat olivat poikkeuksellisen raskaat jo alussa, keli oli kuuma ja ilma seisoi. Hengitys oli heti todella raskasta ja äänekästä, pihisin kuin astmaatikko. Tiedossa olisi mäkinen reitti. Tästä olisin normaalisti tykännyt kun alla olisi muutakin kuin asfalttia, mutta heti alamäessä vatsa oli aivan kamala.. Yritin pistää tossua toisen eteen, mutta vauhti tuntui matelevan. Kello oli sekaisin, enkä nähnyt kilometreja ja vauhtia. Ensimmäinen kierros tuntui todella pitkälle ja kivut vain jatkuivat. Mietin olisiko viisasta jättää kesken, pyöräilykin oli vetänyt selän aivan kieroon ja kaksi lisäkierrosta tuntui mahdottomalta. Pari kisailijaa tsemppaili vastaan tultaessa, mutten jaksanut reagoida. Vesilinjalla mentiin ja se ei riittänyt. Numerovyössä roikkui turhaan neljä geeliä, mutta niihin ei ollut koskemista.

Mutta sitten kierroksen päässä odotti pari tuttu naamaa ja taikasanoja. Yhtäkkiä tunsin että vatsaan ei koskenut enään ja yritin kiristää vauhtia onnistuen siinä! Löysin juomapisteeltä suolakurkkuja ja aloin vastaanottamaan sieniä, olo alkoi vikistyä. Edessä näkyi nainen ja pääsin vihdoin kärkeen. Nyt mentiin loppuun asti! Kirosin itsekseni yhtä sun toista, mitä olin odottanut, ei tämä nyt helppoa pitäisi ollakaan kun alla oli keventämätön viikko. Tämä oli osa Ironman-harjoitusta, ei pääkisa! Kaivoin vihreitä nappeja taskusta kun olo alkoi tuntua jo niin hervottomalta, hetken päästä olin mielikuvissani Kamarin Ironman-kisassa. Taistelin itseäni vastaan ja kirosin että jäisin viime vuoden ajastani. Miten ihmeessä olin flunssan jälkeen silloin edes pystynyt moiseen, olin tyytymätön tämän vuoden olemattomaan kehitykseeni. Huomasin kuitenkin taas raivostuessani skarppaavani paremmin ja sain nostettua vauhtia. Loppusuora oli minulle ”Hawaiin laavakenttä” ja yleisön kannustaessa vauhti nousi taas. Kaikki se jaksamattomuus oli yhtäkkiä poissa ja maali häämötti edessä. Taisi olla vaikein triathlonkisa ikinä!!! (Juoksu 1.47.14)

Loppuaika oli siis 5.24.14. Tyytymätön mutta onnellinen:)

Tagit : kisaraporttiSastamalan Voimarinne puolimatkatriathlon

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.