TapahtumatUutiset

Bodom Trail 21km- Verta, hikeä ja kyyneleitä

Bodom Trail 21km- Verta, hikeä ja kyyneleitä

Mihin täytyy varautua ennen polkujuoksuun lähtöä..? Tällä hetkellä fiilikset ovat sen verran kankeat, että voin sanoa että varautua voi ainakin ”kasvukipuihin”. Seuraavan päivän lihaskivut ovat nimittäin pahemmat kuin maratonin tai täysmatkan triathlonin jälkeen! Tunnen omaavani uusia lihaksia, en pääse portaita kuin sivuttain alas, jopa pieni loiva alamäki saa otsalle kirpoamaan tuskan hikeä ja kyyneleitä.. Heräsin aamulla ja selkä oli kankea, etureiden alaosat jumissa, jalkapohjan lihakset kipeät.. Kävelin puujaloilla vessaan niin hitaasti että melkein laskin jo matkalla alleni. Mutta mitä se sitten tarkoittaa -että nyt on löytynyt uusi lajikokeilu josta nautin jokaisella tuskaisella askeleella rämpiessäni mudassa ja kurassa poluilla! Haluan lisää, en ole pitkään aikaan tuntenut treenin menevän perille näin tehokkaasti, IHANAA!!!

Bodom Trail
Kuva (c) Karri Jalava

Viikko alkoi Pyynikkijuoksun jälkeen hieman virkeämpänä kuin pitkään aikaan. Olin ollut jo lähes kuukauden väsynyt ja aloin popsimaan lisää vitamiineja rautakuurin ohella. Saavuin jo Torstai-iltana junalla ystäväni luo Helsinkiin ja hankintalistalla oli Salomonin polkujuoksukengät. Löysinkin Scandinavian Outdoorista hakemani Salomonin S-lab Sense Ultrat. Ne istuivat kuin nenä päähän ja uskoin etteivät aiheuttaisi hiertymiä. Juomarepun hankinnan jätin väliin, selkäni ei kestäisi sitä, tai vaatisi ainakin enemmän totuttelua ja uskoin pärjääväni juomavyöllä. Kenkiä tuli ostettua parit muutkin, uudet kevyet Feetit ja ilta venähti urheiluliikkeitä kierrellessä.

Bodom Trail

Perjantaina kuitenkin olo oli todella väsynyt. Kävelin kuitenkin uimahallille, mutta uinti ja hengitys ei kulkenut. Lopetin treenit kesken ja kävelin takaisin, suoraan päiväunille. Hirveä horkka iski päälle ja pyörin tunnin saamatta kuitenkaan unta. Mietin olenko tulossa kipeäksi kun lähipiirissä sitä oli liikenteessä. Ajattelin että huominen juoksu menee sitten rauhallisesti, mutta väliin en jätä. Yritin pötkötellä loppupäivän ja syödä enemmän hiilareita, ei ainakaan olisi energiavajeesta kisa lopputulos kiinni.

Lauantaina herättiin kuuden maissa, ensin perinteiset vatsa- ja selkäjumpat ja tuhdilla aamupalalla liikenteeseen. Olimme varanneet ystäväni kanssa meno-paluun kisapaikalle Kiasman edestä. Numerot saimme jo bussissa ja laput sai räpeltää matkalla paikoilleen. Katselin ympärillä muiden varustuksia, kaikilla näytti olevan välineet vimpan päälle. Vaikka keli olikin lämpimämpi kuin ennuste lupasi, pitäydyin pitkissä trikoissa ja paidassa. Eipähän oksat raapisi kinttuja ja käsivarsia. Juomavyö epäilytti, laittaisinko sitä lainkaan, päädyin ottamaan sen vain parilla pullolla. Juon kisatilanteessa yleensä melko vähän ja ladoin toiseen 1,2dl pulloon urheilujuomaa, toiseen kolme nestemäistä high5 geeliä. Lisää juomaa saisin tarvittaessa matkalta ja täyttäisin suoraan pulloihin.

Kisapaikalla oli jo säpinää, ihmisiä oli sadoittain. Paikka oli tuttu toissa vuodelta, olin flunssassa ja vaihdoin matkan kuuteen kilometriin. Reitistä oli siis jotain hajua, se tulisi olemaan todella haastavaa, etenkin toista kierrosta peloteltiin. Yritin tutkailla viime vuoden aikoja ja tiesin että päälle parin tunnin menee. Löysin jostain Stubbin haastattelun sekä hänen aikansa, ja päädyin tavoitteeseen 2.10, mieluummin alle.

Bodom Trail

 

Reitistä oli myös laskennallista kaavaa, jos juokset maantiellä esim. 1.30, on lopputulos 90*1,5-15=120min. Mutta ensikertalaiselle noin pitkä matka lisäisi varmasti minuutteja ja minua huoletti kun olin ilmoittautunut toiseen lähtöryhmään. Laskin kuitenkin sen varaan että ykkösryhmässä olisi suurin osa 12km juoksijoista, jolloin toisen ryhmän kärjestä oli hyvä paikka lähteä.

Pakolliset viisi vessakäyntiä veivät taas aikaa ja verryttely oli todella lyhyt. Jouduin vielä sattumalta haastateltavaksi ja sopersin kuuluttajalle jotain päälle parin tunnin loppuajasta. Kisafiilis alkoi nousta ja päätin kuitenkin olon ollessa taas hyvä ja virkeä, yrittäisin mennä riskillä melko reippaasti. 10.05 starttimuodostelmaan ja sitten mentiin!

Matkaan lähdettiinkin melko reippaasti, vain viisi karkasi edelleni. Alkupätkä oli helppoa kivituhkapintaa ja alamaasto vei mennessään. Hengitys oli huohotusta jo heti alkuun, mutta olin tottunut jo parissa juoksukisassa että pystyin silti ottamaan itsestäni irti. Tukkoisuus johtui todennäköisesti refluksista ja kampaamoaineista, sen kanssa oli opittava elämään. Pientä stressiä oli toki aiheuttanut viime aikoina, että joutuisinko jopa jättämään nykyisen työni.

Bodom Trail

Mutta nyt juostiin ja näissä tapahtumissa on juuri parasta että silloin unohtuu kaikki muu! Kuuma tuli jo heti alkuun, metsässä ei käynyt tuulen virettäkään ja kirosin heti miksen laittanut kassissa olleita shortseja sekä t-paitaa. Se unohtui kyllä täysin heti kun päästiin poluille ja jokainen ajatus ja reaktio keskittyi maastoon. Toisten takana oli helppo mennä, astui vain samoin kohtiin. Jos kaverin jalka edessä lipesi, muutin oman askeleeni hieman sivuun. Viitisen kilsaa juoksu sujuikin kuin tanssi, olin kuin ketterä kauris ja yllätyin itsekin miten nopeasti reagoin päin kasvoja tulevia oksia, puunjuuria, mutaisia alueita, muistin hengittää tasaisesti raskaasta huohotuksesta huolimatta.. Jalat toimivat kuin unessa, olin kuin tehty tähän hommaan. Uskalsin vilkaista välillä kelloa ja olimme tulleet melko vauhdikkaasti. Juoda piti välillä kun tuli helpompaa maastoa.

Sitten alkoi tulla enemmän kakkosryhmän selkiä vastaan ja meno häiriintyi pahasti. Polku kapeni juuri ja jouduin pitkään odottamaan sopivaa ohituskohtaa. Oli vaikea ennakoida eteen kun toisen peitti näkyvyyden. Parissa ohituksessa nyrjäytinkin nilkkani ja otin sivuosumaa puuhun. Säikähdin pahasti kun viimeisen osuman sain terävään oksantynkään ja kättä alkoi jomottaa jo häiritsevästi. Kun keskittyminen meni käden tuntemukseen, en seurannut tarpeeksi polkua ja nilkka pyörähteli useampaan kertaan välillä ulvahtaessani tuskasta. Takana tuleva kysyi kohteliaasti onko kaikki kunnossa, vastasin kyllä ja päätin kiristää vauhtia. Hetken päästä huomasinkin että käden tuntemukset unohtuivat vauhdin kiihtyessä, niin kuin toivoinkin. Mutta porukkaa oli taas edessä ja matka hidastui. Välillä huomasin jääväni toisen vauhtiin ajatuksissani. Kallioisilla alueilla oli onneksi hyvin tilaa mennä ohi.

Juomapiste tuli ja meni, en malttanut pysähtyä. Hetken päästä mietin olisiko pitänyt kuitenkin, mutta omat eväät riittivät hyvin. Katsoin kelloa ja tuskailin jo eikö eka kierros olisi jo, vaan vielä oli neljä kilometriä

Bodom Trail

jäljellä! Porukka harveni ja jäin miettimään jalkojen tuntemuksia. Vähän alkoi tuntua, mutten olisi kyllä vielä valmis jättämään leikkiä kesken 12 km kohdalla. Väliaika oli vähän alle 1.10 ja olin pettynyt. Huikka urheilujuomaa oli tässä vaiheessa paikallaan. Käsitykseni mukaan toiseen kierrokseen kuluisi teknisyydestä johtuen lähes saman verran ja olisi melkoisesti aikataulusta jäljessä. Vauhtia olisi kiristettävä! Reitti kuitenkin hankaloitui niin paljon että vauhti tuntui päinvastoin matelulta. Upposin polviani myöten heti kun päästiin taas polulle, tähän mennessä olin selvinnyt kuivin jaloin. Joku Englantia puhuva tuli perässäni ja manasi reittiä, väänsin vitsiä että nyt taisi sukat kastua.. Yritin kiertää märkiä alueita, turhaan, suota oli joka puolella. Varpaat kohmettuivat kylmästä ja meno hidastui. Onneksi kengät päästivät veden myös ulos ja lotinaa ei tarvinnut kauan kuunnella, samalla varpaatkin alkoivat taas toimimaan. Meno jatkui kuitenkin samaa rataa ja puun juuret olivat liukkaita. Otin melkoisia riskejä loikkiessani oksalta oksalle, ihme kun en kaatunut kertaakaan. Myös pari ojan ylitystä oli haastavampia aiempiin pitkospuihin nähden sekä laskut jyrkempiä, jouduin ottamaan puista enemmän tukea. Kiviä oli enemmän, sai olla todella skarppina mihin astui.

Jaloissa alkoi painaa 17 km kohdalla, ja aloin katsoa useammin kelloa ja käyttämään ahkerammin geeliä, juoma oli loppunut. Olo ei ollut enää yhtä ketterä, nyt se oli kömpelömpää ja tömistelin kuin hirvi eteenpäin. Ylitin kuitenkin edelleen poikittaiset puut loikaten ja ihmettelin miten se tossu vaan vielä kuitenkin nousi. Parissa kohtaa oli lyhyt siirtymä kivituhkapinnalla ja huomasin etten enää pinkaissut muiden ohi, vaan tyydyin pitämään asemani parin muun perässä. Välillä pari meni ohi ja minä taas muutaman muun.. Polku meni jossain kohtaa rantoja myöten, missä oli todella kapeita kohtia. Sitten alkoi parempi polku ja tiesin ettei ollut enää pitkästi maaliin. Jalat olivat kuivuneet vaan kurkistessani ne olivat todella mutaiset. Kädestä tihkutti verta, ja silmät olivat vuotaneet koko matkan kun kuraisilla käsilläni olin pyyhkäissyt vahingossa niitä. Voittajafiilis, kohta ollaan maalissa ja kello olikin juuri niissä lukemissa kuin olin suunnitellut! Loppupätkä oli hyväkuntoista tietä ja jalat tuntuivat edelleen vahvoilta, loppuaika 2.10.20. Keskisyke 179, maksimi loppukirissä 192 (oma maksimi 194). Hyvin meni, olin todella tyytyväinen!

Spekulointia jatkui tietenkin heti maalissa, entä jos olisin lähtenyt ekasta lähtöryhmästä, paljonko aikani olisi parantunut, taidan ottaa sen selville ensi vuonna:)

Booking.com
Tagit : Bodom Trail
Tarja Masalin

Kirjoittaja Tarja Masalin

1 kommentti

Jätä kommentti