Tapahtumat

Barcelona Ironman 70.3

Barcelona Ironman 70.3 

Helmikuun lopulla alkoi tuntua jo siltä että olisin valmis kisaamaan, paino oli etuajassa kohdillaan ja samoin tuntui olevan kuntokin. Etsin syytä ja tarkoitusta myös maaliskuun kahden viikon Espanjan harjoitusleirilleni. En ehkä muuten olisi vilkaissutkaan kisakalenteria, mutta isäni lupasi maksaa osallistumiseni jos pääsen viiden parhaan joukkoon… No tietenkin otin haasteen vastaan ja päätin näyttää hänelle! Kisat olivat kuitenkin kaukana, Lanzarote ja Mallorca osuivat ensimmäisenä silmään. Mallorcalle matkustaisin kuitenkin ensi lokakuussa ja Lanzarotelle ei ollut suoria lentoja. Luovutin jo asian suhteen, mutta sitten pari viikkoa myöhemmin huomasin Barcelonan! Lennot olivat superedulliset Norwegianin kautta ja majoitus Bookingin kautta hotel Internacionaliin puolihoidolla viisi yötä kahdelle hengelle alle kolmesataa euroa! Lisäksi se oli aivan Expon vieressä ja lentokenttäkuljetukset hoituivat hotellin kautta.

Barcelona Ironman 70.3

Perjantaina oli edessä pitkä matkustaminen, ensin Keuruulta Vantaalle ja auto hotelli Pilotin parkkiin, jonne majoittuisimme paluupäivänä. Barcelonan neljän tunnin lennon jälkeen jatkoimme bussilla, ja matka kesti lähes kaksi tuntia ruuhka-aikaan. Hotellilla siis vastamyöhään illalla, kasasin pyörän ja menimme syömään. Valitettavasti yöt olivat katkonaisia vieressä sijaitsevan junaradan vuoksi ja vieressä nukkui toinen ”moottori”.. Olosuhteet kisaan olivat muutenkin odotettua huonommat, koska olin pari viikkoa sitten vetänyt itseni ylikuntoon polkujuoksun seurauksena. Tilanne alkoi kuitenkin näyttämään valoisammalta juuri ennen kisaa, mutta treenit alla olivat hyvin vähäiset joka nakersi itsetuntoa. Odotin siis ihmettä, jospa se superkompensaatio sieltä tulisi, mutta sisäreiteen oli kuitenkin jäänyt jotain lihasrevähtymää..

Barcelona Ironman 70.3

Lauantai olikin aikataulutettu, ensin aamulla kokeilemaan mereen uintia märkäpuvulla. Alla oli kaksi märkäpuku-uintia Jyväskylässä Aaltoalvarissa. Sitten kisanumeron haku ja heti perään pyörän testaus että kaikki pelaa kuin pitääkin. Triathlonpyörällä oli tullut ajettua vasta vaivaiset kolme kertaa, ja ongelmana oli käsien puutuminen. Kisa-info ja sitten vietiinkin pyörät vaihtoalueelle, joka sijaitsi alle parin kilometrin päässä. Kiire oli tässä vaiheessa jo syömään ja sen jälkeen hypistelemään uimalaseja Expo-alueelle. Vähän kävelyä kaupungilla, taas syömään ja ajoissa nukkumaan.

Startti oli klo 7.05 alkaen aamulla , joten heräsin 4.30 hotellin aamupalalle. Pieniä unohduksia hotellihuoneeseen, jotka mieheni palasi hakemaan ja kisa-alueelle saapuminen kesti odotettua pidempään.. Paikalla oli jo täysi meno päällä, suuntasin vessajonoon. Katselin ympärilläni ja kummastelin mielessäni kun ympärillä näkyi vain miehiä, jopa yksi suomalainenkin osui silmiin. Mukava mies lentokentällä, joka mainitsi reitin olevan haastava. Outoa, minä kun luulin että se oli Barcelonan helppo pyöräilyreitti.. No ne luulot karistettiin kyllä myöhemmin pois! Myös aallot olivat kuulemma täälläpäin normaalia korkeammat, mutta juoksu helppo. Vessajonossa kesti ja aloin pukea märkkäriä alaosasta. Syykin selvisi, se oli miesten ”paskajono” ja uinnin verryttelyaika loppuisi viiden minuutin kuluttua!

Barcelona Ironman 70.3
Uintireitti

Verryttelyt jäi tekemättä, tein pikaisen kastautumisen jolla tsekkasin uimalasit ja siirryin rolling startin lähtökarsinaan. Olin miettinyt aiemmin että otan riskin ja lähden 32 minuutin ryhmästä, tällöin saisin paremmin kenties peesietua. Eksyin sitten kuitenkin pari minuuttia nopeampaan ryhmään ja meno oli melkoista. Nyrkkiä tuli sieltä ja täältä, vaikka yritin pysyä oikeassa laidassa. Joku veti jopa useampaan kertaan nilkasta, ja chippikin melkein irtosi. Tätä tapahtui myöhemminkin ja tunsin kun nilkkaremmi löystyi. Tässä kohtaa teen aina virheen kun alan väistellä muita, ja joudun tekemään liikaa sisäsyrjään mutkia. En osannut siis tälläkään kertaa peesata, vaan lähinnä yritin pysyä pois jaloista. Kajakit ohjasivat sisemmäs, reitille tuli varmasti 100-200 metriä lisää matkaa. Se ei kuitenkaan selvinnyt kun unohdin laittaa sykemittarinkin päälle. Eteen osui yllättäen taas kiilaajia ja joku saakelin perämoottorikin. Laseja piti tyhjätä pari kertaa ja jopa suunnistaa hetki ilman niitä kun viimeisellä suoralla aurinko paistoi päin näköä. Turhauttava hetki kun katsoin kelloa ja aikaa oli mennyt aivan tolkuttomasti. En saanut otetta veteen, kaikki keskittyminen meni vain ihmismassaan. Mietinkin että jossen olisi enemmän käynyt kisoja, olisin varmasti hukkunut osuessani pari kertaa kunnon pyöritykseen keskelle massaa. Uintiaika 38.19.

Barcelona Ironman 70.3

 

Vaihtoalueelle siirtymällä oli ruuhkaa ja itse alue laukkujen luona liukas. Hiekkakentälle oli tehty puinen lattia ja jouduin pukemaan kamat seisten penkillä. Pyörän vaihtoalue oli tekonurmikenttä ja löysin pyörän helposti F-kirjainrivistä. Porukkaa oli taas tiellä, tein väistöliikkeitä jotta pääsisin nopeasti pyörän selkään. Sitten oli edessä infossa mainittu kolmen kilometrin siirtymä, jota ei saanut ajaa ala-asennosta. Liikennehidasteita, mutkia, kuoppia, reikiä tiessä, kadun ylittävä vanha pariskunta.. Vitutus alkoi nousta pintaan ja lisää tuli kun kilpailijoiden juomapulloja sinkoili tiellä. Pari kisailijaa ohitti kapeista väleistä, ei mitään järkeä koko hommassa! Kuka reitin oli valinnutkin, se oli jopa turvallisuusriski. Ja lisää oli tulossa myöhemminkin..

Vihdoin päästiin tielle ja meno alkoi ensin alamäkivoittoisesti. En pelännyt enää tuulen puuskia niin kuin ennen, korkealaippaiset vanteet olivat nyt osa pyörää ja se kulki. Mutta väkijoukkoa sen sijaan tuli oikealta, vasemmalta, neljä rinnakkain.. Piti pälyillä taakse vähän väliä etten itse kiilaa kenenkään eteen kun vaihdoin linjaa porukkaa väistellen. Suoraan sanottuna ajattelin jo välillä että kuolen tänne, mutta onneksi olin tehnyt selväksi miehelleni ennen lähtöä miten käytännön järjestelyt pitäisi silloin hoitaa. Hän oli huolissaan että jos terveys ei kestä niin toki keskeytys oli yksi vaihtoehto, mutta nyt en ollut huolissani omasta kunnostani vaan ihmisistä ja heidän ajotyyleistään ympärilläni.

Barcelona Ironman 70.3

Matka jatkui 10 kilometrin jälkeen ylämäkivoittoisesti ja kummastelin kun sitä vain jatkui. Paperilla 500metrin nousukäyrä näytti vain pieneltä nyppylältä, mutta nyt ei loppua näkynyt.. Pysyin kuitenkin hyvin porukan tahdissa, ohittelin enemmän raskaasta hengityksestä huolimatta. Jalat tuntuivat vetreiltä ja reisikipu pysyi poissa kunhan en runnoisi liikaa suurella välityksellä. Yleisöä oli siellä täällä ja muutama suomalainenkin kannusti nimeäni. Naiset kannustivat myös, tässä kohtaa mietinkin etten ollut nähnyt muita naiskisaajia.. Mäki jatkui ja takaa tuli ”Jaakko” kysellen miten menee? Valittelin huonoa uintiani, ja hän tsemppasi että vielä on matkaa jäljellä. Pudotin juomapulloni 20km jälkeen ja sain odotella seuraavaa lähes puoli tuntia.. Ei hyvältä näyttänyt.

Barcelona Ironman 70.3

Sitten edessä oli reitin pahin osuus-ylämäkeä seuraa tietenkin alamäki! En uskaltanut alkuun ajaa niitä ala-asennosta, vauhti oli hurja ja mutkia alkoi tulla enemmän. Kisaajia makasi maassa, osa keräili itseään ylös, joku korjasi pyöräänsä, toinen verissä päin pitkin kinttuja, yksi makasi vieläkin maassa hoitohenkilökunta ympärillään. Pillit soi ja ambulanssi tuli vastaan kapeaa pyöräreittiä, vittu kuolema se oli kohta tässä edessä itselläkin. Pelon sekaisin tuntein jatkoin matkaa, yhdessä mutkassa oli todella läheltä piti tilanne kun tiellä oli irtohiekkaa. Muutamia kiven murikoita sai väistellä ja pelkäsin jokaisessa hidastamassani mutkassa milloin joku tulee niskaan.

Barcelona Ironman 70.3

Keskittyminen meni reittiin ja väkijoukkoon, hädin tuskin muistin ottaa geelejä 45 minuutin välein ja suuta alkoi jo kuivaa.. Juomapullon napattuani piti vaihtaa suunnitelmaa ja vaihdoin vesilinjalle. Tämä tekisi tarpeen myös patukalle, jota en mielelläni ottaisi, koska se yleensä aiheutti vatsavaivoja. Onneksi väliin tuli tasaisempaa ja pääsin vihdoin kunnolla keskittymään suoritukseen. Ohitin paljon porukkaa, painoin päätä ja hartioita kyyryyn, taakse jäi myös miehiä umpikikoilla. Olo alkoi tulla varmemmaksi kun ohitin muitakin miehiä, muutamia naisiakin ja meno tuntui yllättävän helpolta. Puolivälin jälkeen unohdin pettyneenä kolmen tunnin aikatavoitteen. Mietin matkan aikana että en tainnut uskaltaa aiemmista oloista johtuen laittaa kuitenkaan kaikkea peliin, vauhti tuntui kuin menisin lähinnä täysimatkan tahtia. Onneksi alamäet loivenivat ja sain ajettua loppumatkan ala-asennosta. Muutamia kohtia oli kuitenkin edessä, joissa tie oli kapea kun liikennettä ei ollut koko matkalta suljettu ja oli pysyttävä kiltisti muiden takana, vaikka vauhti oli liian löysää. Loppumatkalla oli myös pari idioottia jotka ohitettuani aina kiilasivat uudelleen eteen ja pelkäsin jopa saavani pian huomautuksen vaikka itse pyrin ottamaan aina oman ajolinjan. Loppusiirtymä vei ihan liikaa aikaa, ohittamaan en uskaltanut lähteä.. Pyörä 3.12.03.

Vihdoin se paras osuus oli edessä! Ajattelin että nyt kun olin joutunut passailemaan pyöräilyssä, voisin vetää superajan juoksussa! Sain vasta tässä vaiheessa kisafiiliksestä oikeasti kiinni käytyäni ensin vessassa ja ampaisin matkaan. Ensimmäinen kilometri meni aikaan 4.15 ja en voinut seuraavallakaan pitää itseäni kurissa kun yleisö mylvi ympärillä. Mies oli sovitussa paikassa ja huusi että oli seitsemäs. Näimme pian uudelleen kääntöpaikan jälkeen ja nyt olinkin jo kuudes! Oli pakko saavuttaa ainakin viides sija ja voittaa veto. Mies huusi että seuraavaan oli reilu neljä minuuttia. Yritin malttaa vauhtia, mutta jalat veivät ja lähdin ajojahtiin. Toisessa päässä väki väheni ja alkoi vastatuuli, pari alikulkutunnelia joissa jyrkät käännökset. Vatsaan oli alkanut pistämään ja tunsin kuinka aloin jännittämään keskivartaloa niin että selkälihakset ja kyljet alkoivat jäykistyä. Otin ilmeisesti geelin liian ajoissa ja oli pakko jatkaa vesilinjalla. Väki harveni ja alkoi tulla epätoivon tunne kun vauhtikin hidastui. Olin suunnittellut juoksevani 1.35, olisin halunnut tehdä oman ennätykseni, vaan vatsa ei ollut samaa mieltä. Kuumuus alkoi poltella ihoa ja kaadoin jokaisella seuraavalla pisteellä vettä niskaan ja päähäni. Vilun väreitä ja palelua, nyt oli aika kaivaa suolatabletti, jotka melkein unohdin ottaneeni taskuun. Löysin myös pari siripiriä. Mutta vatsa jatkoi turpoamistaan ja selkään tuli kramppimaisia pistoksia jos vähänkin asento muuttuisi.

Barcelona Ironman 70.3

Onneksi maalialueen kääntöpaikalla ihmiset ja musiikki antoivat voimia, mies huusi että olin nyt neljäs! Vielä oli toinen kierros jäljellä ja aloin katsomaan ohittamieni naisten kilpailunumeroita, ei ketään omastani. Mies ei sanonut paljonko seuraavaan on matkaa, vaihtoehtoja oli siis kaksi: Joko liikaa tai sitten niin vähän ettei hän halunnut saavuttavani Tenneseen jatkokisapaikkaa. Pelkäsin jopa itsekin mitä jos saisin slotin, ei minulla ollut rahaa, kisa oli huonoon ajankohtaan koska olin varannut jo Kalmarin täysmatkan… Mutta olihan ne sentään MM-kisat. Unohdin asian ja päätin nyt vain antaa palaa, loput 5km mitä koneesta irti sai! Jalat alkoivat kangistua energian puutteesta ja vastatuuli tuntui yltyvän ennen vastakkaista kääntöpaikkaa. Ohitin kuitenkin juoksijoita, nyt alkoi olla ruuhkaa. Viimeiset pari kilometria kuulin kun nimeäni huudettiin ja yritin kiristää tahtia. Hiekkaosuuksilla jota reitistä oli noin kolmasaosa, tossu suti tyhjää ja takareidet olivat jo aivan jumissa. Voimia riitti kuitenkin silti jostain ja jopa toivoin lopussa että kunpa tänään olisin mennyt täysmatkan, se olisi varmasti mennyt paremmin kuin hyvin! Juoksuaika 1.41.14.

Barcelona Ironman 70.3
Juoksureitti

Maalissa siis vasta aikaan 5.40.12. Oma haavekuva oli oma puolimatkan ennätys aikaan 5.15-5.10, vaan reitti olikin haastavin tähän astisista. Olin siis oman ikäsarjani 35-39 4. ja kolme muuta sveitsiläistä menivät kaukana menojaan. Kävin ekaa kertaa elämässäni palkintojenjakotilaisuudessa, ja palkinnon saivat myös ikäsarjojen paras uimari (märkäpuku) sekä juoksija (kengät). Päätin ottaa juoksusta seuraavan tavoitteen;) Jatkopaikan saikin lunastaa vain yksi jokaisesta ikäsarjasta. Minun sarjastani kukaan ei sitä ottanut.. En noussut hakemaan, nimeäni kuulutettiin kolme kertaa ja purin hammasta. Olisin halunnut, mutta en pystynyt.. Siitä siis parin päivän harmitus, joka vaihtui kurkkukipuun, Suomeen saavuttuani flunssaan ja nyt oltuani viimeiset 48h sisällä vasta sain aikaiseksi kirjoittaa kisaraportin. Mieleen jäi vanhin ikäsarjalainen mies, joka oli 74-79 sarjassa, minäkin haluaisin olla vielä silloin kisaamassa:) Hän pääsi maaliin vain muutama sekunti ennen aikarajaa.

Barcelona Ironman 70.3

Kisa toi kuitenkin lopulta itselle sen mitä tarvitsin juuri ennen varsinaista kisakautta, uskoa ja toivoa. Ensimmäistä kertaa tunsin oikeasti kuuluvani kisailijoiden joukkoon, sulautuvani siihen, paransin sijoitustani, voitin itseni ja vedon! Jaksan jatkaa yrittämistä, en luovuta, haluan entistä enemmän Hawaille ja pääsen sinne vaikka siihen menisi viisi vuotta! T ”Anything is possible”!!!

Booking.com
Tagit : Barcelona Ironman 70.3
Tarja Masalin

Kirjoittaja Tarja Masalin

Jätä kommentti