Urheilijaesittelyssä Kimmo Holmström

Urheilijaesittelyssä Kimmo Holmström

Teräsmies jonka teot puhuvat puolestaan ja jonka nimi nousee esiin monessakin yhteydessä. Kimmo sekä pyörii tapahtumien järjestämisen ja osallistumisen parissa, sekä teippaa vielä siinä sivutta monen huippunimen kalustot persoonallisen näköiseksi. Otetaanpa selvää mistä miehestä on oikein kysymys.

Kukas olet ja mistä tulet
Olen Kimmo Holmström ja tulen Suomen Turusta

Millainen on urheilu taustasi
Varsinaista urheilija taustaa ei löydy, mutta monenmoista lajia on tullut nuorempana harrastettua. Jalkapallo, koripallo, jääkiekko ja paini. Pisimpään viihdyin ylä-asteikäisenä kilpasoudun parissa. Tätä harrastin 2 vuotta ja sieltä minulla on pariairokaksikosta kaksi SM kultaa. Sitten Rock`n Roll, rumpujensoitto, bänditouhut ja siihen liittyvät paheet vei poikasen mennessään. Hienoja ja unohtumattomia aikoja. Kiljupäissään tyttöjen jahtaaminen, Hond monkeyllä kylillä päristely… Jos kaikki rahat menee nykyään triathloniin, silloin ne laitettiin musiikkiin ja lähinnä rumpuihin. Treenasin 3-5h päivässä, 5-7 päivää viikossa. C-kasetilta kuuntelin Metallicaa, Sepulturaa ja Panteraa ja soitin biisien rumpuraitoja perässä väkisin, kunnes osasin sen. Koulun jälkeen painuin heti kotiin kannujen taakse, ja lopetin vasta kun piti mennä nukkumaan. Ainoa pakollinen tauko oli arkipäivisin se hetki kun tuli Kauniit ja Rohkeat… Äidin ainoa sääntö.

Bändi projekteja oli muutamia, muutama levykin tuli tehtyä, keikkoja soitettiin siellä ja täällä. Se oli aivan mahtavaa.

Mistä kipinä alunperin triathloniin syttyi
Usean vuoden tauon jälkeen sun innostamana aloitin maantiepyöräilyn. Tai siis aluksi pyöräilyn. Keväällä 2011 Ostin hybridi pyörän. Ajoin 3 viikkoa ja vaihdoin maantiepyörään. Pientä lenkkiä silloin tällöin. Osallistuin elokuun lopussa Tour De Helsinki kuntotapahtumaan. 140 km… Minä ja Nishiki Altron selviydyttiin maaliin yhtenä kappaleen. Kivaa oli ja harrastus sai jatkua. Kesän lopulla 2013 Tatu Kasurisen kanssa käyty työpuhelu kääntyi pyöräilyn kautta triathloniin ja olin myyty. Loppupäivän katsoin Youtubesta triathlon filmejä ja muutama viikko myöhemmin olin Turun urheiluliiton vaapaauinnin alkeiskurssilla ja siitä siirryin jaoston yhteistreeneihin.

Millaisin väliaikatavoittein harrastus on edennyt, me kun tunnemme muutenkin niin on hieno nähdä miten selvästikin tekeminen ruokkii tuloksia.

Olen mielestäni edennyt kuntoon ja tasoon nähden järkevästi. Ensimmäinen kisa oli perusmatkan kisa (1500/40/10) Sääksi triathlon Toukokuussa 2014. Yllätyin itsekin suorituksesta ja olin ihan hurmiossa. Ilmoittauduinkin Finntriathlon Tahkon puolimatkalle, koska oli todella vahva olo. Ja kisa pidettiin 16.8 joka on myös mun syntymäpäivä. Täytin tuolloin 35. Välissä tein yhden sprint ja yhden perusmatkan kisan. Ekana harrastusvuoten pääsin puolimatkalla maalin ajassa 5:24 ja risat. Vuosi aikaisemmin lopetin tupakoinnin, otin ensimmäiset vaapaauinnin vedot ja kävin ensi kertaa eläissäni juoksulenkillä. 2015 Soitin Tatulle ja kyselin, että josko jeesaisi hieman ohjelman kanssa. Mulla oli visio, puolikas alle 5h ja tämä oli edellytys sille että 2016 saisin osallistua täydelle matkalle. 2015 ensimmäinen kisa oli Finntriathlon Vanajanlinnassa.

Ikimuistoinen kisa sinänsä, kun minun lähdössä oli sarjat M 35-M 49 Uinti 750m ja tulin ensimmäisenä vedestä! Pyörän jälkeen olin ikäsarjassa sijalla 3 ja maalissa sijalla 10, hieno päivä. Puolimatkan näytön paikka oli sitten Finntriathlon Joroinen. Juhlapäivä. 4:57:21! Tavoite suoritettu. Turku Triathlon Weekend kisassa tein liki saman 4:57:03 loppuajan. Tähtäin oli kesällä jo asetettu seuraavalle vuodelle, Ironman South Africa. Huhtikuun alussa käytävä kisa maailman äärissä. Otin sitten ensimmäiseksi täyden matkan kisaksi tuollaisen helpon… Ei Suomen talvessa sisällä tehtynä saa pyöräkuntoa niin hyväksi kuin ulkona. Mutta meitä se ei haitannut. Painettiin treinereillä kuin viimeistä päivää. Treeni puri ja kunto nousi. Ironman matkalle treenaaminen vaatii aika paljon. Rahaa, aikaa, hermoja, aikaa, sopeutumista ja äärimmäistä järjestelykykyä. Kaikki työt, perhe ja treenit on sovitettava samaan kalenteriin, niin että kaikki kulkee harmoniassa keskenään. Se on taito sekin. Sain sen onnistumaan ihan helposti.

Afrikka oli menestys. 11:21:31 yli 30 asteen helteeessä, soijaa meinaa pukkas. Huikee porukka, huikee reissu. Ikimuistoinen! Onneksi lähdin. Finntriathlon Vierumäki ja perusmatka. Sieltä irtosi ajalla 2:26:13 M-35-39 sarjan sija 10 joka oli pienoinen ylläri. Heinäkuussa tein Joroisten puolikkaan taas. 4:51 ja risat. Juoksusta lähti 9 minuuttia pois edellisvuoteen verrattuna. Pyörä oli hieman heikompi rengasrikosta johtuen. Lokakuussa tein Barcelonassa vielä toisen täyden matkan. Se oli ilotulitusta aina juoksun 27 km asti. Krampit estivät ripeähkön etenemisen, mutta pätkivällä tyylillä maalikellossa komeili 10:34:52 aika. Ja tämä tuli suoritus ajoilla uinti (3,8 km) 1:00:41, pyörä(180 km) 4:58 ja juoksu (42,2 km)  4:26

Mikä näistä kolmesta lajista on vaatinut eniten töitä
Pyöräjalka on löytynyt yllättävän helposti tässä touhutessa. Uinti oli aluksi todella vaikeaa, kun en osannut ollenkaan vapaa-uintia. Mutta kyllä juoksu on ollut vaikein ja on edelleen. Siinä minulla on edelleen eniten kehitettävää, ja sieltä se aika on otettavissa pois. Mutta siihen tässä onkin juuri panostettu. Eiköhän sekin ala kohta kulkea halutulla tavalla.

Mikä on oma suosikkisi
Kyllä pyöräily taitaa olla se suosikki. Siinä olen vahva, tai ainakin tunnen olevani vahva. Uinti on niin lyhyt osa päivää, on matka mikä tahansa. Uinnissa voi hävitä paljon, mutta ei siellä mitään voita. Olen kyllä alkanut tykkäämään juoksustakin jo. Se on kuitenkin se viimeinen laji. Ja sen kun suorittaa niin pääsee kaljalle. Mutta kyllä se pyöräily on se suosikki.

Millaisia treenimääriä teet karkeasti viikkotasolla
Syksy/talvi kaudella n. 10h viikossa. Kevyellä viikolla noin puolet tuosta. Keväällä määrä nousee, kun pääsee ulos pyöräilemään. Silloin viikkomäärä pyörii 15h paikkeilla. Kesällä kisoihin valmistautuessa viikossa tulee n. 20h ja on siellä tulossa muutama n. 30h viikkokin, ihan kivasti siis.

Millainen jaottelu on vuositasolla, teetkö esimerkiksi punttia johonkin aikaan vuodesta enemmän
Kyllä sellainen perinteinen voimaharjoittelu triathlonissa painottuu talvikauteen. Keväällä ei enää niinkään. Silloin tehdään enemmän keskivartalo painoitteista ylläpitoa. Talvella se voima on jo tehty. Keväällä se tarvitsisi jalostaa kropasta ulos ja asfalttiin.

Millainen on ruokailun merkitys, kuulutko johonkin koulukuntaan vai syötkö mitä eteen sattuu
Triathlonin aloittaessani painoin liki 90 kg. Eli olen ollut ruoka-aikana kotona. Oli vaikeaa päästä huonoista ruokailu tottumuksista eroon. Olen kaikkiruokainen ja päivittäin syön perusterveellistä ruokaa. Kaikki pika- ja valmisruoka on jäänyt pois. Kebab silloin tällöin on ok. Se kun menee suoraan reiteen. Karkkipäivä meillä on kerran kuussa.

Joskus moni ihmettelee miten kaiken saa mahtumaan vuorokauteen, millaisella alalla työskentelet kun voit selvästikin sovittaa treenit joustavasti arkeen
Jos jostakin on kiinnostunut, sille löytyy aina aikaa. On se sitten urheilu, lennokit, postimerkit, hyönteiset, jne. Jos Netflix:ssä on jokin kehuttu uusi hyvä sarja. Aloitat sen katsomisen ja jäät koukkuun. Järjestät joka päivä aikaa sarjan katsomiselle. Töissä pitää käydä, mutta yö unet voi jättää lyhyemmiksi, kunhan näkee sarjasta vielä yhden jakson (Olen kokeillut myös tätä). Ammatiltani olen yrittäjä. Päätyökseni pyöritän Mainoskoho nimistä mainosteippausalan yritystä Turussa. Se antaa hieman vapauksia. Töitä painan päivittäin 7-16. Treenit hoidan joko ennen töitä tai töiden jälkeen. Tiistai ja torstai on sellaisia päiviä että aamulla poljen pyörää 45min-1h ennen töitä ja töiden jälkeen on tunnin juoksu treeni klo 18 alkaen.

Työ ja triathlon harrastus motivoi toinen toisiaan. 8 tunnin työpäivän aikana tulee tehtyä ahkerasti päivän hommat, jotta valot voi hallista sammuttaa viimeistään klo 16, jotta ehtii kotiin välipalalle ja pääsee treeneihin kuudeksi hieman rauhoittuneena. Suoraan töistä jos menee, niin treenistä ei tule mitään. Illalla ollaan sitten perheen parissa. Meillä on kaikilla niin paljon kaikkea puuhaa ja harrastuksia, että meidän rytmi on sellainen että aamulla moikataan, iltapäivällä ehkä nähdään ja vaihdetaan pikaiset kuulumiset ja 20-21 kaikki palaa lähtöruutuun jolloin iltapalan äärellä käydään päivää läpi. Se toimii meillä oikein hyvin. Viikonloppuisin koitamme sitten olla hieman enemmän yhdessä. Toki viikonloput on juuri se aika jolloin voi treeniä tehdä enemmän kun viikolla. Mutta iltaisin on aikaa muulle.

Sivutyönä puuhastelen SBR Finland Oy:n riveissä, minkä tuolta ylläolevalta ehdin. Pyöritämme Turussa triathlonvalmennusryhmää, meillä on vapaauinnin tekniikkakursseja, Juoksuliike sekä suurin ylpeytemme on Challenge Turku triathlonkilpailu ja kaikki siihen liittyvä, eli olen aika monessa mukana. Mutta silti aikaa treenaamiselle löytyy. Paras neuvo jonka olen saanut: Jos on töissä kiire, stressiä tai väsyttää, niin tee treeni, mutta lyhyempänä ja kevyempänä. En mielellään jätä mitään tekemättä, joten tämä on toiminut, tämä on harrastus. Työ on se joka elättää ja perhe on tärkein. Jos oikein hienosti tämän kiteytän, niin tämä on kuin rubikinkuutio. Kun kaikki värit on samalla puolella niin kaikki onnistuu.

Miten puoliso suhtautuu paljon treenaavaan mieheen
Ennen hän oli hieman ihmeissään, kun hehkutin kuinka hienoa tämä on. Ihmetteli hieman kun olin aika paljon pois kotoa. Mutta aina palasin treeneistä ilossa suin kotiin. Kisoissa hän on aina ollut mukana. Ja siellä kai huomasi miksi tätä niin kovalla intohimolla teen. No kyllä se tri-kärpänen häneenkin sitten puri. Enää ei tarvitse selitellä, miksi pyörät vaihtuu melkein vuosittain. Ja miksi niitä säilytetään olohuoneessa. Itse asiassa oli hänen idea että ostetaan juoksumatto pyörien viereen olohuoneeseen.

Kuka on valmentajasi
Tatu Kasurinen on mun valmentaja. Tai itseasiassa taidettiin aikoinaan puhua mentorista eikä niinkään valmentajasta. Valmentaja on mielestäni sellainen, joka seisoo treeneissä sekkari kädessä huutamassa. Ei meillä ole sellaista. Eikä se taida muutenkaan olla nykyaikaa, kun on kaikkia nettivalmennusjuttuja sun muita. Toki ostin Tatulle syksyllä lahjaksi sekuntikellon, pillin, toppatakin jossa lukee kouts, ja tölkin kaljaa. Eli siis valmentajapaketin. Tatu tekee mulle ohjelmat, ja minä toteutan niitä parhaani mukaan. Strava on paha. Sieltä se piru pääsee valvomaan kaikkea tekemistäni. Kovin vähän olen huutia saanut, joten olen ilmeisesti tehnyt treenit oikein?

Millainen on valmentajan merkitys
Itse en olisi lähelläkään tätä tasoa ilman Tatua. Ja siitä olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Olisin vetänyt innoissani niin pitkäksi että huh, huh. Se kuinka ”vähällä” työllä kuntoon pääsee yllätti. Mutta nykyään seuroilla on paljon yhteistreenejä, seurojen sisällä on henkilöitä joilta löytyy kokemusta. Aina voi kysyä neuvoa. Ei se ole se juttu että on valmentaja. Ei kaikki tarvitse. Kaikki riippuu mikä on tavoite. Nykyään on myös monissa kaupungeissa triathlon valmennusryhmiä, josta saa todella hyvää ja hyvin ohjattua treeniä, sekä neuvoja harjoitteluun, väline hankintoihin ja kisaamiseen. Kannattaa miettiä mikä olisi itselle se paras vaihtoehto. Seurassa tai valmennusryhmässä on aina treeni seuraa. Vaikka kyseessä onkin yksilölaji, on treenaaminen porukassa aina hauskempaa.

Missä seurassa kilpailet
Edustan Turun Urheiluliittoa.

Sitten se kalustospeksaajia kiinnostava kysymys, mitä pyöräkellarista löytyy
Pyöräkellarista löytyy Felt Nine5 hiilikuiturunkoinen 29” maastopyörä, Felt AR3 maantiepyörä ja triathlon pyöränä on Felt IA10 2017, Ultegran sähkövaihteilla, Quarq wattimittarilla ja kisakiekko vaihtoehtoina Profile Design 58 etukiekko ja takana joko 78 ja Altair levykiekko, kaikki avokiekkoja.

Mikä on kauden tavoitteesi?
Tulevan kauden tavoite on tehdä ehjä kausi ja päästä molemmat täydet matkat maaliin. Mutta todellinen tavoite on tulla maaliin tuntiluvulla 9.

Entä tavoitteet tulevaisuudessa?
Tavoite on että pystyy harrastamaan vammoitta ja että tämä tekeminen pysyy hauskana. Jos tästä otetaan hauskuus pois, niin eihän tässä ole mitään järkeä. Mutta kai se Hawaii siellä takaraivossa tykyttää. Ei se nyt mikään älytön pakkomielle ole, mutta olisihan se hieno kokea. Jos vaan saavat ikäryhmien peesaamisongelman kuriin.  Maailmalla on kyllä moni muitakin hienoja kisoja joissa haluaisin käydä. Kotimaan tarjontaa voisi myös hieman käydä läpi jossain kohtaa. Kesä kun on vaan niin lyhyt että kaikkialle ei ehdi. Tämän harrastuksen yksi hyvistä puolista onkin matkustelu. Tämä vie paikkoihin joihin ei muuten tuli menty lomalle.

Terveisesi lukijoille?
Kiitos haastattelusta. Oli mukava tehdä tällainen tiivistelmä omasta ”urasta” Hyvää ja puuharikasta vuotta 2017 kaikille lukijoille. Olkaa rehellisiä itsellenne ja ajalle joka on käytettävissä. Pieni ja lyhytkin lenkki on parempi kuin ei lenkkiä ollenkaan. Ilon kautta.

Kimmoa voit seurata:
www.kimmoholmstrom.com
www.instagram.com/kimmoholmstrom