HarjoitteluLifestyle

Liikuntaa ja liikuntaa

Liikuntaa ja liikuntaa

Minä olen kaksi viimeistä vuotta elämästäni keskittynyt liikunnan tutkimiseen yliopistolla. Tein tuolloin sosiologian  maisteri-opintoja gradu-aiheena liikuntaharrastuksen ja sosiaalisten suhteiden yhteys. Tämä liikunnan yhteiskunnallinen tarkastelu vaati minulta liikunta-käsitteen selvittämisen itselleni. Mitä siis oikeastaan tarkastelen, kun tarkastelen liikuntaa? Aiheesta olen kirjoittanut yhden tieteellisen ja yhden popularisoidun artikkelin. Nyt jälleen kerran olen syventynyt pohtimaan, miten liikuntaa oikeastaan kohtelenkaan, kuinka sen näen. Ensimmäisessä blogi-kirjoituksessani koen tärkeäksi kertoa näkemykseni teille. Saatte hyvät eväät arvioida tulevia kirjoituksiani, kun näette, millaisella puhtaalla tomulla minä seison nyt. Näyttökuva 2015-03-05 kello 12.14.37

Minulle liikunta jakautuu mielekkäästi kahtia liikunnan harrastamiseen sekä kehollisuuteen. Harrastaminen on helppo ymmärtää: Se on vapaaehtoisesti suoritettua, oman päätöksen takana olevaa yleensä vapaa-ajalle sijoittuvaa toimintaa mielentilan virkistämiseksi. Jollekin harrastuksena on virkkaus, toiselle mangan piirtäminen, kolmannelle liikunta, jollekin kaikki nuo kolme. Harrastuksen toteuttamiseen tai toteuttamatta jättämiseen ei yksilön vapauteen uskovalla yhteiskunnalla ole sananvaltaa. Kuitenkin puhutaan liian vähäisestä liikunnasta.

Toinen liikunnan haara minulle on kehollisuus. Aiemmin käyttämäni nimitys tästä on fyysinen aktiivisuus. Joku käyttää nimitystä arkiliikunta tai luonnonmukainen/luomuliikunta. Minulle tarkin sana on kehollisuus, sillä sen avulla pääsen puhumaan asiasta, josta todella olemme kiinnostuneita, ja johon todella kiinnitämme huomiomme. Liian vähäisestä liikunnasta puhuessamme puhumme kehomme alikäytöstä. Liian vähäinen liikunta, fyysinen passiivisuus, on todettu maailman neljänneksi vaarallisimmaksi kuolemaa aiheuttavaksi riskitekijäksi – Emme me puhu liikunnasta enää sanoessamme näin.

Harrastus- ja kehollisuus-soikiot saavat lisämääreitä oman ymmärrykseni perusteella. Ne ovat muuttuneet paljon vuosi sitten olevasta ymmärryksestäni, josta tuolloin piirsin seuraavat kuvat:

Näyttökuva 2015-03-05 kello 12.15.01Näyttökuva 2015-03-05 kello 12.14.16

Vuosi sitten olin varma, että liikunnan harrastamisesta on jopa haittaa ihmisille. Koin jopa nöyryyttävänä sen, millaisia arvoja liikunnan sosiaalinen maailma antaa meille, mahdottomia “kuningasmiehen” kuvia, jotka nauravat meille pullukoille räpistellessämme yhteiskunnan luomassa verkossa. Kuvan käsi kuvaa markkinoiden tällä kertaa näkyvää kättä, rahan mahtia. Näiden kahden kuvan myötä voimme puhua “liikunnan mahdollisuudesta”, tai tarkemmin “kehollisuuden mahdollistumisesta” yhteiskunnassamme.

Enää en näe liikunnan harrastajia kehollisuudelle vastakkaisina. Harrastajat ja etenkin vakavissaan harrastavat, voivat antaa arkeen virikkeitä käyttää kehoamme uudella tavalla. Toisaalta meille on yhteiskunnan taholta hyvin tarkasti määrätty, miten saamme kehoamme julkisesti käyttää. Meille on annettu normi-ohjeet, kuinka istua hiljaa koulussa, töissä, kotona television ääressä, tai kävellä suoraan kaupungilla tekemättä mitään huomiota herättävää. Venyttelin kerran alaraajojani Jyväskylän keskustassa, ja sain huomata ihmisten katsovan minua odottaen, millainen performanssi onkaan alkamassa. En käyttäytynyt, kuten katukuvassa on normaalia tai sallittua käyttäytyä.

Normituksen päälle meillä on konkreettinen yhteiskunta rakenteineen, joiden pattereissa ei saa roikkua, eikä jalkapallonurmella oleskella ilman lupaa. Meillä on kaukana olevat koulut ja kaupat, joihin ei pääse kehon voimalla. Lyhyiten sanotettuna liikunnan jako on jako näkyvään ja näkymättömään, toteutettuun ja huomaamatta toteutettuun eli rutiiniin.  Tästä tulen kirjoittamaan seuraavassa blogissani.

Liikunnan jaosta enemmän kiinnostuneet voivat lukea artikkelini: Liikuntakulttuuri ja liikunnan mahdollistuminen kulttuurissa. Liikunta&Tiede 51(4), 80−82. 2014. Sekä:
Ihmisen mahdollisuus liikehdintään – Onko terveyden tähden pakko harrastaa liikuntaa? Heinäveden Joulusanomat, 11. 2014.

Tulen jatkamaan asian käymistä läpi blogeissani.

Booking.com

 

2 kommenttia

  1. Jyväskylään oli saatu uusi hieno jalkapallohalli avatuksi helmikuussa. Lasten hiihtolomaviikolla ovet olivat päivisin lukossa, ja lapset eivät päässeet sinne omaehtoisesti harkkaamaan.

    Tässä tarvittaisiin tässä iso asennemuutos: miten tiloihin saataisiin mahdollisimman paljon omaehtoisia liikkujia? Lasten lisäksi pitävälle alustalle haluaisi ehkä ikäihmistenkin lähteä kävelylle, kun tiet ovat pelottavan jäisiä eikä siellä uskalla liikkua.

    Virkamiehillä riittää varmastikin paljon hyviä perusteluja suljetuille oville. Asennemuutoksen paikka: jospa joka kerta ennen kuin ovi lukitaan tai portti suljetaan pohdittaisiin, että miten muuten asia olisi mahdollista hoitaa. Sopia vaikka urheiluseurojen kanssa vanhempia vapaaehtoisia päivystäjiksi valvomaan, että tiloja käytetään siivosti?

    Tilat on rakennettu käyttöä ja käyttäjiä varten. Kaikenlaiset turhat liikkumisen rajoitteet ja esteet pitäisi poistaa! Ja mahdollistaa ihmisten omaehtoista liikkumista.

    1. Hei,Osuit juri oikeaan .Nämä kunnan (matalan maksukynnyksen)liikuntapaikat uimahallit,jäähallit(osittain kunnan rahoittamia)ym.ovat monena pyhänä suljettuna,kun me vanhemmat voitais viedä jälkikasvumme altaalle,hallille ja siinä samalla kokisimme yhdessä liikkumisen riemua.Toinen juttu on päivittäin hiljaisemmat tunnit kyseisissä liikuntapaikoissa,yleensä klo.11-15 jolloin voitaisiin joko vapaaehtoisvoimin tai henkilökunnan myötävaikutuksella pitää esim,jäähalli avoinna maksutta kaikille kyseisenä ajankohtana.Uimahallitkin ammottaa tyhjyyttään keskellä päivää..Tietenkin se lisäisi henkilökunnan työtä.He ovat tottuneet keskellä päivää ottamaan rennommin.
      Olen itse uimahallissa töissä ja sen yhteydessä on täysmittainen urheiluhalli,mutta käyttö päivisin on hiljaista.Pistetään kokeeksi joskus kouluhallitukselle ehdotus näiden paikkojen ilmaiskäytöstä niin lapsille kuin nuorille keskellä päivää koulun jälkeen.Kokeilu voisi kestää vaikka kuukauden aluksi,niin kuultais vanhepien ja hallien henkilökunnan palautteet ja tietenkin käyttäjien.Tuliskohan vanhustenhuolto mukaan jos tuollainen koripallokenttä mahdollistais heikompijalkaisten liikkumisen joko rollattorilla tai ilman.ps.Mulla toi maili tökki enkä saa vielä postia luetuksi.
      Hyvää kevättä 2015
      Juhani

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.