Harjoittelu

Kisaraportti Kalmar Ironman 2017

Kisaraportti Kalmar Ironman 2017

Heinäkuun alussa meinasi tulla pientä stressiä kun kuulin että joutuisinkin tekemään Kalmarin reissun yksin! Tämä vei myös pari yötä juuri ennen Sastamalan puolimatkaa järkätä yhtäkkiä majoituksia ja katsoa kartalta ylipäätään missäs se koko Kalmar edes on.. Ja kaukanahan se oli, lähes 500km Tukholmasta! Se oli paljon kuskille joka ei ollut aiemmin edes ajanut moista matkaa. Eniten päänvaivaa aiheutti ajaminen auto laivaan ja selviytyä Tukholman keskustasta. Otin kiitoksena itselleni tästä extempore viikon loman Kolille, oppisin ajamaan pidemmän matkan ja näyttäisin kaikille miten ennätys tehdään prkl ja yksin!!!

Kalmar Ironman

Pieniä mutkia tuli kuitenkin matkaan kun huomasin edellisellä viikolla että pyörän etujarru reistaa ja takatuubikin olisi vaihdon tarpeessa. Suunnitelmiin kuuluikin alunperin että menisin Helsinkiin ja juoksisin viikkoa ennen 10km Leppävaarajuoksun, mutta Turusta olisi helpompi ja lyhyempi laivamatka. Kohtalo päätti kuitenkin että pyörä piti käyttää huollossa Hesassa ja löysinkin Larun pyörän likeltä Lauttasaaresta myös erittäin hyvän hierojan, Mikael Mentun. Työpuheluita alkoi tietenkin sadella juuri kun olin lähdössä ja tiesin että nyt olisi valmistautuminen tehtävä kerrankin oikein! Pohdiskelin että juuri tämä kohta oli mennyt aiemmin pieleen kun olin tehnyt töitä aivan liian lähelle kisaa ja sen jälkeen, ei mitään oikeaa palautumisesta ja syömiset jäivät heikolle. Nyt voisin kerrankin keskittyä kunnolla ja tankata oikealla ruolla, mennä nukkumaan ajoissa.. Loppujen lopuksi yksin reissuun lähteminen tuntuikin hyvältä. Vaan majoitukset olivatkin yllättävän kalliita, etenkin kun kukaan ei olisi jakamassa kuluja kanssani.. Päätin jättää nollatilin huolekseni kun saavuin kotiin, kisa menisi nyt kaiken edelle! Autokin ehti käydä huollossa juuri ennen reissua, kolina kyllä jatkui..

Kalmar Ironman

Juoksu sujui Helsingissä edellispäivän kovan pyöräilyn perään erittäin hyvin ja taisin lyödä jopa vanhan ennätykseni (41.36) . Se vahvisti tunnetta että nyt menee kisa hyvin! Maanantaina uintia stadikalla, pyörähuolto ja hieroja. Tiistaina vika pyörä-juoksu yhdistelmä Kuusijärvellä koutsin kanssa ja siitä suoraan Turkuun klo 20.55 laivaan ja buffettiin. Valitettavasti yöunet olivat vain reilu tunnin pintaan ja aamupalalla ajattelin että mitäköhän automatkasta tulee.. Tukholmasta oli helppo päästä ulos laivan tullessa satamaan jo klo 7.30 (Ruotsin aikaa) ja kirosin mitä hittoa jengi oli pelotellut tästä! Olin kuukauden stressannut matkaa, eikö kukaan oikeasti tukenut minua (yhtä lukuun ottamatta) kun useamman suusta sain kuulla etten pystyisi selviämään koko reissusta. Tokkuraisena jatkoin vihaisena matkaa ja välillä kisatunnelmat välähtelivät mielessä.. Tiesin etten saavuttaisi tänä vuonna vielä alkuperäistä tavoitetta, mutta nyt haamuraja oli asetettu 10.45 kun sanoin sen kotona ennen lähtöä ääneen.

Kalmar Ironman

Kevät oli mennyt treenien kannalta huonosti ja suoraan sanottuna kun heräsin viikkoa ennen juhannusta sunnuntaina, sanoin ensimmäistä kertaa: ”Nyt taisi loppua tämä lysti, nyt en vaan jaksa enään.” Pari tuntia ähelsin itseäni pyörän selkään ja koko ajatus kovasta lenkistä tuntui jopa vastenmieliseltä. Pakotin itseni matkaan ja vartin jälkeen ajattelin mielessäni että nyt josset pysty edes yli 32km/h keskaria pitämään, jätät koko triathlonhaaveet siihen. Ajatus harrastuksen jättämisestä sai tunteet nousemaan pintaan ja vauhti nousikin yllättäen. Kääntöpaikalla huomasin että tuuli olikin myötäinen ja nyt oli vastatuuleen tekemistä että saisin aikatavoitteen täyteen. Kamppailin samalla voimalla samalla niin voimattomalla kropalla, mutta kuin kisassa, voitontahto silmissä josta samalla vierähtelivät kyyneleet. Keskari oli lopulta juuri päälle tavoitteen ja olin huojentunut, samalla pettynyt itseeni kuinka saatoin edes ajatella luovuttamista! Tämän takia ostin pari vuotta sitten Cervelon, tiesin että tämä päivä tulee ja pyörähän ei jäisi pölyyntymään autotalliin. Siitä alkoi hidas, mutta nousujohteinen kehitys, ja paras kuntopiikki osui nyt ensimmäistä kertaa nyt juuri ennen Iron-kisaa. Olin valmis!

Kalmar Ironman

Kaikenlaista mennyttä ja tulevaa tuli siis mietittyä automatkan aikana.. Perille päästyäni hain keskiviikkona heti ensimmäisten joukossa ko 14.00 kisanumeron. Perinteinen ostos kisapaikalta, tällä kertaa Kalmar Ironman huppari ja kohti kahden yön majoitusta Öölannin saarelle. Tuttava oli kertonut ettei siltaa saisi ylittää pyörällä tai kävellen kuin kisan aikana, joten halusin edullisemman majoituksen lisäksi hyvät ja rauhalliset olosuhteet parille vikalle lyhyelle treenille. Majoittauduin hostelliin Morbylångaan, josta oli lähes 24km kisapaikalle. Vaihtoehtoja olisi ollut paljon, mutta tässä oli mahdollisuus ostaa aamupala, oma kokkausmahdollisuus sekä ranta kiven heiton päässä. Muuten ”STF Stora Frögården” oli ehkä hieman kaukana, mutta halusin varmistaa että sain nukkua rauhassa.

Torstai-iltana piti mennä autolla kisainfoon ja törmäsiin heti mennessä suomalaiseen naiseen ja lopulta ruokaa hakiessa kouralliseen muita. Autolla kiireesti takaisin, jotta ehtisin ajoissa nukkumaan. Aloitan kisamoodin yleensä jo alkuviikosta, herään pikkuhiljaa aikaisemmin ja aikaisemmin, ja täten saan kisaa edeltävänä yönä täydet 8h unet. Tankkaus sujui hyvin ja ruoka maistui, vatsavaivojen vuoksi kokeilisin nyt ekaa kertaa kisassa jättää patukat kokonaan pois. Ohjelmaa riitti, perjantai-aamuna oli majoituspaikan vaihto lähemmäs kisapaikkaa, hotelli Scandic Väst oli ainoa jäljellä oleva. Ilman tukijaa en olisi kyllä tuohon sijoitukseen pystynyt… Vein pyörän kamat repussa kolmen kilometrin päähän pyöräillen ja kävelin pois. Kisa-aamuna oli tarkoitus kävellä paikalle klo kuuteen mennessä.

Kisa-aamuna klo 4.00 herätys ei tuottanut ongelmia. Vettä oli satanut yöllä ja lakkasi juuri sopivasti juuri enne kuin lähdin ulos. Vähän leipää huiviin, ei tosin edes maistunut kunnolla, jätin kesken ja eikun menoksi. Kukaan muu ei näyttänyt kävelevän ja mietin että nivusten vaivatessa jo viikon päivät oli itselle tullut kävelyä edellisinä päivinä liikaakin. Vaihtoalueelle kesti 40 min ja menin ensimmäisenä tsekkaamaan geelien teippaukset, olivatko pysyneet yön yli. Onneksi, koska takarenkaaseen piti laittaa hieman ilmaa. Puin märkäpuvun vasta viimehetkellä, koska tiesin ravaavani vessassa useampaan kertaan ja siltikin jonossa tuntui että kohta on paskat housussa;) Ujuttauiduin 1.10 uintiryhmään, veteen paineltaisiin suoraan ja olin kastellut jo hiukset ja uimalasit valmiiksi vesipullolla.

Uinti 3,8km ( 1.14.53)

Matkaan lähdin rampilta seuraten muita vasemmassa laidassa, ja hetken päästä huomasin että uimme väärään suuntaan. Jonottaessa meni minuutteja hukkaan kun kellotus alkoi jo useampi metri ennen veteen pääsyä.. Pieni koukkaus siis heti alkuun ja matka jatkui. Hengitys tuntui heti alusta alkaen kulkevan hyvin, mikä ei ole minulle itsestäänselvyys. Olin aloittanut astmalääkityksen ja se auttoi selvästi juuri tällaoseen yhtäkkiseen aloitukseen. Massaa piti väistellä ja ensimmäinen poiju näkyi todella kaukana, mielestäni niitä olisi saanut olla enemmän. Linja veti koko ajan liikaa sisäkurviin ja joku tuli aina kiilaten ohi.  Tällä kertaa laitoin varulta chipin märkäpuvun lahkeen alle, jottei joku saatanan nilkan repijä irrottaisi sitä. Tällä kertaa tulikin yllättäen uusia iskuja suoraan uimalasiin ja tähtiä näkyi silmissä kun linssi pureutui silmäkuoppaan. Ajattelin että pysyipähän ainakin päässä:)

Kalmar Ironman

Sammakkopotku tuli taas yllättäen seuraavalla suoralla, ja mietin miten aina nuo osuu omalle kohdalle.. Neljännellä kerralla lasi hörppäsi sitten vettä ja piti pysähtyä korjaamaan, samalla joku meni päältä yli.. No problem, vastatuultakin vielä paluusuoralla, alkoi jo vähän mennä kisafiilis tässä vaiheessa kun olin hörppinyt vähintään litran paskaista vettä ja piti tehdä ”tyhjennys”. Vesi ei ollut kuitenkaan ylisuolaista, eikä tuntunut iholla pahalta kuten Mallorcalla hieman jopa kirveli lopussa. Lämpötilakin oli jopa lähes 20 astetta, ja se oli juuri sopivaa. Uitiin takaisin kohti satamaa ja yleisöä oli joka puolella. Joku kultalakkinen (AWA) näytti olevan tämän kisan herra ja tuli tuuppimaan sivulle.

Kalmar Ironman

Hän työsi minua toista kisailijaa kohti ja kädet heiluivat selkeästi haluten raivata minut väkisin tieltä. Lopulta sain osumaa vatsaan ja päätin että antaa paskan mennä ja siirryin taakse. Ei näyttänyt pitävän siitäkään ja tahalleen potki päin näköä. Ei hyvää päivää.. Loppupätkä mentiin sataman myötäisesti, sillan ali ja vesi alkoi muuttui todella sameaksi ja likaiseksi. Jengi ei yhtään väistellyt vaan tuli lopussa päältä jos osuin reitille ja sain taas lisämetrejä kun lopulta vedi reilusti sivumpaan. Tässä kohtaa mietin kun joku otti päästäni vahtia että mitä helvettiä, kyllä mullakin nyt joku kunnioitus oli muita kisailijoita kohtaan! Rampilta noustessa sentään joku herrasmies sentään sanoi ”ladies first”. Myöhemmin katsoin että uintimetrejä tuli 140metriä ekstraa..

T1 4.12

Vaihtopussi numero 581 käteen, piti varmistaa vielä rannekkeesta kun yhtäkkiä se unohtui.. Painoin kellosta väärää nappia ja jäin temppuilemaan sen kanssa. Kotvan sekoiltuani päätin että vittu kisa on päällä, anna sen olla ja sammutin. Kamojen vaihto, pyörä rivistä D, ensin väärään kiertosuuntaan ja takas..

Pyöräily 180km (5.49.28)

Pyörä kulki heti alusta asti hyvin, hieman nivusissa kangisti kun piti potkia uinnissa normaalia enemmän. En pystynyt käyttämääm uidessa kunnolla keskivartalon tukea kun selkä oli jumittanut automatkan jälkeen. Ohittelin jengiä ja ajattelin aloitinko liian lujaa.. Sillalla tuntui ettei monikaan uskaltanut ajaa ala-asennossa tuulen voimistuessa. Minä päätin olla vaikka henki menisi ja ohittelin sillan ainoan ylä- ja alamäen jälkeen lisää porukkaa. Prätkävalvontaa meni tiheään ohi ja piti olla tarkkana että peesiväli pysyi, alkoi olla ruuhkaa..  Yleisöä oli todella hyvin reitin varrella, eivät turhaan mainostaneet että Kalmarissa on paras kisayleisö! Färjestadenin jälkeen alkoi tuntua hieman vastaista tuuta ja jengi hakeutui selvästi jonoon. Siitä olikin sitten todella vaikea edetä, välit eivät pysyneet tuskin kellään ja jokunen hakeutui jopa törkeästi aivan toisen takarenkaaseen kiinni.

Kalmar Ironman

Olin ottanut yhden geelin ennen starttia ja jatkosuunnitelma oli jatkossa aina 45 min välein. Nyt tuntui vain että tuulessa tiukasti teippaamani kama oli hankala irroittaa ja juominenkin oli tasapainoilua. Mörbylångassa käytiin pikkukaupungissa pyörimässä hieman ympyrää ja vauhti hidastui reilusti. Sykkeet eivät toimineet kellossa ja menin tuulen kanssa ihan fiilispohjalta. Tuuli yltyi ja mietin olinko suorastaan tyhmä kun en käyttänyt peesipaikkoja, toisetkin näyttivät tekevän niin. Sarvia sai puristaa oikein olan takaa ja tässä kohtaa kiitin kun uinnista oli jäänyt rutkasti vielä käsivoimia. Taakseni muodostui useaan otteeseen massaa ja pilli soi valvojalla useampaan kertaan kun jengi ei meinannut uskoa. Ihmettelin eikö keltaisia lappuja jaetut kenellekään.. Sitten ihan myötätuuli alkoi kun pyöräiltiin saaren eteläpäästä pohjoiseen päin. Pyörä rullasi ja olin ohituskaistalla koko matkan. Vain kaksi miestä tuli minun ohitseni ja mietin että miksi juuri nyt piti alkaa kusihätä.. Odotin vielä seuraavaan huoltopisteeseen ja varapatukka tipahti bajamajaan, eipä tarvinnut arpoa syönkö sen vai en;)

Kalmar Ironman

Tuntui etten saanut niin hyvin enään vauhdista kiinni pysähdyksen jälkeen, mutta kohta se vasta hidastuikin.. Siirtymä saaren itäpuolelta länteen oli täysin vastaista lähen 10m/sek tuulta ja vauhti tippui 20km/h. Polviin alkoi sattua jäytäminen ja hölläsin vaihdetta kevyemmälle. Matka tuntui kestävän ikuisuuden, valkoinen Alvar-muuri kulki vierellä ja pyörä tuntui matelevan paikallaan. Pilli soi taas takaporukalle jota minä näytin johtavan. Siinä sama jengi sitten veteli välillä ohi jonossa kenet ohitin myötäosuudella. Ei siinä itsekään pystynyt kokoajan oitämään väliä, mutten ainakaan tarkoituksella hakeutunut kenenkään renkaaseen kiinni.. Ajattelin että kyllä siellä kotona varmaan ihmetellään väliaikaseurannassa että mitä se siellä kuppaa. Taas vähän luovutuksen makua suussa, mutta ajattelin että heidän vuoksi jännitysnäytelmä jatkuu, olihan muillakin samat olosuhteet. Kello näytti ikävästi että jisin alle tavoitteesta minkä olin asettanut hieman alakanttiin jotten pettyisi kesken kisan. Vihdoin suunta vaihtui mutta nyt tuuli taas sivusta. Tuulta oli siis edestä, takaa, oikeslta ja vasemmalta, välillä se puisteli molemmilta sivuilta.. 100 km jälkeen alkoi jo kyllästyttämään ja loiva ylämäki vastatuulineen alkoi palatessa siltaa myöten takaisin mantereelle. Päätin nousta yläasentoon kun pyöräily oli lähes mahdotonta ja nivuset ja selkä alkoivat olla juntturassa. Nälkäkin alkoi painamaan ja geelien lisäksi vesi tuntui kuluvan hitaasti, aloin hörppiä useammin ja päätin ottaa huollosta baananin. Hyvä idea, virkistyin välittömästi! 120km väliaika näytti edelleen tuulesta huolimatta tavoitteen mukaiselta (5.50), mutta sitten alkoi väsyttämään. Otin toisen banaanin, nam! Nälkä tahtoi nyt nousta kokoajan, ja skipatessani kolmannen bantskun, tuli pieni välikuolema jossain 150km paikkeilla. Odotin seuraavaa banaania, mutten saanut siitä otetta. Tuntui kun polkisin yksin ja jossain kohtaa tuli todella röpelöinen asfalttiosuus. Muuten olikin ollut aivan priimaa tähän mennessä, ei edes montaa kuoppaa. Sain vielä banaanin ennen vaihtoa ja vihdoin alkaisi juoksu, minulle se paras osuus!

T2 4.37

Pyörä parkkiin ja pakko päästä kuselle kun vatsa alkoi turvotella. Ilmaa oli ja perkeleet soi kun kuumassa vessassa rimpuilin hikisen haalaripuvun kanssa. Vaihdossa etsin pussiani ja lopulta kysyin avustajilta missä on numero 500 rivi. Sanoi että olen miesten puolella.. Ei sitten aiemmin voinut kertoa.. Uusi yritys, siellähän se ja kamat vaihtoon. Sukka meinasi jäädä kurttuun, piti korjata uudestaan ja ottaa kenkä pois.. Sähläystä, sähläystä… Numerovyön lisäksi piti ottaa toinenkin vyö kun tällä kertaa ei ollut huoltajaa jos tarvitsin lisää energiaa. Yksi geeli tippuikin heti alussa.

Juoksu 42,2km (3.48.11)

Juoksu lähti kevyesti, mutta tunsin että kropan koko takaosa oli normaalia kireämpi. Vyöt keikkuivat ja painoivat ikävästi vyötäröllä, yksi patukkakin oli näköjään takataskussa ja nallekarkit olivat jo liioiteltua tungettuani ne topin sisään. Yleisö sai kilometrin välein hieman evästä kun aloin tyhjentämään tavaraa.. Todella hyvä kannustus, mutta väylä keskustassa oli paikoitellen melko kapea. Ohituskaista oli käytössä ja katselin kelloa, vauhtia oli liikaa.. Seuraavakin kilometri oli vielä 4.40 alle, kolmas ja neljäs..Sitten onneksi vauhti hiipui 5 pintaan kun yleisö hieman väljeni. Sitä iloa riittikin sitten kotvan kunnes jalkoja alkoi kolottaa asfaltin iskutus todella paljon. Kirosin kun olin epävarmuuttani valinnut vanhat loppuun kuluneet kenkäni, olisi pitänyt ottaa uudet joustavampi pohjaiset. Vesilinja jatkui, geeliä 30min välein. Meno tuntui todella hyvältä ja yleisöä oli joka kulmalla.

Kalmar Ironman

Lapset halusivat yläfemmoja ja nimiä huudeltiin ääneen jatkuvasti. Hetken päästä en jaksanut kuitenkaan enään hymyillä, se vei liikaa energiaa. Suomalaisia oli yleisössä myös kannustamassa ja huomasivat minut, tsemppejä tuli lisää! Kuului Tarjaa ja Tanjaa, Tarja Pro kuulosti parhaalta:) Maassa luki kannustustekstejä, ruotsalaisten nimiä, olipa hyvä idea:) Katsoin 10km väliaikaa se oli hieman päälle 48min, hupsista nyt oli aika kova vauhti, mitenköhän lopun käy.. No vastaus tuli jo viidentoista kilometrin jälkeen kun jalat alkoivat kangistua, näin ei ollut minulle ennen käynyt koskaan. Syytin ensin pyöräilyä, mutta mietin taas että muillakin on ihan sama asetelma. Jos vauhti hiipuu, se varmasti tekee niin monella muullakin. Aloin ottaa kuitenkin varulta väliin taskuun unohtuneita suolatabuja sekä siripiriä, jospa ne hieman auttaisivat. Löytyi sieltä patukka ja geelikin. ,itä ihmettä olin ajatellut, juoksevani ultramatkan..???

Kalmar Ironman

Puolivälissä kello oli pari minuuttia päälle sen mitä olin toivonut uudelta ennätykseltäni. Yritin uhkarohkeasti 3.30 juoksua, ja nyt se kostautui.. Vauhti hiipui ja onnen hetki koitti kun päästiin takaisin keskustaan yleisön joukkoon. Maalisuoralla jalkatuskissani en kuullut kun joku britti oli jo maalisuoralla ja halusi ohi. En heti tajunnut kun huuteli niin kaukaa, tuli sitten perkeleet ja saatanat pitkässä rimpsussa kun vitun akka ei tajua! Matka jatkui ja ihmettelin kun en ollut nähnyt kuin yhden suomalaisen juoksun alussa. Myös oman sarjan naiset olivat edessä tai takana, tässä vaiheessa olisin halunnut kuulla väliaikoja. Lisäksi 24 km jälkeen kellosta loppui akku ja vitutus alkoi kiristää nuppia, samalla alkoivat vatsakivut ja teki mieli vääntää itkua, muttei sitä tullut kun pää oli jossain sumussa jalkojen hiipuessa kangistumistaan.. Pidin hieman taukoa geelistä, mutta se oli jotain lihasperäistä alhaalla oikealla pisto jatkui.. Kaivoin vihaa esiin, miksei kotoa kukaan lähtenyt huoltajaksi, miten täältä nyt jalat paskana ajan kotiin yksin autolla! Joku mies oli kontilleen tien sivussa ja oksenteli, hyvä sentään ettei ihan noin huonosti mennyt. Uskalsin kokeilla geeliä, vatsa hieman pulahteli, mutta se osui ja upposi. Seuraavan geelin jälkeen en uskaltanut enään riskata kun vatsa alkoi mörähdellä äänekkäämmin. Se tästä nyt vielä puuttui että paskat housussa juoksisin maaliin! Vauhtia ei voinut nostaa tai pisto alkaisi uudestaan..

Kalmar Ironman

Kilometrit olivat tuskallisen pitkät ja puolenvälin jälkeen tuulikin oli yltynyt. Viimeisellä, kolmannella kierroksella erotin nyt vasta kylttejä ”Kipu on väliaikaista, Ironman ikuista”. Juu ei tässä oltukaan luovuttamassa. Jengiä alkoi lipua ohi keitä olin jo aikaa sitten ohittanut… Ei kuitenkaan ikäiseni näköisiä naisia, vaan vanhempia, harmitti.. Pari kilometria ennen maalia kun meno oli melkoista puujaloilla raahustamista meni sama suomalasimies Roni ohi jonka olin ohittanut. Antaa mennä.. Hetken mietittyäni ajattelin että otan sen kiinni! Sain nostettua vauhtia yllättäen ja mietin miksen aiemmin tätä tehnyt, en uskaltanut. Juoksu ei ehkä näyttänyt enään juoksulta kun yritin käsillä huitoa vauhtia ja maali olikin jo siinä! Pitkä suora edessä, yleisö huuta, huutaa nimeä, musiikki mylvii, lopputuuletus ja se on siinä!!! Saatanan akka, yrititkö päästä noin helpolla, ei niitä sijoituksia tuolla saada;) Surkein juoksu ikinä, harmittaa…. Hyvä biisi lohduttaa, osuvasti yksi lemppareistani:)

Loppuaika 11.01.18. Sijoitus oman sarjan 35-39 seitsemäs. Vain 9 min kolmanteen sijaan.. Soitan kotiin ja kiroan että arvaa olisinko saavuttanut sen kun joku olisi ollut täällä paikalla..??? Sopimukset lukkoon että seuraavassa kisassa sitten ollaan!

Kalmar Ironman

Nyt kun olen saanut eiliset tukkoiset jalat vertymään pienillä kävelyillä ja ennen kaikkea levolla, olen jo tänään poikkeuksellisen virkeässä kunnossa. Kävin aamulla uimassa ja suunnittelen juoksevani kahden viikon päästä ensin lyhyemmän juoksukisan.  Jos hyvältä tuntuu, jo 10.9 Tallinnassa puolimaraton. Opin läksyni ja asfalttia on saatava nyt väliin tossun alle ennen ensimmäistä Challenge kisaani, joka on Mallorca Pegueran puolimatka 14.10. Nyt ei tarvitse siis ollakaan palautumisesta huolissaan, vaan voin yrittää vielä tuolla parempaa sijoitusta.  Nälkä kasvaa syödessä, nyt tiedän että tämän rankan vuoden jälkeen on vara parantaa vielä paljonkin aikaa. Sen vuoksi hieman on tietenkin tehtävä enemmän töitä, kauden päätyttyä marraskuussa viikon Masters-uintileiri Teneriffalla, maaliskuussa Espanjaan hakemaan pyöräilykilometreja alle ja keväällä ekä kisa Challenge Mogan Gran Canaria puolimatka 21.4. Suomessa ainakin Ironman Lahti 30.6 ja pääkisa elokuulle, joka vielä kahden vaiheella..  Hyvältä näyttää, hitaasti mutta varmasti!!!

Booking.com
Tags : Kalmar Ironman
Tarja Masalin

The author Tarja Masalin

Leave a Response