Rajoja hakemassa

Rajoja hakemassa, sykerajoja nimittäin. Kävin ensimmäistä kertaa pyöräergometritestissä, jonka tarkoituksena oli määrittää sykealueet, joita voi sitten hyödyntää harjoittelussa. Kokemusta minulla oli juosten suoritettavasta testistä, sellaisessa kävin ensimmäistä kertaa vuonna 2012, ja sen jälkeen on tullut käytyä ainakin kerran vuodessa joko radalla tai matolla testattavana. Hyvä tapa seurata omaa kuntoilun kehitystä.

Talvella olinkin aikeissa mennä jälleen juoksun tasotestiin, mutta se jäi lopulta vain haaveeksi sairastelun vuoksi ja viimeiset kuukaudet olen kärsinyt juoksijan polvesta, joka on estänyt juoksuni käytännössä kokonaan. Pyörällä tehtävä testaus on aiemmin ollut ajatuksissa, että ”pitäisihän sielläkin käydä”. Olin kyllä hyvin tietoinen, että sykerajat juoksussa ja pyöräilyssä todennäköisesti eroavat hyvinkin paljon toisistaan, joten sykerajat on määritettävä lajikohtaisesti, jos haluaa niiden mukaan harjoitella. Jos harjoittelee pyöräilyä juoksun sykerajojen mukaan, todennäköisesti harjoittelee liian kovilla sykkeillä, jolloin ylikuormittumisenkin mahdollisuus on suurempi.

Mutta ehkä olin suhtautunut asiaan perinteisellä suomalaisella tavalla, että en voi mennä testiin, kun on niin vähän pyöräilykokemusta, että ensin pitää treenata, jotta voi mennä testiin 🙂 . No, viime kesänä tuli jonkin verran jo pyöräiltyä muutamissa triathlon-kisoissa ja pyöräilytapahtumissa, ja takana myös ensimmäinen talvi, jolloin olen pyöräillyt (sisällä kylläkin!), joten eikun testiin.

Varasin testiajan Kihun (Kilpailu- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus) alaisuudessa toimivaan Sports Lab Jyväskylään, joka tarjoaa monenlaista kuntotestausta kuntoilijoille. Siellä olin käynyt juoksutesteissä viimeksi vuosi sitten, joten tuttuun paikkaan oli helppo mennä. Jännitti kuitenkin 😀

Ennen testiä mitattiin pituus ja paino. Myös niitä tarvitaan tulosten määrityksessä. Lomakkeiden täyttelyn jälkeen sykemittari päälle ja lämmittelemään pyörän päälle. Mukavasti sai käyttää omia pyöräilykenkiä, mikä on tietenkin hyvä asia. Paikan päältä löytyy siis erilaisia polkimia ja omatkin voi tarvittaessa viedä mukanaan, jotta saa testin tehtyä omilla kengillä. Lämmittelin hieman kuntotestaajan kysellessä taustatietoja. Yhdessä totesimme pyöräilytaustani olevan vielä melko vähäinen, ja sen mukaan valittiin aloitusteho. Se osui ihan hyvin kohdalleen, eikä sykkeet heti pompanneet kovin korkealle 🙂 . Sopivan aloitustehon löytäminen on tärkeää, että aerobinen kynnyskin saadaan luotettavasti näkyviin.

Testi etenee siten, että pyöräillään 3 minuutin jaksoja, joiden välissä otetaan sormenpäästä verinäyte laktaattien määrittämistä varten. Laktaattien kasvua ja syketietoja tarkastelemalla kuntotestaaja sitten määrittää sopivat syketasot harjoittalua varten. Aina kolmen minuutin päästä vastuksen tehoa nostetaan, eli polkeminen muuttuu raskaammaksi. Testi alkoi ihan mukavasti ja ensimmäisillä kuormilla oli helppo pysyä hymyilevänä, ja ajatella, että nyt kyllä sitten ei anneta periksi vaan lopussa runtataan kunnolla 🙂

Noh, kuten juoksutesteistä oli tuttua, kummasti sitä vaan alkaa hyytymään kunnianhimoisista suunnitelmista riippumatta 😀 . Kuntotestaajan tsemppauksella kuitenkin sain hieman vielä pinnisteltyä sen jälkeen kun ajatus oli että ”ei pysty enää, liian hapokasta” 🙂 . Testin loppuhan on sitä henkistä (toki myös fyysistä!) kamppailua itsensä kanssa, että missä vaiheessa luovuttaa. Auttaa kun päättää jatkaa vielä edes hetken…mielestäni nuo testitilanteet on myös oppimistilanteita, eli kun niissä enemmän käy, niin voi opetella sitä itsensä haastamista ja pinnistää hieman enemmän seuraavalla kerralla!

Puoli minuuttia testin päättymisen jälkeen tulee se perinteinen ”miksen jatkanut pidemmälle” -ajatus, joka kuulemma tulee kaikille 🙂 . Se rasitus unohtuu niin äkkiä, että mieleen tulee että vähän vielä olis voinut mennä paremmin 😉 . Kaiken kaikkiaan testi meni kuitenkin hyvin. Lopuksi hieman verryttelyä pyörällä ja sitten sainkin jo alustavia tuloksia suullisesti. Kirjallinen testiraportti lupailtiin todennäköisimmin seuraavaksi päiväksi. Suureksi yllätykseksi se kolahti sähköpostiin jo samana iltapäivänä! Huippupalvelua siis!

Tulokset olivat melko lailla odotusten mukaisia. Olin itsekin osannut aavistella sykerajoja ja ne osuivat todella hyvin kohdalleen. Vähäinen pyöräilykokemus näkyy siinä, että laktaatit lähtevät heti nousemaan, mikä on tyypillistä aloitteleville pyöräilijöille. Kynnykset keskenään ovat melko hyvässä tasapainossa, mikä minulle kertoo siitä, että olen onnistunut myös pk-harjoittelussa, hyvä homma. Juoksutestien perusteella peruskestävyysalue on ollut heikoimmalla tolalla, mikä on myös tyypillistä aloitteleville kestävyysharrastajille.

Vahvin alueeni on edelleen maksimikestävyys, kuten on ollut juoksutestienkin perusteella. Testin mukaan arvioidun maksimaalisen hapenottokyvyn perusteella kestävyyskuntoni on ikään ja sukupuoleen suhteutettuna erinomainen. Se kyllä lämmittää mieltä kovasti sairastelun merkeissä menneen talven ja kevään jäljiltä!

Niin ja ne rajat. Sykerajat ovat n. 15 pykälää alemmat kuin vastaavat pk-/vk-/mk-rajat juoksussa. Jos tosiaan juoksun sykerajoja käyttäisin pyöräilyyn niin aivan liian kovilla tehoilla tulisi harjoiteltua.

Tästä on hyvä jatkaa pyöräilyn ja kunnon kehittämistä 🙂