BMW R1200RT
BMW R1200RT on valmistajansa mallistossa toiseksi suurin matkapyörä ja edustaa täysin toisenlaista ajattelua, kuin vaikkapa Samin vähän aikaa sitten koeajama BMW S1000RR kyykkypyörä. Moottoripyörämatkailun edellytykset pyörälle keskittyvät huipputehojen hakemisen sijaan pyörän hyvään käsiteltävyyteen raskaillakin kuormilla, mahdollisimman sujuvaan matkatavaroiden mukana kuljettamiseen ja luonnollisesti pidempiäkin ajopäiviä mahdollistavaan ergonomiaan.
RT-mallisarjan lyhyt historia
Lyhyt katsaus historiaan kertoo, että ensimmäinen tämän tuoteperheen malli R100RT tuli markkinoille jo vuonna 1978. Se oli enemmänkin versio urheilullisemmasta rinnakkaismallista, muutoksissa keskityttiin pitkien matkojen ominaisuuksien parantamiseen nimenomaan ergonomiaan keskittymällä. Vuonna 1995 markkinoille tullut R1100RT oli ensimmäinen nykyisen mallin kaltainen täysiverinen matkapyörä vakiovarusteisilla sivulaukuilla ja sähköisesti säädettävällä katelasilla. Sitä seuranneet mallit ovat olleet enemmänkin teknisiä päivityksiä samasta konseptista. Viimeisin vuonna 2014 esitelty versio jatkaa kunniakkaasti RT-mallisarjan mainetta mukavaan matkailuun sopivana moottoripyöränä. Teknisesti se pitää sisällään viimeisimmät tekniset innovaatiot, joten pyörän omistaja saa tälläkin saralla parhaan vastineen rahoilleen.
Ergonomia ja säädettävyys
Kuten jo yllä kävi ilmi, niin matkapyörän keskeisimpiä ominaisuuksia on pidemmätkin ajopäivät mahdollistava ergonomia. BMW R1200RT tarjoaa tältä osin enemmän tai vähemmän täydellisen kattauksen. Koska kuljettajia on monenkokoisia, niin montaa asiaa on mahdollista säätää tai valita kuljettajalle sopivimmat vaihtoehdot. Sähköisesti ja portaattomasti säädettävä katelasi mahdollistaa ajoviimalta suojautumisen kuhunkin tilanteeseen sopivalla tavalla. Kaupunkiajossa katelasia voi pitää alhaalla, jolloin näkyvys lähelle on parhaimmillaan ja toisaalta kesäkuumalla saa edes hiukan helpotusta ilmavirran jäähdyttäessä. Nopeuden kasvaessa katelasin korkeutta nostamalla saa ajoviiman aiheuttamaa melua ja kuljettajaan kohdistuvaa ajoviiman painetta vähennettyä helposti. Ajaminen ilman korvatulppia on vielä 80 km/h nopeuteen asti ihan mahdollinen ajatus, mutta sitä suuremmilla nopeuksilla ainakin 185 cm pitkällä kuljettajalla melu kypärän sisällä nousee turhan kovaksi.
Kuljettajan penkin korkeuden säätö mahdollistaa istumakorkeuden hienosäädön noin 2 cm verran. Itselleni istuimen korkeampi asento oli selvästi sopivampi, vaikka matalammassa asennossa katelasin tarjoama suoja olikin parempi. Vielä suuremmat muutokset ovat mahdollisia valitsemalla pyörään korkea (+2,5 cm) tai matala (-4,5 cm) satula. Uuteen pyörään satulan korkeuden saa valita veloituksetta näistä kolmesta vaihtoehdosta.
Keskeinen osa pyörän säädettävyyttä on sähköisesti säädettävä alusta, josta on helppo valita pehmeä, normaali tai jäykkä asetus. Samoin sähköisesti voidaan säätää alustaa pelkälle kuljettajalle, kuljettajalle ja matkatavaroille tai kuljettajalle ja matkustajalle sopivaksi. Jälkimmäinen säätö voidaan tehdä vain pyörän ollessa paikallaan, mutta ensimmäinen myös ajon aikana. Olikin aika näppärää säätää kaupungin mukulakiville alusta mukavan pehmeälle ja kaupungista ulos päästyä normaaliasetukselle tai vauhdikkaille mutkapätkille jäykimmälle asetukselle. Erot eri jäykkyyksien välillä eivät olleet mitenkään dramaattisia, mutta yllättävän suuria silti ja kyllä vaikkapa mutkapätkän ajaminen jäykimmällä asetuksella oli selvästi nautinnollisempaa kuin normaaliasetuksella.
Iso osa moottoripyörän ergonomiaa ovat myös hallintalaitteet, joiden osalta ei löytynyt mitään moitteen sijaa. Tätä voi pitää erinomaisena suorituksena, koska koeajetussa moottoripyörässä on niin paljon sähköisiä varusteita. Perinteinen tapa olisi lisätä käyttökytkinten määrää, mutta BMW on sen sijaan toteuttanut helppokäyttöisen kahdella kytkimellä toimivan valikon, jonka kautta on helppo säätää pyörän toimintoja. Jos pyörään on hankkinut vielä GPS-laitteen valmiuden ja sopivan GPS-laitteen, niin senkin käyttäminen onnistuu irrottamatta käsiä ohjaustangosta.
Matkantekoa helpottavat varusteet ja ominaisuudet
Pidemmillä matkoilla nousee esiin monenlaisia tarpeita, joita ei välttämättä sunnuntaiajeluilla tule edes ajatelleeksi. Kahvalämmitys toki on jo monessa pyörässä vakio-ominaisuus, mutta kuljettajan ja matkustajan penkkien lämmitys on jo todellista luksusta, joka mahdollistaa viileämmässäkin kelissä matkan taittamisen mukavammin.
Kuljettajan ulottuvilla oleva lukittava tavaralokerokin helposti vaikuttaa turhakkeelta, mutta kun siirrytään maihin, joissa tietulleja varten pitää kaivaa korttia tai kolikkoja esiin useamman kerran päivässä, niin sillekin alkaa löytyä käyttöä. Lokero on muuten mitoitettu siten, että pyörään sopivan GPS-laitteen voi sujauttaa taukojen ajaksi sinne lukkojen taakse suojaan. Jostain käsittämättömästä syystä BMW ei ole kokenut tarpeelliseksi tehdä itse GPS-kiinnikkeestä lukittavaa.
Uusimpiin isoihin pyöriinsä BMW on jo muutaman vuoden ajan tarjonnut lisävarusteena GPS-valmiutta osana mittaristoa. Se mahdollistaa GPS-laitteen helpon sijoittamisen osaksi mittaristoa ja juuri sopivaan paikkaan kuljettajan näkökenttään. Samalla välttyy erilaisten telineviritysten rakentamiselta tai hankkimiselta sekä GPS:n vaatimien sähköjen virittelyltä. Ja kuten todettua, niin GPS:n hallinta onnistuu tämän avulla suoraan pyörän omien hallintalaitteiden avulla.
Pyörään kuuluu vakiovarusteena sivulaukut, mutta takalaukku pitää hankkia lisävarusteena. Luonnollisesti laukut ovat täysin vesitiiviit ja niiden avaaminen ja sulkeminen sujuu helposti. Laukkujen irrottaminen on helppoa, mutta ainakin itse hankkisin niihin sisäkassit reissukäyttöä ajatellen. Sisäkassin avulla laukun pakkaaminen on todella helppoa ja tavaroiden vieminen laivan hyttiin tai majapaikan huoneeseen käy näppärästi. Kahdestaan matkustaessa takalaukku tarjoaa lisätilan ohella myös matkustajalle selkänojan, jolloin matkanteko on huomattavasti mukavampaa.
Koeajopyörässä oli lisäksi useita lisävarusteita, joista on enemmän tai vähemmän iloa. Mäkilähtöavustin helpottaa varmasti täyteen kuormatun pyörän käsittelyä, rengaspaineiden valvonnan ansiosta mahdolliset vuodot huomaa taatusti ajoissa ja vakionopeudensäädin on pidemmillä maantie- tai moottoritie-etapeilla enemmän kuin hintansa arvoinen. Useimmissa tilanteissa ilman kytkintä vaihtamisen isommalle ja pienemmälle mahdollistavan vaihdeavustimen välttämättömyydestä tällaisessa pyörässä en vielä täysin vakuuttunut, myöskään avaimeton käynnistys ja keskuslukitus eivät täysin ehdottomilta varusteilta tuntuneet vaikka toki ihan mukavia olivatkin käytössä. Todennäköisesti kun niihinkin kerran tottuu, niin ilman ei osaa enää olla.
Kokemukset koeajosta
Sain mahdollisuuden koeajaa pyörää parin vuorokauden ajan, joten minulla oli mahdollisuus tutustua siihen hyvin erilaisissa käyttötilanteissa ja ajokeleissä. Sain pyörään perusteellisen perehdytyksen myyjän toimesta ja yllätyksekseni pyörän useiden sähköisten toimintojen ja asetusten käytön oppiminen tapahtui hetkessä. Jo liikkeen pihassa ajopelini keräsi kiinnostuneita ja sen ulkonäköä kehuttiin vuolaasti. Ja ei käy kiistäminen, että kyseessä on näyttävä peli, jossa ei mikään pistä silmään huonolla tavalla.
Ensimmäisenä liikkeelle lähdön jälkeen kiinnitin huomioni pyörän helppoon hallittavuuteen alhaisissa nopeuksissa ja tämä havainto sai vahvistusta liikennevaloihin ryömittäessä ja muissa hidasajoa edellyttävissä tilanteissa. Myöhemmin parkkipaikoilla ja muissa ahtaissa paikoissa totesin, että kohtuullisen suuresta painostaan huolimatta pyörä on todella helppo käsitellä ja liikutella. Samoin kaupunkiolosuhteissa pyörä oli helppo ajettava ja ahtaalla rantabulevardilla arvosti myös sitä, että sivulaukut eivät ole kuin sentin verran pyörän etuosaa leveämmät.
Aloitin pyörään tutustumisen maantieajossa nopeusrajoitusten vaihdellessa 50 ja 80 km/h välillä. Moottorin suuren väännön ja toisaalta kohtuullisena pysyvien värinöiden ansiosta vaihdepoljinta ei juuri tarvinnut käyttää ja mutkaisemmat tieosuudet menivät pääasiassa 3. tai 4. vaihteella. Suoremmilla tieosuuksilla pääsin taas tutustumaan vakionopeussäätimen käyttämiseen. Vakionopeussäätimen päälle kytkeminen ei vaadi kuin yhden painalluksen, joten se tuli kytkettyä päälle ennakko-odotuksiani useammin. Vakionopeussäädin toimi luotettavasti ja nopeus ei juurikaan vaihdellut tien noustessa tai laskiessa. Myös katelasin korkeutta tuli säädettyä ajonopeuden mukaan yllättävän useasti, viileämmällä kelillä säätämisen tarvetta tuskin olisi ollut ihan yhtä runsaasti.
Mutkaisimpienkin tieosuuksien ajaminen oli pyörällä hyvin helppoa ja pyörän suuresta koosta ei ollut ajossa mitään haittaa. Mutkapätkille säädin pyörän ajomoodin Dynamic-asetukselle, jolloin kaasuvaste on hiukan terävämpi ja alusta säätyy automaattisesti kovemmaksi. Näillä asetuksilla pyörä eteni kuin raiteilla ja ajaminen oli todella helppoa ja nautittavaa. Erinäisten kokeilujen jälkeen päädyin kuitenkin siihen, että itselleni mieluisin asetus mutkateille oli kuitenkin normaalin kaasuvasteen tarjoava Road-asetus ja jäykempi alustansäätö.
Päätin myös hakea tuntumaa pyörän kykyihin pidemmän ja nopeamman siirtymän merkeissä. Ajettuani muutamia kymmeniä kilometrejä hiukan reilua 120 km/h nopeutta moottoritiellä vakionopeussäätimen kanssa, katelasi ylimmässä asetuksessa ja alusta jäykemmälle säädettynä, totesin tämänkin puolen olevan kunnossa. Ajaminen ei tuntunut millään tapaa työläältä, saatikka raskaalta. Tällaisella pyörällä yli 500 km päiväetapit isommilla teillä eivät ole temppu eikä mikään. Rautaperseajossa tällainen pyörä tuntuu melkeinpä huijaukselta verrattuna itse käyttämääni matkaenduroon.
Pyörää takaisin kauppiaalle palauttaessani pääsin tutustumaan pyörän ominaisuuksiin rankemmassa sateessa. Kytkin pyörän Rain-ajomoodille, jolloin luistonesto säätyi herkimmälle, jousitus pehmeäksi ja kaasuvaste hitaammalle. Pyörän ajotuntuma olikin selvästi pehmeämpi ja sitä oli helppo hallita. Rain-asetus ei kuitenkaan tee pyörästä tehotonta, vaan kaasukahvaa kääntämällä potkua löytyy tarvittaessa edelleenkin. Vettä tuli taivaalta sellaisella tahdilla, että en 100 km/h kovempaa viitsinyt moottoritielläkään ajaa. Tuli kuitenkin todettua, että jousitus pehmeälläkin asetuksella sietää tuollaisia vauhteja ihan mukavasti. Katelasi tarjoaa sateelta suojaa, mutta ei se pyörää kuitenkin autoksi muuta, joten kyllä sadeasulle edelleen on paikkaansa. Penkki korkeammassa asennossa minun pituudellani sade osuu kypärään, mutta lyhyemmillä kuskeilla penkki ala-asennossa saattaa jopa selvitä ilman kypärään hakkavaa sadetta.
Kovinkaan montaa puutetta en pyörästä löytänyt ja yksikään niistä ei ollut suuri. Haikein mielin jätin pyörän liikkeen pihaan ja totesin, että suurin puute taitaa olla omassa lompakossa. Äkkiseltään en keksi mitä matkapyörältä voisi enää vaatia. Myyjän mukaan keskeisimmät syyt päätyä vielä suurempaan K1600-mallin matkapyörään ovatkin pääasiassa tunteisiin perustuvia, joillekin 6-sylinterinen moottori ja vielä suuremmat tehoreservit ovat merkityksellisiä. Toki K1600-mallisssa on vielä enemmän panostettu matkustajan viihtyvyyteen ja tarjolla onkin melkein nojatuolia vastaava istuin. Valtaosa matkamotoristeista tuntee kuitenkin olonsa hemmotelluksi jo BMW R1200RT:n kanssa matkatessaan. Sitten on vielä se jatkuvasti kasvava porukka, joka valitsee valmistajan mallistosta matkapyöräkseen matkaenduromallisen R1200GS:n.
BMW R1200RT hinta ja tekniset ominaisuudet
BMW R1200RT moottoripyörän suositushinta on 24 675 €. Koeajopyörässä oli yleisimmin valitut lisävarusteet, joiden kanssa hinta on hiukan yli 29 500 €. Hintoihin lisätään vielä toimituskulut, jolloin koeajopyörän hinnaksi muodostui tasan 30 000 €.
Lyhyesti vielä pyörän keskeiset tekniset ominaisuudet:
- Moottorin iskutilavuus: 1170 cc
- Moottorin teho ja vääntö: 92 kW (125 hv) ja 125 Nm
- Polttoainesäiliön koko 25 l
- Polttoaineen kulutus: 3,9 l (90 km/h) / 5,3 l (120 km/h)
- Kokonaispaino tankattuna: 274 kg
- Kantavuus: 221 kg
Kiitos koeajopyörän lainasta Biketeam Vantaalle.
