Lifestyle

Seitsemän syntisen kääpiön kupla

Seitsemän syntisen kääpiön kupla

− toimintaa ohjaava logiikkamme

Millaisessa maailmassa me elämme? Mikä täällä on oikein ja väärin? Mikä on hyvän ja parhaan -makuinen jäätelö? Näetkö varmasti vihreän värin kuten minä näen? Mitä on järkevää tehdä iltapäivällä yhden ja neljän välillä?

Me emme koskaan näe maailmaa sellaisenaan. Meillä on kuin silmälasit, kypärä tai kupla ympärillämme, jonka läpi maailmaa tarkastelemme. Saamme tietomme maailmasta aina välikäden kautta, aistien kautta, emme siis koskaan suoraan. Aistien läpi suodattuva tieto kulkeutuu vielä ajatuksellisten suodattimien kautta, joita päähämme ovat iskeneet niin vanhempamme kuin muut läheiset kasvaessamme. Toimintaa ohjaavia ajatuksia ajatusmalleihimme pyrkii yhä lisäämään nykyinen ja alati muuttuva kulttuurimme sekä lähipiirimme juuri nyt. Heidän sanojensa ja tekojensa kautta olemme oppineet, mikä on oikein, mikä väärin, mikä loogista ja mikä vain typerää.

Se, sanoivatko meidän vanhempamme ”Hyi hämähäkki!” vai ”Katso kuinka kaunis hämähäkki”, vaikuttaa edelleen siihen, kuinka tulkitsemme näköaistimme välittämää kuvaa todellisuuden hämähäkistä. Näin näköaistin ja valmiiksi annettujen asenteiden myötä muodostuu hämähäkki, jota kutsumme todelliseksi.

Näyttökuva 2015-04-13 kello 12.58.59

Oma todellisuuteni on tuskin koskaan täysin samanlainen kuin vieressä seisovan, vaikka jaettu konkreettinen maailma olisikin sama. Yhdessä parisuhteessakin elävät ihmiset elävät kahdessa täysin erilaisessa parisuhteessa: Olenhan minä suhteessa rakkaani kanssa, ja hän suhteessa minun kanssani. Nämä ovat kaksi perustavanlaatuisesti erilaista suhdetta. En minä tiedä ja tunne sitä, miltä tuntuu olla minun kanssani suhteessa, miltä minua tuntuu suudella. Minulle muodostunut käsitys siitä, millainen parisuhteen tulee olla, voi myös olla erilainen sulhaseni käsityksestä. Tosin, jos käsitykset ovat liian erilaiset, todennäköisesti maailmankuviemme törmäily aiheuttaa jossain vaiheessa sulautumisen, tai eron.

Millainen on meille annettu kupla, jossa elämme? Millainen toiminta ja ajattelumallit näyttäytyvät meille loogisilta, järkeviltä? Entä kuinka liikunta on koodattu kuplaamme?

Minä huomaan maailmassamme paljon vinoutuneita ajatusmalleja, joita aloin avaamaan edellisessä blogissa. Yksi hassu ajatus suuressa kulttuurisessa kuplassamme, nykymaailmassamme, on esimerkiksi ujouden ja vilkkauden määrittely sairauksiksi. Ne tulkitaan tiloiksi, jotka ovat turhia, haitallisia, typeriä, ja tulee lääkitä pois. Sen sijaan esimerkiksi työnarkomania tuntuu olevan nykymaailmassa tavoitetila: Jos et ehdi harrastaa tai nähdä perhettäsi työsi vuoksi, se kertoo vain siitä, että olet menestynyt elämässäsi ja teet jotain oikein!

Ujous ja vilkkaus ovat pahasta, mutta entä miten käy muiden kääpiöiden? Ovatko jöröys, uneliaisuus, nuhaisuus, lystikkyys ja viisauskin jo luokiteltavissa sairauksiksi? Siltä ainakin välillä tuntuu. Jörö on masentunut, unelias ja nuhainen sairas, lystikäs vähä-älyinen ja viisas satuolento pinkkien yksisarvisten tapaan. Toinen vanha seitsikko, kuolemansynnit, ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo taas ovat, jos eivät jo menestyksekkään elämän, niin ainakin täysin normaalin elämän normaaleja hyväksyttäviä tiloja. Ovatko?

kaapiosynnit1

Meidän väärään kasvaneeseen logiikkaamme sopii kysynnän ja tarjonnan laki, mikä itse asiassa tarkoittaa tilannetta, missä usean tarvitessa jotain tuotetta, vain rikkaimmat tulevat sen saamaan. Rahan valta on kiistämätön logiikka. Toinen järkeenkäyvä tapaus on oikaista puiston poikki jättäen ajan myötä sen vihreään mattoon ruskea mutainen vana. Mikä onkaan silloin logiikkamme, jonka myötä toimintaa ohjaamme? Ihmistä, luontoa tai estetiikkaa arvostava logiikka se ei taida olla.

Sitäkään en loogisesti ymmärrä, miksi minulle annetaan rahaa siitä että olen työtön. Millä logiikalla minulle annetaan rahaa siitä että kerran kuukaudessa täytän lappusen, jossa kerron olleeni työtön joka ikinen päivä sen kuukauden ajan? Miksei minulle sen sijaan anneta mahdollisuutta tehdä työtä, ja anneta siitä tuo raha? Ennen blogipaikan saamista kärsin siitä, etten saa toteuttaa tutkintoani vastaavaa tehtävää, omaa luovuuttani ja elämäntehtävääni. Nyt sentään voin leikkiä, että tekemiselläni ja rahan saannilla on jokin yhteys.

En myöskään ymmärrä logiikkaa, jolla saan minimikorvausta äitiyslomalla. Se, että hankin koulutuksen ja synnytän nuorena, näyttäytyy rahan logiikan mukaan pahalta asialta. Eivätkö nämä kaksi asiaa olleetkaan hyviä ja tavoiteltavia asioita? En ehtinyt kerätä itselleni rahaa, joten en saa korvauksiakaan paljon. Miksei minua tämän sijaan kiitetä ja palkita siitä, että olen toteuttanut oikeita asioita oikeaan aikaan opiskellen ahkerasti ja kiireellä, ja vielä synnytänkin nuorena, jolloin lapsi on todennäköisemmin terve. Miksei minulle anneta suuria äitiyskorvauksia, koska oikeiden asioiden suorittamisen vuoksi en ehtinyt vielä kerätä itselleni rahaa? Ne sen sijaan, jotka synnyttävät vanhana ja rikkaana, eivät tarvitse rahaa koska ehtivät kerätä sitä äitiyden varalle. Meidän maailmassamme tällainen logiikka taitaa kuulostaa aivan typerältä.

Penkkilumessa

Millainen sitten on logiikka, joka ohjaa liikuntaamme? Voiko olla niin, että olemme luoneet maailman, missä liikunta on loogisesti pahasta. Arvojamme tuntuvat ohjaavan työ, kiire, autolla nopeasti kulkeminen, suorittaminen ja etenkin tulos. Koulunpenkissä opimme jo kehojemme olevan hiljaa istumista varten, ja aivojen olevan ainoa asia, mikä ihmisessä voi tuottaa lisäarvoa. Ei meidän haluta juoksevan, vaan meidän halutaan juoksevan, jotta keho pysyy kunnossa jotta voimme jatkaa aivotyön tekemistä. Tällaisessa maailmassa liikunnan toteuttaminen on este järkevälle tekemiselle. Siis älylaitteen edessä istuminen hyvästä, liikkuminen pahasta.

Olen antanut itseni ymmärtää pienten keskustelunpätkien myötä, että rakennustyö ja sairaanhoitotyö ovat fyysisesti raskaita ammatteja. Kuuluuko näiden ammattien koulutukseen fyysisen kestävyyden edistys? Koulutetaanko opiskelijat kasvattamaan kuntoa, voimaa, oppimaan kehonhuoltoa, jota tuleva työ vaatii? Vai keskittyykö heidänkin koulutuksensa vain aivopuoliin?

Minustakin liikunta tuntuu joskus turhalta, aikaa vievältä ja elämää haittaavalta pakolta. Yksi ehdoton juttu minun kuplassani kuitenkin on syväkaiverrettuna ja loistaa aina kirkkaasti tietyssä ympäristössä. Siellä lukee: ”Pallo on saatava koriin.” Ala-asteelta lähtien minulle on monta kertaa viikossa toistettu, kuinka tärkeää on laittaa pallo koriin, kaksi pistettä, hyvin tehty, elämän tarkoitus toteutettu. Se on niin syvällä, että vie vieläkin mennessään.

Minä tahdon juosta ja pomputtaa palloa. Se kuulostaa missä tahansa muualla hölmöltä, mutta kentällä siitä tulee todellinen ja ainoa tarkoitus. Uppoudun palloon ja unohdan kaiken muun. Elämä on täydellistä pallon pomputuksessa.

Aina kun koripalloharrastukseen on tullut taukoa, itsenäisesti toteutettu liikuntakin on vähentynyt. Ei siinä enää ole ollut niin järkeä, liikkua. Tärkeyttä ei huomaa, kun viikottain ei saa muistutusta kehon voiman tuomasta edusta laittaa pallo koriin. Minulle onkin tärkeää viedä itseni kentälle, että saan tehtyä kaikkein järkevimmältä tuntuvaa liikuntaa. Tehdä sitä, minkä vuoksi sydän pomppailee.

Olen lukenut Tommy Hellsteniä ja huomannut hänen myös puhuvan tätä blogia koskevasta asiasta, maailmaamme vaivaavasta vioittuneesta logiikasta. Hellsten kirjoittaa: ”Olen puhunut maailmamme kipeydestä ja siitä, että olemme rakentamassa yhteiskuntaa, jossa meille itsellemme ei ole enää sijaa. Kulttuuriset ja yhteiskunnalliset rakenteemme eivät enää vastaa ihmisenä olemisen syviin tarpeisiin ja kehitämme maailmaa pikemminkin muulle kuin itsellemme ihmisinä.” (Uhanalainen ihminen, s. 161)

Onko tosiaan niin, että meille muodostettu kupla nähdä elämä ja toteuttaa sitä, on koodattu täyteen vaatimuksia, joita toteuttaessa joudumme hylkäämään itsemme? Hylkäämään kehomme, hylkäämään sympatiamme ja rakkautemme itseämme ja toista kohtaan. Kurjassa versiossa maailmastamme minun tulee tehdä töitä, tehdä rahaa, olla rahan loogisuuden käytettävissä, mihin ei kuulu kävelyä kauppaan, koska puoli tuntia suuntaansa on liikaa tuhlattu kehon hyväksi ja tuottavuuden pahaksi. Mille rakennamme maailmaa, jos emme kehollisen ihmisen parhaaksi?

Toivon, että kaikki tarkastelisivat kuplaansa silloin tällöin, miettisivät, mitä siihen on kirjoitettu, ja onko tuo sanoma oikeasti järkevä. Mikäli oman kuplan näkeminen tuntuu hankalalta, siihen voi ottaa asiantuntijan avuksi: Pieni lapsi osaa kysyä oikeassa kohdassa ”Miksi”, eikä edes laskuta siitä.Näyttökuva 2015-04-13 kello 12.59.20

 

 

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.