Lifestyle

Mahdollisuus ja tietoisuus

Mahdollisuus ja tietoisuus

Aloitin tämän blogikirjoituksen valmistelun jo toissa viikolla. Kirjoitus oli aluksi hyvin selkeä ja tarkkarajainen, ja tieteellinen ennen kaikkea. Ajattelin, että olenhan vapaa tutkija ja sosiologian maisteri, ja se saisikin näkyä kirjoituksissani. Sitten hukuin selaamaani aineistoon: Päivä päivältä vastaan tuli uusia mielenkiintoisia artikkeleita, joista kirjoitin muistiinpanoja. Silloin menetin sen helpon pointin ja kasasin paineita itselleni tehdä yhä vain tieteellisesti tarkempi kirjoitus.

Huomasin myös päivien myötä, ettei minua enää samalla tavalla kiinnostanut keskittyä kehollisuuden pohtimiseen. Mahan kasvaessa ja potkujen vahvistuessa kaikki muu on alkanut näyttää vähemmän tärkeältä. Lisäksi huomasin vaihtaneeni kuuntelemani musiikin klassisesta TikTakiin, Pinkiin ja Lavigneen, ja laittavani aikani kirjoitusta mieluummin häiden suunnitteluun.

Stressasin silti blogin valmistumista. Vasta, kun kirjoitin tuntemuksistani itselleni, tiedostin turhan stressaamisen tilanteeni. Tällöin lopetin blogikirjoittamisesta stressaamisen, ja kirjoitin uudestaan ja vapaammin blogini kehollisuuden ymmärtämiselle tärkeistä mahdollisuus- ja tietoisuus-käsitteistä. Ja siitä tuli paljon parempi blogi.

Mahdollisuus

Olen viljellyt blogeihini sanaa ’mahdollisuus’. Minusta se on mainio käsite kuvaamaan elämää. Kehollisuuden teoretisoinnin kannalta olen miettinyt, mikä on yksilön mahdollisuus kehollistua ihmiskeholle terveesti. Mikä mahdollisuus meillä on liikuskella huomaamattamme pitkin päivää? Mitkä ovat minun mahdollisuuteni kävellä töihin ja kauppaan, tehdä taukojumppaa, seistä työpisteelläni, levätä tarpeeksi? Entä kuinka lisätä näitä mahdollisuuksia?

Hyvin moni tuntuu sanovan, että minulla on käytettävissäni kaikki maailman mahdollisuudet. Yleisen ilmapiirin mukaan jokaisella yksilöllä itsellään on kaikki mahdollisuudet. Mahdollisuus tehdä mitä vain. Ja tottahan se on, ettei meillä ole paljonkaan vaikutusmahdollisuutta maailmassa muuhun, kuin vain omaan ajatteluumme ja toimintaamme. (sarjakuva luetaan oikealta vasemmalle)

Kuplahalki1

Yksilön mahdollisuuksiin sokeasti uskomisen sijasta olen viimeiset viisi vuotta sisäistänyt näkökulmaa yhteisön ensisijaisuudesta yksilön elämässä. Sosiologisen näkökulman mukaan aina ensin on yhteisö, jota tarkastelemalla vasta voi ymmärtää yksilöä, sillä yksilö elää elämänsä aina yhteisön luomalla pelilaudalla yhteisön luomien pelisääntöjen mukaisesti. Yksilö siis tekee valintansa aina yhteisönsä antamien mahdollisuuksien rajoissa. Tein tästä havainnollistavan kuvasarjan:

1

 

Kaikki alkaa tästä.

 

 

 

 

 

2

 

 

Tässä olemme me, ihmiset, jotka muodostamme yhteisön ja yhteiskunnan.

 

 

 

 

 

3normit

 

Vihreä kolmio kuvaa arvo-, tapa- ja normiympäristöämme,

 

 

 

 

 

 

 

 

3.5normiohjaus

 

 

joka ohjaa meitä kuin yläpuoleltamme ja pakottaen. Se pakottaa meidät esimerkiksi peittämään suun, kun haukottelemme, ja sanomaan terveydeksi, kun joku aivastaa. Lisäksi se laittaa meidät olemaan seisomatta ruokapöydällä tai kulkematta alasti kaupungin keskustassa. Tästä on ihan lakikin. Kehomme on normitettu toimimaan tietyllä tavalla. Kaikki tietävät, millainen käytös on normaalia ja sallittua yhteiskunnassamme, eikä näitä sääntöjä kovin helposti muuteta.

 

 

 

 

4alakkulttuurit

 

Toki meitä ohjaa yhteisten ja yleisten normien ja lakien lisäksi alakulttuuriemme säännöt. Näitä ovat perheidemme tavat tai suomalaisten tavat olla esimerkiksi yhdessä alasti saunassa. Alakulttuurien tavat voivat poiketa paljonkin yleisistä yhteisistä tavoista, mutta harvoin ovat täysin vastakkaisia sille. Tästäkin löytyy toki esimerkkejä, kuten murhien ihaileminen.

 

 

 

 

 

 

5kaikkiylläpitää

 

Kolmion pakottavassa voimassa on toinenkin puoli. Yhteiset tavat, normit ja lait nimittäin pysyvät yllä vain, kun niitä pidetään yllä. Jokainen meistä osallistuu Facebook-päivityksillään tiettyjen arvojen toisintamiseen ja siten yleisen mielikuvan vahvistamiseen. Ylläpidämme kuvaa normaalista käytöksestä käyttäytymällä tietyissä tilanteissa aina tietyllä tavalla. Me itse luomme jatkuvasti säännöt, kuinka toimia, ja tässä luomistyössä päädymme lähes aina toistamaan jo vallitsevia sääntöjä. Vain toistamalla totuttuja tapoja, tavat pysyvät tapoina. Me itse olemme itsellemme ja toisillemme normiemme luojia, kuvan kolmion luojia.

 

 

 

5.5toisinajattelijat

 

Toki aina löytyy toisinajattelijoita, jotka koittavat horjuttaa vallitsevia sääntöjä. Eikähän kaikkia tapoja jokainen yhteisön jäsen koskaan hyväksy tai kokonaan välttämättä sisäistäkään. Tavat pysyvät yllä ja normit normeina vain jokakertaisen toiston vuoksi. Heti, kun päätämme olla noudattamatta luotuja sääntöjä, säännöt muuttuvat. Tämän vuoksi meillä on muutosvoimaa, tämän vuoksi meillä on aina mahdollisuus, vaikka ensin näyttäisi, ettei yksilöllä ole mahdollisuutta muutokseen. Kaikki me ylläpidämme tai muutamme arkisilla toimillamme vallitsevia sääntöjä. Näin muodostuu rakenteet, joiden verkossa meillä on jälleen mahdollisuus tehdä tai olla tekemättä jotain.

 

 

 

 

 

6ylläpitäjät

 

Kuitenkin yksilöiden joukosta löytyy aina heitä, jotka ylläpitävät vallitsevaa olotilaa vahvemmin yllä kuin  muut. Nämä ovat ylläpitäjiä, jotka yleensä hyötyvät eniten vallitsevasta olotilasta ja siksi ovat niin innokkaita pitämään sitä sellaisenaan. Nämä ovat vallan kahvassa olevia, päättäjiä, rahoituskohteen valitsijoita, purkutuomion langettajia, uutisoinnin aiheet ratkaisevia ihmisiä, joiden voima ylläpitää vallitsevia näkemyksiä on suurempi, kuin suurimman osan meistä yksilöistä.

 

 

 

 

 

6yhteiskunta

 

Näitä päättäjiä voisikin kutsua yhteiskunnaksi (tummanvihreä kolmio). Vaikka minä olen yhteiskunnan rakennuspilari, minä en ole yhtä voimakas ja kykenevä kuin presidentti. Minulla ei ole oikeutta päättää sotaanlähdöstä tai suuryrityksen myynnistä ulkomaille. Minä voin yrittää kirjoittaa ja vaikuttaa maailmaan tai ehkä perustaa hyväntekeväisyysjärjestön, mutta minun vaikutusmahdollisuuteni eivät ole siltikään niin suuret, että välttämättä saisin yhteiskunnallisen muutoksen aikaan. Vai saisinko?

 

 

 

 

Toiset patistavat yksilöä liikkumaan ja liikunnallistamaan elämänsä. Minä taas puhun yhteiskunnan esteiden purusta, jotta liikkuminen mahdollistuisi. Näissä näkökulmissa eroaa mahdollisuuksiin tarttuminen: Ensimmäinen patistaa meitä löytämään kaikkivoipaisen mahdollisuutemme koskien omaa elämäämme, toinen lisäämään mahdollisuuksia ilman että niiden etsimiseksi täytyy erikseen varata aikaa.

Yksilöiden syyllistäminen suututtaa minua, mutta kuten kuvasarjani osoitti, toki yksilöllä on aina mahdollisuus. Olenhan minäkin yhteiskunta.

7kaikki

Minä olen yksi osa yhteisöäni. Myös minä ylläpidän ja luon rakenteita, joiden välissä meille löytyy mahdollisuuksien rakoja. Minä olen kuitenkin vain yksi, joka näitä luo ja ylläpitää. Jos yhteiskunta onkin vain joukko yksilöitä, niin meillä on silti yksilöitä, jotka päättävät useamman ja useammasta mahdollisuudesta, kuin suurin osa meistä yksilöistä. Näitä vallankahvassa olevia henkilöitä, ylläpitäjiä, kutsun siksi yhteiskunnaksi. Mutta kuten havainnollistavasta kuvasta käy ilmi, onhan meillä kaikilla muutosvoimaa. Kuka tahansa meistä saattaa olla se seuraava yksilö, joka saa yhteiskunnan pilarit horjumaan, sortumaan, ja yhteisön rakennettua ne toisenlaisiksi itselleen, joita jälleen pieni osa jää kannattelemaan vahvimmin.

 

Mikä on minun mahdollisuuteni työpaikan saantiin? Tein kaikkeni, enkä saanut töitä. Mikä on minun mahdollisuuteni lähikoulun säilyttämiseen? Minä ja moni muu teki kaikkensa, emmekä saaneet säilytettyä sitä, emme tieteellisestä perustelupohjasta huolimatta. Mikä on minun mahdollisuuteni kuolla? Aika todennäköinen. Tein siitä kuitenkin erittäin tieteellisen sarjakuvan, jossa vanhusta rajan taakse hakemaan tullut Kuolema joutuukin itse lääkärin kynsiin. Sarjakuva luetaan jälleen piirrostyypille ominaiseen tapaan oikealta vasemmalle:

Kuolemanmahdollisuus

Viimeinen kuva puuttuu sarjakuvasta. Siinä Kuolema makaisi känsäisenä vanhuksena itsekin sidottuna petiin.

Se mahdollisuudesta. Onhan meillä aina mahdollisuus.

Tietoisuus

Meillä on mahdollisuus tiettyyn toimintaan vain, mikäli olemme tietoisia kyseisestä mahdollisuudesta. Ensimmäisessä blogissani mainitsin kaksi tutkijaa, joiden teoretisoinnin mukaan meillä on kaivonkansimahdollisuus liikkua vain, jos joku näyttää meille tuon mahdollisuuden. Vain, jos meidät on sosiaalistettu, opetettu näkemään mahdollisuus liikkua, voimme liikkua. Mikä loistava tilaisuus on kyykätä betoniruudulla, mikäli tämä mahdollisuus on tuotu mielekkäänä vaihtoehtona mieleemme. Toisaalta, jos lapselle opetetaan liikunnan olevan mahdollista ainoastaan urheilukentillä, hänen saattaa olla hankala nähdä liikunnan mahdollisuuksia, lupaa tai edes syytä liikkua muualla.

Olen kuukausien aikana törmännyt pariin erilaiseen elämänparannus-kirjaan. Toinen niistä keskittyy henkiseen hyvinvointiin, toinen fyysiseen. Yhteistä niille kuitenkin on se, että kumpikin painottaa ’tietoista arjen havainnointia’ pelastumisen tienä. Kirjojen mukaan toimistaan tietoiseksi tuleminen on keino onnellisuuteen ja toivotun muutoksen tekemiseen elämässä.  Vasta tiedostamalla negatiiviset rutiinit ja ajattelutavat elämässämme, voimme lähteä tekemään niille jotain. Kirjat olettavat, että tiedostaessamme tapa- tai normivankilamme, alamme jopa huomaamattamme toteuttaa niistä vapaata käyttäytymistä.

Onko tosiaan niin, että pelkkä tietoisuuden lisääminen lisäisi toivottua käytöstä? Vai onko näissä oman-elämän-sankari -kirjoissa kyse siitä, että kirja saa lukijan näkemään maailman kirjoittajan valitsemalla tavalla, ja sisäistämällä tämän näkökulman lukija ’tulee tietoiseksi’ huonosta tilanteestaan ja alkaa toteuttaa kirjailijan valitsemaa elämäntapaa. Minäkin kirjoituksissani tuon esille tervehtyneen kehollisuuden tärkeyttä ja julistan haluavani pelastaa maailman, mutta juju on se, että haluan pelastaa sen minulle sopivalla tavalla ja minulle sopivaksi. Siis kehollistamis-missiollani haluan ihmisten alkavan ajatella enemmän kuin minä, ja kutsun tätä maailman pelastamiseksi. Ja tietoisuuden lisääntymiseksi.

Tietoisuuden lisääminen joka tapauksessa lisää mahdollisuuksia ajatella ja siten myös valita toisin. Ei aina tarvitse valita niin kuin on aina valinnut, mikäli näkee muitakin mahdollisuuksia, joista valita. Tietoisuus liikkumisen mahdollisuuksistakin todennäköisesti lisää liikuntaa.

Jos elämme mahdollisuuksien maailmassa, jossa tietoisuus on avain mahdollisuuksiimme ja niiden toteuttamiseen, niin mitkä ovat mahdollisuutemme tietoisuutemme lisäämiseen?

Booking.com
Tagit : Mahdollisuus ja tietoisuus

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.