Lifestyle

Espanjan Aurinkorannikko – pelkkää San Miguelia ja auringonpalvontaa?

Espanjan aurinkorannikko.

Espanjaan muuttanut yksi Aika-ajo.com tiimin alusta asti mukana olleista kirjoittajista, Elina kertoo millainen on paikkana Espanjan Aurinkorannikko. Talven keskellä juttua lukiessa voi vain miettiä omia valintojaan kun katsoo lumisadetta ikkunasta.

Morjesta pöytään täältä Espanjan Aurinkorannikolta, tarkemmin Fuengirolasta, tuosta talviaikaan uinuvasta eteläespanjalaisesta kaupungista jota Välimeri syleilee. Monille Fuengirola on tuttu tv-sarjoista, toisille tämä on tuttu ja turvallinen lomapaikka, jossa olut on halpaa ja aurinko hellii läsnäolollaan.

Tiedän paljon ihmisiä, jotka ajattelevat Fuengirolan olevan samanlainen turistihelvetti kuin esimerkiksi Kanarian saarille rakennetut lomakylät, tosin hetkinen, en ole Kanarialla käynyt mutta näin ihmisten puheet kertovat paikan atmosfääristä. Eikä ole kiistäminen, onhan täällä turisteja paljon – varsinkin kesäaikaan jolloin Espanjan aurinkorannikko triplaa väkilukunsa. Mutta täällä työskentelee paljon ulkomaalaisia ympäri vuoden tai ns. kausityöntekijöinä sekä talvehtii jokunen mokoma esmes suomalaisia eläkeläismammoja- ja pappoja. Pakkohan se on tosin myöntää, että jos googletat paikan Fuengirola niin kuvasaldo on jotain tällaista:

Kuva lainattu täältä.
Kuva lainattu täältä.
Kuva lainattu täältä.
Kuva lainattu täältä.

 

 

 

 

 

 

 

Monet tulevat tänne halvan hintatason, auringon sekä erityisesti halvan alkoholin perässä. Espanjalaiset ovat leppoista ja jokseenkin jopa suomalaiseen makuun laiskanpuoleista väkeä heidän mañana, mañana-meininginsä vuoksi. Useammilla ihmisillä on sellainenkin harhaluulo, että täällä olisi ympäri vuoden bikinikelit. Mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. On totta, että täällä on vuodessa reilu 300 aurinkoista päivää keskimäärin, mutta se ei tarkoita ympärivuotista biitsikeliä. Ilma on aina kosteampi kuin Suomessa ja meren läheisyys tekee tepposensa ja auringon laskiessa ilma on jopa hyytävä näin talvikuukausina. Mutta, se että täällä ei talvisin tarkene makaamaan biitsillä bikineissä ja speedoissa, ei tarkoita sitä että kannattaisi skipata Espanjan aurinkorannikko talvisin lomakohdetta miettiessä. Koska jos ei rusketusraitoja saa talviaikaan hankittua, niin ainakin D-vitamiinivarastot saa ladattua täyteen!

Varsinkin jos olet yhtään urheilullinen ja nautit luonnossa liikkumisesta. Löytyy täältä lähiympäristöstä upeita vaellusmaastoja. Eteläisen Espanjan ilmasto on juuri ihanteellinen syksystä pitkälle kevääseen, mitä vaeltamiseen tulee. Itse henkilökohtaisesti, en ole luultavastikaan KOSKAAN liikkunut yhtä paljon luonnossa kuin asuessani täällä, enkä ole siis täällä kerennyt asustaa kuin palttiarallaa 5 kuukautta.

Mikäli kaikista lähimpiä vaellusmaastoja ja vuorimaisemia halajat, ei sinun tarvitse liikahtaa kuin Mijaksen valkoiseen kylään, joka on ”kivenheiton” päässä Fuengirolan keskustasta. Sinne pääsee reippaimmat kävellen, mutta myös bussilla tai omalla autolla pääset kylään, josta helposti pääset aloittamaan vaelluksen. Reittejä Mijaksen kylän ympärillä riittää paljon ja Googlen ihmeellisestä maailmasta niistä ainakin osan pystyt löytämään. Itse en ole itse asiassa vielä käynyt tsekkaamassa Mijaksen vuoriston reittejä, ainoastaan yksi kaunis sunnuntai kävästiin Mijaksen maaseudulla leppoisalla tasaisen maaston kävelyllä.

Paikallinen hevosmies.
Paikallinen hevosmies.

Muutamia reissuja ollaan täällä Suomityttöjen voimin saatu tehtyä lähiympäristöön, ettei ala puuduttamaan Fuengirolan paseo maritimon tasainen tallaaminen.

Ensimmäinen reissu oli Gibraltarille, joka ei kuulu tosin Espanjaan vaan on Britannian merentakainen alue. Omalla autolla Gibraltarille pääsee kätevästi ja matkaan aikaa tulisi varata reilu tunteroinen, koska kilometrejä sinne on palttiarallaa 111km. Matkalle lähtiessään pitää muistaa passit matkaan, koska siirryttäessä Espanjan puolelta Britannian puolelle Gibraltarille mennään tullin läpi. Gibraltarille järjestetään paljon turistimatkoja, mutta myös omatoimimatka onnistuu hyvin. Itse Gibraltarin kaupungissa ei mielestäni ole juurikaan mitään nähtävää vaan kannattaa suunnistaa kohti aluetta jossa ryöstelijän roolistaan tunnetut apinat, eli magotit majailevat.

Rock of Gibraltar eli Gibraltarin kallio on paikka mistä voit selkeällä kelillä nähdä Afrikan puolelle. Jos kiipeät korkeimmalle kohdalle ihailemaan maisemia olet about 426metrin korkeudessa, joista maisemat ovat henkeäsalpaavan upeat. Historian havinasta kiinnostuneille, löytyy reitin varrelta useita ja muutamia listasin alapuolelle.

 

The Great Siege Tunnels: maanalainen tunneliverkosto, joiden kokonaispituus on 40km ja tunnelit olivat tärkeässä roolissa 1780-luvulla Ranskan ja Espanjan piirityksen aikana.

The Moorish Castle: Maurien rakentama rauniolinnoitus, jonka tarkkaa ikää ei tiedetä.

Ape’s Den: Apinayhdyskunta, joka elelee Gibraltarin kalliolla. Ennen turistit ruokkivat apinoita, mutta nyttemmin ruokkiminen on ehdottomasti kielletty apinoille tulleiden terveysongelmien vuoksi. Apinat ovat myös kovia nappaamaan kaikenlaista arvotavaraa ihmisten käsistä ja repuista, joten kovinkaan lähelle noita suloisia pikku-pirulaisia ei kannata päästää.

 

 

Mediterranean Steps: Välimeren portaat, jotka urheiluhullut voivat nousta päästäkseen Gibraltarin kallion korkeimmalle kohdalle. Itse nuo kavunneena voin kertoa, että portaita on sen verran monta, että käy ihan pienoisesta kuntoilusta jos kierrät reitin siihen suuntaan, että joudut menemään portaat ylöspäin. Muistelen, että muutama ärräpää noita kiivetessä pääsi. Lisätietoa portaista löydät täältä.

Gibraltarilla vierailimme Marraskuussa ja faktoja kohdalleen avitti laittamaan seuraavat sivut:

www.visitgibraltar.gi/upper-rock

www.aurinkorannikko.fi/kaupungit-ja-alueet/gibraltar

 

Seuraava retki mitä tuolla samaisella porukalla teimme viime vuoden Marraskuussa oli retki Nerjan suuntaan. Lähdimme uhkarohkeina tavoittelemaan meidän mittapuulla korkeaa vuorta, nimeltään Almendron, vuoren korkein kohta on n. 1514metrin korkeudessa. Matkamme alkoi siitä, että ajoimme Nerjan tippukiviluolille Fuengirolasta, jonne matkaa kertyy n. 100km eli tunti menee tässäkin välimatkassa. Tippukiviluolistaan Nerja onkin kovin kuuluisa ja sanotaan noiden luolien olevan Euroopan hienoimpia!

Auton parkkeerasimme Nerjan tippukiviluolien parkkialueelle, josta lähdimme jalkaisin kohti El Pinarilloa (5km), josta varsinainen retkemme kohti vuorta alkoi. Maisemat olivat tuolla jo alkumetreillään upeita ja niin erilaisia.

Tämän reitin olimme katsoneet suomalaisesta patikointikirjasta, jonka on kirjoittanut Pentti Korpela. Oikein mainio kirja muuten, mutta reittien selostukset ovat kirjoitettu todella suuripiirteisesti ja emme ole kertaakaan ”läpäisseet” yhden ainutta reittiä tuon kirjan perusteella. Joten suosittelen suuresti muita innokkaita vaeltajia googlaamaan reitit. Suurilla mielin lähdimme tälle retkelle, mutta eksyimme useaan otteeseen reitiltä ja lopulta päästyämme vuoren päälle. Totesimme ajan käyvän vähiin, joten käännyimme takaisin ja palasimme samaa reittiä alaspäin. Siltikin, kokonaisuudessaan reitille tuli pituutta n. 28km ja koko päivä siellä humpsahti. Että kuka sitä sisäliikuntaa tarvitsee? Tämän reitin historiikistä ei ole sen parempaa tietoa, mutta kuvat kertokoon enemmän.

Viimeisin reissu ja tämän vuoden ensimmäinen sijoittui Rondan läheisyyteen Sierra de las Nievesin kansallispuistoon, josta löytyy vaikka minkäkinmoista reittiä. Meitä hulluja kiehtoi ajatus nousta vielä korkeammalle kuin 1514metrin korkeuteen, joten määränpää oli tällä kertaa Torrecilla (1918m). Yhden kahvitauon kera meillä kesti n. 2h reitin aloituskohtaan ajaessamme. Mutta, koska kompassimme herra P oli Suomessa, emme tietenkään aluksi löytäneet reitille (yllätys yllätys) ja kävelimme onnessamme kansallispuiston kaunista maaseutua pitkin ihaillen lammaslaumoja, taikaponeja ja karuja maisemia.

Löysimme pikku kommelluksien jälkeen takaisin josta varsinainen reitti Los Quejigales löytyi. Tämä kyseinen reitti on oikein hienosti merkattu ja tässä kestää n. 3h noustessa ylös ja takaisin miltei sama, koska reitti oli aika vaikeakulkuista. Enkä suosittele tätä reittiä huonokuntoisille. Reitti sukeltaa syvälle metsään ja koska aloituspiste on jo about 1000metrin korkeudella on määränpäässä 1918metrissä lunta ja jäätä tähän vuodenaikaan. Hetken matkaa kuljimme oikeaa reittiä ylöspäin, jonka jälkeen ajanpuutteen vuoksi käännyimme takaisin, koska kohti Fuengirolaa piti päästä lähtemään ennen pimeän tuloa. Maisemat korkeuksista olivat upeampaakin ja upeammat.

Tämmöisiä ne normi-sunnuntait täällä Espanjan auringon alla on. Vaikka alkoholi on puoli-ilmaista verrattuna Suomen hintoihin, ei tarvitse hukkua viinilasiin vaikka täällä asuu. Muutakin tekemistä aivan varmasti löytyy! Kyllä täällä Välimeren rannalla ja läheisyydessä sydän ja sielu leppää, muuta ei voi väittää. Kevään aikana tiedossa muitakin vaellusretkiä sekä laskettelureissu Sierra Nevadaan, tiedä häntä, ehkä kirjoitan sanan jos toisenkin noista reissuista.

Tagit : Espanjan aurinkorannikkomatkustuspatikkareititvaeltaminen

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.