OffroadFinnmark 2015
Aiemmin Ville kertoi kokemuksestaan offroadfinnmark 700 -kisassa. Nyt on Team cellasyksen toisen jäsenen Antti Sintosen vuoro tuoda esiin oma näkökulmansa samaisesta kisasta.
OffroadFinnmark 2015 ja miten itse sen koin.
Kirjoitan tässä lyhyemmän ja tiivimmän tekstin omista kokemuksistani ja tunteistani Offista
Olen viimeisen vuoden aikana ollut 4 kertaa pohjoisessa ajamassa pyörää. Näistä kahdesti Kaldoaivilla, kerran Rovaniemellä (Rova150), sekä kerran talvisella maantie-/maastoretkellä Båtsfjordista Pulmankijärvelle.
Näiden fillarireissujen, sekä muiden pohjoiseen suuntautuneiden retkien perusteella osasin suunnilleen arvioida millaista maastoa Offissa tulee olemaan. Eli mönkijäuraa, polutonta tunturia, upottavaa suota ja kahlauksia. Siis samaa settiä kuin vaikkapa Sevetti-Pulmanki välillä tai Kalldoaivin reitillä.
Kisa starttasi Altan keskustasta ja kisakeskuksena toimi Scandic Alta. Paikoille saavuimme lauantaina ja startti tapahtui tiistaina.
1. etappi. Tiistai 18.00 Alta-Alta 49,7km
Kisa alkoi maantiesiirtymällä vetoautoa peesaten, josta siirryttiin ajamaan pitkin helppoa ja mukavaa polkua. Reitti seuraili latupohjaa ja ulkoiluväyliä, ollen helppoa ja nopeaa ajettavaa. Tälle reitille mahtui oikeastaan yksi pidempi nousu ja yksi hieman teknisempi lasku. Reitti toi kilpailijat vielä kerran takaisin Altan keskustaan, jossa paikallisen pyöräliikkeen FullRullen kaverit hoitivat nopean pyörän huollon ja pesun meidän täydentäessämme varusteita. Nopean pysähdyksen jälkeen matka jatkui.
2. etappi Alta-Stabbursdlen 46,7km
Päästyämme ulos Altan keskustasta matka jatkui merkattua fillarireittiä pitkin tuntureille, jossa ajettiin helpohkoa mönkijäuraa pitkin loivaa ylämäkeä nousten noin 450m korkeuteen asti. Korkeimmillaan tällä osuudella ajettiin n. 530m korkeudessa ja reitillä riitti mäkeä molempiin suuntiin, joten saimmekin kokea myös upeita pitkiä laskuja mielettömässä ilta-/aamuvalossa. Reitti oli merkitty loppumaan (ja seuraava alkamaan) erään mökin pihaan, mutta eipä tullut kukaan avaamaan ovea, eikä mitään kisaan viittaavaa näkynyt joten jatkoimme matkaa. Pian tunturissa jo näkyikin teltta, joka osoittautui etsimäksemme väliaikapisteeksi ja näin oli toinen etappi selvä. Teltalla söimme loistavat sapuskat ja jälleen fillarit oli puhdistettuina ja rasvattuina odottamassa lähtöämme, kun olimme syöneet. Mieletöntä palvelua!
3.etappi Stabbursdalen-Lakselv 77.2km
Heti jatkettuamme matkaa muuttui ura hyvin vetiseksi ja tunkkaaminen sai alkaa. Suon ylitettyämme matka jatkui mönkijäuraa pitkin ja tällä pätkällä tulikin tehtyä ainoa pummi, sillä seurasin edessä näkyvää tanskalaiskaksikkoa vilkaisematta karttaa ja pian huomasimme olevamme väärällä puolella jokea sekä poroaitaa. Piti oikein paperikartta kaivaa esiin ja varmistaa, ettei garmin taas temppuillut omiaan. No eipä temppuillut, joten eikun takaisin samaa reittiä ja oikealle polulle. Tällä pätkällä hyttysiä riitti ja suo oli melkoisen syvää, mutta siitäkin selvittiin. Seikkailemaanhan tänne oli lähdetty. Reitti jatkui mönkijäurana muuttuen mielettömäksi kivikoksi. Osittain tätä pätkää pysyi ajamaan (ainakin alas), mutta paljon piti myös taluttaa. Pitkien, pitkien talutuspätkien jälkeen ajo alkoi taas näyttää mahdolliselta, jota se osittain olikin vaikkakin erittäin raskasta, vaikeaa ja vaarallista. Tällainen valtava pirunpeltomainen kivikko oli oikeastaan ainoa osuus jollaista en osannut odottaa.
Kivikoiden jälkeen polku alkoi seurailemaan jokivartta ja muuttui jopa todella miellyttäväksi. Pieni väsymys alkoi painamaan, mutta tieto n.10km pituisesta tieosuudesta ja sitä seuraavasta pakollisesta lepotauosta sai helposti jatkamaan. Hieman ennen Lakselvia huomasin kampeni olevan todella löysällä ja vaikka sopiva avain oli mukana, sattui se olemaan huoltoautossa. Eikun FullRullen pojat paikalle ja korjaamaan.
Lakselvissa pidimme pakollisen 3h tauon, joka venyi hieman liikaa. Mutta tulipahan nukuttua, syötyä ja huollettua kaikki tarvittava.
Olen muuten breveteiltä oppinut, kuinka pahasti pitkät tauot kostautuvat. On paljon helpompi ajaa lyhyempi aika ja pitää lyhyemmät ja tehokkaat tauot, kuin pidentää ajo- ja valveillaoloaikaa pitkillä tauoilla.
4.etappi Lakselv-Valjok 77.1km
Lakselvista lähdettäessä oli paikoin nopeaa ja todella miellyttävää polkua. Villeltä hajosi takarengas alkumatkasta, mutta korjaus hoitui ulkorenkaan teippaamisella ja sisurin laitolla. Matka jatkui ilman murheita.
Mukavien metsäpolkujen jälkeen siirryimme hiekkatielle ja sieltä edelleen poluttomaan tunturiin. Meno tunturissa hidastui melkoisesti, sillä poluttomassa ja kivikkoisessa tunturissa oli ainakin meidän taidoillamme todella hidasta/mahdotonta ajaa. Taas taluteltiin ja koitettiin ajaa ja taluteltiin ja ajettiin noin metri. Saavutimme tanskalaisporukan ja menimme jopa ohi heistä.
Pitkän ja raskaan tunkkausosuuden jälkeen reitti muuttui jälleen ajettavaksi. Ylämäkeä ja vastatuulta tosin riitti, mutta pystyipähän ajamaan. Reitin loppupuolella meno muuttui jopa vauhdikkaaksi osittaisesta myötätuulesta ja upeista alamäistä johtuen. Tämän reitin loppuosuus oli lähes hienointa ajettavaa mitä olen kokenut. Upeiden nopeiden laskujen ja tasaisten polkuosuuksien päätteeksi saimme vieläpä toisen tanskalaisjoukkueen kiinni.
Valjokissa väliaikapiste sijaitsi upeassa vanhassa hirsitalossa jossa hieman iäkkäämpi rouva kokkaili, mitäpä muutakaan kuin poromunakasta, graavilohta, poronpaistia, sekä muuta kevyttä ja tuttua lenkkievästä. Kahdeksan tähden eväät syötyämme jatkoimme matkaa jälleen huolletuilla pyörillä. Aivan uskomaton huolto.
5. etappi Valjok-Karasjok 36.4km
Etappi alkoi ”kevyellä” muutaman kilometrin tunkkausnousulla. Tämä mäki ei oikein tuntunut loppuvan ja olihan siinä tosiaan nousua. Osan pystyi ajamaan, osa oli pakko tunkata. Mäen päällä Ville oli aivan väsynyt ja pienet unet oli siis vedettävä. Muuten tämä osuus meni suhteellisen kevyesti ja lopussa hellittiin pitkällä, n. 180m laskevalla mäellä. Tämän jälkeen edessä oli jälleen pakollinen lepotauko, jossa hoidettiin normaalit toimet eli ruoka, lepo, ruoka, ym.
6. etappi Karasjok-Soussjavri 81.3km
Pisimmän etapin ensimmäiset 10km meni vauhdikkaasti helppoa pyöräreittiä seuraillen, mutta tämän jälkeen rupesi reitti muuttumaan vetisemmäksi. Ajoittain taas tunkkailtiin suolla, mutta nyt koitimme tosissamme ajaa jokaisen ajettavan pätkän. Matka etenikin tasaista tahtia ja suopätkien jälkeen pääsimme paremmin ajettavalle mönkijäuralle. Mönkijäura muuttui pian hiekkapohjaiseksi tieksi, jonka ainoa ongelma oli hiekan kerääntyminen pyörään. Vauhdikkaasta menosta huolimatta jouduimme pysähtymään tauolle, jolla puhdistimme ja öljysimme pyörät. Tie jatkui n 20km verran kulkien hienon maalaiskylän läpi ja päättyen päällystetylle tielle, joka johdatti meidät seuraavalle taukopaikalle. Pikaisella tauolla taas syöminen ja huoltaminen ja matka jatkui.
7. etappi Soussjavri-Masi 32.7km
Lyhyt ja nopeaksi tiedetty reitti alkoi jo tutulla suossa tarpomisella, hyttysten säestäessä upeaa kesäiltaa. Suolta päästyämme reitti jatkui poroaitojen sisäpuolella vauhdikkaalla mönkijäuralla. Reitti oli suhteellisen kevyt pienine ylä-ja alamäkineen. Loppupäässä meitä odotti huikea serpenttiinimäinen hiekkatielasku, joka tultiin vauhdikkaasti pujotellen alas. Alhaalla tielle päästyämme kohtasimme ensimmäiset 300km ajajat, jotka tulivat ohi hurjalla vauhdilla. Masin tarkastuspisteellä oli kova hulina käynnissä, sillä 300km kärki oli juuri paikoilla. Onneksi paikalla olivat myös FullRullen huoltojoukot, jotka rihtasivat etukiekkoni kuntoon. Matka jatkui normaalien tankkauksien jälkeen.
8. etappi Masi-Kautokeino 68km
Kahdeksas etappi alkoi pienellä sekoilulla, sillä garmin näytti taas omiaan, eikä oikeaa reittiä meinannut avian heti löytyä. Myös Villen jalat rupesivat kipeytymään pahemmin. Kuitenkin oikean tien löydettyämme alkoi tiukka nousu n. 570m korkeuteen, josta pääsimmekin laskemaan vauhdikasta hiekkatietä pitkään kovalla jopa 53.1km/h vauhdilla. Tässä laskussa teimme täysin amatöörimäisen virheen ja kastelimme itsemme vesilätäköissä aivan märiksi. Pitkän laskun jatkuessa rupesi kylmä hiipimään luihin ja ytimiin ja olikin pakko pysähtyä pukemaan sadevaatteet päälle. Reitti jatkui tasaisena hiekkatienä, mutta Ville rupesi olemaan niin uupunut, että meidän oli otettava n. 15min tauko. 15min avaruushuovan sisällä saivat Villen taas vauhtiin ja loppu 30km matka tulikin ajettua tuntiin ja varttiin. Reitti päättyi pakolliselle lepotauolle, jossa taas tutut ruoka, suihku ja uni.
Herättyämme kuulimme, että seuraavalla kontrollilla pitää olla yhdeksän tunnin kuluttua ja voittajat olivat käyttäneet kyseiseen pätkään hieman alle kahdeksan tuntia
9.etappi Kautokeino-Masi 78.8km
Etappi alkoi n.20km pitkällä tieosuudella. Ajoimme kovalla vauhdilla, mielessä ainoastaan ajatus ehtimisestä ajoissa kontrollille. Tieltä lähdettiin nousemaan tunturiin ja hetken tunturissa ajettuamme tapasimme kaksi tanskalaista herraa istumassa polun sivussa.Toinen Team PC Racingin jäsenistä oli loukannut jalkansa ja odotti evakuointia. Toinen miehistä, Claus Falck nimeltään taas lähti mukaamme ja ajo jatkui. Edessä oli taas polutonta tunturia ja tunkkaamista. Sattuipa käymään myös niin hassusti, että juomavetemme olivat kovin vähissä, eikä sopivia puroja yllättäen tullutkaan vastaan aivan heti. Myös Villen jalkakivut pahenivat. Kaikesta huolimatta löysimme kuitenkin vettä ja edessä rupesi häämöttämään mönkijäura. Uralla pääsimme jälleen ajamisen makuun ja reitin lopussa odotti muutama upeaakin upeampi hiekkapohjainen nopea lasku. Masin kontrollilla meitä varoitettiin ettemme ehdi enää seuraavalle Soussjärven kontrollille ajoissa, mutta päätimme luonnollisesti jatkaa matkaa.
10. etappi Masi-Soussjavri 55.1km
Reitti palasi vitsikkäästi samoja upeita mäkiä takaisin. Tunkkaaminen oli Villelle erittäin tuskallista ja moni olisi jättänyt leikin kesken viimeistään nyt. Ville kuitenkin koitti sisukkaasti jatkaa, mutta 12km jälkeen jalat olivat niin turvonneet ja kipeät, että oli tehtävä raskas päätös ja lopetettava kisa kesken. Soitimme mönkijän hakemaan Villeä pois ja jäimme yhdessä odottamaan kuljetusta. Mönkijän saapuessa päätimme Villen tahdosta jatkaa matkaa kahdestaan Clausin kanssa. Lähdimme kovalla vauhdilla pitkin mönkijäuraa, sillä viimeistään nyt oli kiire. Ajoin oikeastaan niin kovaa kuin jaloista lähti, mutta heitettyämme kumpikin kunnon ilmalennot päätimme hieman hidastaa tahtia, sillä tarkoitus oli päästä Altaan pyörällä, ei helikopterilla. Matkalla näimme tutut tanskalaiset. Heille matka oli käynyt liian raskaaksi ja luovuttaminen oli ilmeisen pakollista. Myös meillä alkoi väsy painaa ja oli pakko pysähtyä tunturiin nukkumaan 10min ajaksi. Unet tekivät taas ihmeitä ja Sousjärvelle päästiin onneksi yli tunti ennen määräaikaa.
Sousjärvellä söin kolmella kädellä, mm. kuuluisaa leipää hillolla ja majoneesilla höystettynä. Lisäksi nukuimme 20min. Ennen lähtöämme monet olivat varmoja ettemme enää ehdi Jotkaan ajoissa. Eivät olleet vaan kuulleet mitä SISU tarkoittaa. Kerroin näyttäväni Altassa sanan merkityksen ja taas mentiin!
11. etappi Soussjavri-Jotka 54.3km
Nyt päätin etten anna väsymykselle mitään armoa. Reitti kulki vaihtelevaa ylä- ja alamäkeä, mennen kuitenkin suhteellisen ajettavaa uraa pitkin. Vesisade yltyi ja väsymys rupesi olemaan todella kova. Taistelimme eteenpäin väsymyksestä huolimatta, mutta huomattuamme molempien nuokkuvan pyörän selässä päätimme jälleen ottaa 10min nokoset. Vesisateen ja kylmyyden takia unet otettiin tunturissa saman avaruuspeitteen alla, tätä on todellinen seikkailu-urheilu! Muuten painoimme kohti Jotkaa kovimmalla vauhdilla mihin pystyimme ja ehdimme kuin ehdimmekin määräajassa sinne. Yläfemmat lensivät ja fiilis oli katossa, sillä nyt olimme täysin varmoja maaliin pääsystä. Söimme nopeasti ja otimme 15min nokoset.
12. etappi Jotka-Alta=MAALI 44.9km
Etappi alkoi karulla nousulla tunturiin, mutta nyt ruoskimme itseämme ja toisiamme ja vauhti pysyi tasaisen hyvänä. Ylhäällä tunturissa ajoimme niin lujaa kuin suinkaan pystyimme ja fiilis vaan kasvoi. Onneksi polku oli tasaista ja helppoa, joten saimme vauhdin pysymään kovana. Hieman pidemmän ja teknisemmän laskun päätteeksi Clausilta puhkesi eturengas. Vaihto tapahtui vähintään formulatyyliin ja matka jatkui jälleen. Toistelin vain itselleni ja Clausille samaa mantraa siitä, että jos on 660km takana niin seuraavat 40km pystyy ajamaan riittävän kovaa. Matka eteni helppoa polkua ja saimme vauhdin pidettyä riittävänä. Ennen Altaan tuloa edessä odotti vielä 3km pitkä ja 18% jyrkkä mäki. Onneksi laskeva! Laskimme mäen vauhdikkaasti, mutta ilman turhia riskejä saapuen Altan kaupunkiin. Viimeiset 10km ajoimme rauhallista tahtia, sillä ilman kolareita tai muita haavereita ehtiminen maaliin oli varmaa.
Viimeiset kilometrit taittuivat kisan alusta tutuksi tullutta reittiä ja kolmen vuorokauden sekä 22 tunnin jälkeen edessä näkyi tuttu ja jokseenkin odotettu näky. Maali loisti silmissämme kirkkaampana kuin kuvitella saattaa ja tunteet kuohusivat kuin Finnmarkin kosket konsanaan.
OffroadFinnmark 2015 maalissa shampanja suihkusi ja onnitteluhuudot kaikuivat korvissa. Homma oli vihdoin paketissa ja oppipa muutama norjalainen myös sisun todellisen merkityksen.
Kiitos Ville
Kiitos Claus
—
Kiitos mahtava huoltomme:
Junnu
Antti
Sami
—
Kiitos Cellasys
Kiitos Raispo
—
Kiitos kaikille.
RockRock!
-Antti Sintonen
