HarjoitteluUutiset

Tandempari Jarmo Ollanketo ja Tommi Martikainen

Segovian Maailmancup 2014, Espanja. (c) Mikko Peltonen

Urheilijaesittelyssä Tandempari Jarmo Ollanketo ja Tommi Martikainen.

Tandempari Jarmo Ollanketo ja Tommi Martikainen, teillä on selkeä suunnitelma tulevaisuudessa. Käydään vähän läpi mistä on kyse ja ketä on takana.
Kilpailemme tandemilla parapyöräilyssä, tuleva kausi on kolmantemme yhdessä. Tavoitteenamme on alusta asti ollut menestyksekäs osallistuminen Rion Paralympialaisiin 2016. Edustamme porilaista Koiviston Iskua.

Tandempari Jarmo Ollanketo ja Tommi Martikainen
Segovian Maailmancup 2014, Espanja. (c) Mikko Peltonen

Ketäs olette ja mistä tulette?
Jarmo Ollanketo, 57-v., olen kotoisin ja asun Haapavedellä.
Tommi Martikainen, 33-v., savolainen, nykyisin asun Lempäälässä.

Millainen on teidän yhteinen historia, tiedän teidät kummankin nimeltä vuosien takaa, mikä ajoi teidät saman pyörän päälle?
Tommi: Syksyllä 2013 sain puhelun Jarmon entiseltä pilotilta Marko Törmäseltä, joka tiedusteli halukkuuttani lähteä projektiin, sillä hän ei enää työkiireidensä vuoksi pystynyt panostamaan haluamallaan tasolla. Mietin asiaa oikeastaan vain hetken ja vastasin kyllä. Suurin huoleni oli se, pystynkö antamaan riittävän panoksen yhteistyöllemme.

Jarmo: Kartoitimme Markon kanssa mahdollisia pilotteja syksyllä 2013, ja totesimme, että koko valtakunnasta löytyy vain muutama sopiva. Kriteerit olivat moninaiset, sillä pilotin piti olla fyysisesti riittävällä tasolla, omata paljon kokemusta ja sovittava vielä henkilönä yhteistyöhön tandemin päällä. Vaihtoehtoja ei näillä kriteereillä ollut monia.

Tommi: Sovimme silloin, että kokeillaan tandemilla ajamista, ja kokeilimmekin hyytävässä säässä loppusyksystä 2013. Heti ensimmäisten keskustelujen ja ensimmäisen lenkin aikana Jamppa antoi hyväksyntänsä, ja päätimme aloittaa projektin, jonka tarkoitus oli aluksi ottaa kausi kerrallaan ja katsoa mihin homma etenee. Sain kuitenkin pian kauden 2014 alussa Jampan puheista selville, että hän näki mahdollisuudet menestyä Riossa, ja aikoi sinne myös tähdätä.

Jarmo: Tunsin heti ensimmäisellä lenkillä, että tämä toimii. Tunsin polkimissa heti sopivan ja voimakkaan vedon, sellaisen, joka sopii omaan ajotyyliini. Pilotti myös osasi ohjastaa pyörää suoraan ja heilumatta heti alusta asti. Tämä oli kokemukseni mukaan harvinaista.

Tandempari Jarmo Ollanketo ja Tommi Martikainen
Nivalan Tempo 2015 (c) Kari Martikainen

Asutte kaukana toisistanne, vaatiiko toiminta yhteistä treeniä?
Tommi: Treenaamme yllättävän vähän yhdessä. Pyrimme kauden aikana pitämään hyviä treenipäiviä ainakin kahdesti kuussa, lisäksi tietenkin kisat. Tandem ei sinällään eroa ajamisen suhteen tavallisesta pyörästä, joten pitkää sopeutumisjaksoa ei tarvitse. Suurin ero onkin oikeastaan pyörän käsittelyssä, jos reitti on tekninen. Olen jopa vanhalla iälläni joutunut ensimmäistä kertaa käymään läpi kisareitin ajolinjoja.. kerta se on ensimmäinenkin.

Jarmo: Meillä on tosiaan pitkä välimatka, mutta yhteistä ajoa ei tarvitse suuria määriä, varsinkin kun se on toiminut hyvin alusta asti, eikä kummankaan tarvitse muuttaa luontaista ajotyyliään. Pystyn itse treenaamaan kotona ulkona tai sisällä, joten perustyöhön en tarvitse pilottia.

Miten tandemajo eroaa tavallisesta pyöräilysä, tuntuisi että voimaa on enemmän mutta samalla toki hiukan painoa. Millainen ero on?
Jarmo: Tandemissa vääntöä tulee jaloille tosiaan enemmän. Tehoa on kahden miehen verran, mutta niin on painoakin. Ylämäissä tandemin ohitse ajavat mummotkin, kun taas alamäissä tavallinen pyöräilijä ei pysy peesissä. Tandemilla kisojen keskinopeudet ovat tasaisilla reiteillä tempossa 48-52km/h, ja maantiellä 44-46km/h. Toisaalta taas tämän vuoden MM-kisoissa oli äärimmäisen mäkinen ja mutkainen reitti, jossa keskinopeus jäi 40km/h alle.

Miten pyörä eroaa tavallisesta, millainen työnjako on ja miten kommunikoitte?
Tommi: Suurin ero on se, että minä ohjaan, jarrutan, käytän vaihteita ja teen muut ajoa koskevat päätökset, kun taas Jamppa istuu takana ja polkee. Toki keskustelemme kisan aikana – se on helppoa, onhan Jamppa heti takanani – kisaan liittyvistä ratkaisuista, mutta aina tähän ei ole aikaa, ja päätös on tehtävä heti.

Jarmo: Kampia yhdistää ketju, eli kammet liikkuvat samassa tahdissa. Kadenssi on siis molemmilla sama, ja pilotti ohjaa sitä vaihteiden käytöllä. Pystyn myös seuraamaan kisan kulkua ja ehdottamaan muutoksia taktiikkaan tai ajotyyliin. Toimin siis takapenkin kuskina.

Millainen on teidän kilpapyöränne, ne jokaista laiteurheilijaa kiinnostavat speksit?
Jarmo: Käytämme tällä hetkellä yhtä pyörää sekä aika-ajoissa että maantiellä. Pyörä on meille mittojen mukaan valmistettu suomalainen Chebici, joka on valmistettu Italiassa. Se on alumiinirunkoinen, ja painoa pyörällä on kisakiekoilla 14,2kg. Käytämme Shimano Ultegra Di2 11 -sähkövaihteita. Minulla on oma tankoni sekä maantielle että aika-ajoon. Samoin pilotille vaihdamme tangon aika-ajoon. Pyörä on mitoitettu niin, että saamme Tommin mahdollisimman hyvään aika-ajoasentoon tietyllä aika-ajotangolla, ja tämä on vaatinut kompromisseja maantieasennon säätöjen suhteen, mutta olemme saaneet ne tarkoilla välinevalinnoilla kuntoon.

Tankoni on kiinni Tommin satulaputkessa. Siinä ei siis ole jarruja eikä vaihteita, vain tyhjät kahvat maantieasennon mahdollistamiseksi.

Tandempari Jarmo Ollanketo ja Tommi Martikainen
Parapyöräilyn MM-kisat 2015, Nottwil, Sveitsi (c) Lotta Lepistö

Mitkä ovat seuraavat tavoitteet?
Jarmo: Tavoitteemme on Rion Paralympialaisissa, jotka kilpailaan syyskuussa 2016. Pääkilpailumme on ehdottomasti aika-ajo. Matkalla Rioon kilpailemme myös parapyöräilyn maailmancupin osakilpailuissa.

Mitä harjoittelunne pitää sisällään, kuinka paljon ajattel pyörää ja minkä verran oheislajeja.
Jarmo: Oma harjoitteluni koostuu pääasiassa pyöräilystä. Talvisin teen pitkät lenkit hiihtäen ja tehokkaammat treenit sisätiloissa. Hiihto on hyvää vaihtelua pyöräilylle, ja vanhan miehen on hyvä pitää hapenottoa yllä myös muutamilla hiihtokisoilla. Myös voimaharjoittelua kuuluu ohjelmaan, pääasiassa talvella. Viikkotunteja kertyy 10-18 välille.

Tommi: Harjoitteluni on nykyään varsin monipuolista, sillä olen viimeiset pari vuotta tehnyt uutta aluevaltausta triathlonin parissa. Juoksen ja uin siis pyöräilyn lisäksi, mutta kyllä pääpaino on kuitenkin pyöräharjoittelussa, sattuneesta syystä. Talvisin myös hiihto – lumiolosuhteiden mahdollistaessa – on ohjelmassa voimakkaastikin.

Millaisia esim Rion luokat ovat, onko luokitus ikäluokkien mukaan.
Jarmo: Tandem-luokassa on vain yksi luokka, Tandem B, jossa kilpailemme. Tässä luokassa ovat kaikki näkövammaiset riippumatta siitä, mikä näkövamman aste on. Pidän luokkaa urheilullisesti parapyöräilyssä erittäin kovatasoisena, sillä siinä kaikki urheilijat ovat fyysisesti terveitä, puolet täysin terveitä (pilotit) ja toisella puolellakin on ”vain” näkövamma, jos siis vertaa vaikka niihin, joilla ei toista alaraajaa tai yläraajoja lainkaan. Luokassamme ei ole kertoimia tai muita tasoittavia tekijöitä, vaan tilanne on kuten terveiden urheilussa, eli kello kertoo suoraan kuka pärjää ja kuka ei.

Tommi: Muissa parapyöräilyn luokissa on tosiaan käytössä aikakertoimia ja useita eri luokkia, kuten esim. käsipyöräilyssä, jossa suomalaiset ovat pärjänneet erinomaisesti. Tandem on luokkana sinällään suoraviivainen, että meidän ei tarvitse miettiä uudelleenluokittelua tms., jota toisinaan tapahtuu muissa lajeissa.

Minkäasteinen Jarmon näkövamma on?
Jarmo: Toinen silmäni on sokea, toisessa on hiukan näkökykyä jäljellä. Pystyn ajamaan lenkkiä ulkona itsekseni tutuissa maisemissa, tai muualla, jos ajan porukan tai kaverin kanssa. En siis näe lainkaan lukea tiekylttejä, samoin epätasaisuudet yms. epäselvät asiat tiessä aiheuttavat vaikeuksia vieraissa paikoissa.

Paljonko osanottajia on?
Jarmo: Maailmancupia kiertää n. 60 paria, eli yhteensä 120 urheiljaa, mikä on poikkeuksellinen määrä yhdessä paraurheilun lajiluokassa. Rioon urheilijoita pääsee vähemmän maapaikkarajoitusten vuoksi, ehkä n. 30-40 paria.

Kilpailetteko yksilötasolla edelleen, Jarmon olen nähnyt kuvissa ajavan Wattbikea, onko kisoissa käyminen käynyt mielessä?
Jarmo: Tulee ajettua joitakin kansallisia kisoja pohjoisessa. Pääasiassa tempoja, mutta pystyn ajamaan myös yhteislähtöjä. Wattbike -kisoja olen harkinnut, mutta matkustaminen niihin pohjoisesta on erittäin työlästä näkövammaiselle, joten olen toistaiseksi jättänyt ne väliin.

Tommi: Kilpailen uudessa GIF-Chebici -joukkueessa Suomen kansallisia kisoja tulevalla kaudella. Samoin kilpailen triathlonissa Koiviston Iskun väreissä. Pääfokus on kuitenkin Riossa, ja kaikki toiminta tähtää optimaaliseen valmistautumiseen.

Tärkeimmät tukijanne?
Jarmo&Tommi: Chebici-pyöräliike Järvenpäässä sekä tietenkin seuramme Koiviston Isku.

Kerrassaan huikea proggis, Aika-ajo.com toivottaa onnea Rioon ja hyvää treenikautta.

1 kommentti

  1. Menestystä ja tsemppiä pojat ja ennen kaikkea terveyttä jotta unelmat täyttyy..t:veteraani pohjanmaalta.

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.