Vieraskynässä Erkki Katre kannustaa liikkumaan ja nauttimaan
Vieraskynä artikkelissa tällä kertaa huikean positiivinen kirjoittaja on Erkki Katre. Eki kertoo itsestään seuraavaa. Olen aviomies ja isä, omistan ison saksanpainenkoiran ja olen hyvän olon liikkuja!
Mutta pidemmittä puheitta, päästetään tämä voimailun moniotettelija positiivisuuden ruumiillistuma ääneen!
Mikä meitä ajaa…
Heipsan hopsan hyvät lukijat.
Liikunta on ihmisille yksi elämän tärkeimmistä asioista. Se pitää huolen juuri sinunkin terveydestäsi. On se sitten kävelyä, sulkapalloa tai punttien kolistelua. Hyvä olo tulee takuu varmasti kun jotain tekee. Liikuntaan panostaminen on sijoitus joka maksaa itsensä takaisin korkojen kera.
Mikä meidät sitten saa liikkeelle ja millä liikkumattomat ihmiset saataisiin innostumaan.
Monelle aikanaankin aktiiviliikkujalle on voinut käydä niin että elämän tohinat ovat vieneet kaikki energiat ja sitten on ”säästetty” voimia siitä helpoimmasta, eli liikunnasta. Tämähän on täysin väärin toimittu ja nimenomaan pitäisi tähän panostaa entistä enemmän sen sijaan että siitä karsitaan. Se on fakta, että vaikka työpäivän jälkeen olisit kuinka väsynyt tahansa niin jos vain menet liikkumaan vaikka puoleksikin tunniksi, huomaat sen energian vielä seuraavana aamunakin. Ongelmana on se, että ihmiset eivät vain osaa löytää välttämättä niitä urheilumuotoja tai tyylejä millä tätä palettia toteuttaa tyylikkäästi. Kirjoitan tämän jutun vahvasti puntin kolistelun kannalta. Toisena faktana voidaan reteästi sanoa, että kuntosaliharjoittelu on meille kaikille hyväksi. Toimistotyöntekijät jumittavine hartioineen ja niskoineen. Autokuskit kipeine selkineen. Nämä nyt näin esimerkin omaisesti. Mikä on ratkaisu, vaikka kiireiselle urbaanille toimistotyöntekijälle jolla stressi ja kiireet painavat päälle. Lapsia viedään harrastuksiin ja kaupassa juostaan alennuksien perässä. Tukka putkella painetaan töissä ja paikat on niin tukossa että näköäkin haittaa. Viimeisin perhekuvakin taltioitui moottoritien jälkeisen taajama alueen peltilaatikkoon. Se kun energiat on vähissä näkyy se ihan kaikessa. Kun taas pitää itsestään huolta ja liikkuu. Siitä seuraava energia ja hyvä fiilis heijastuu kaikkialle ympärillesi. Jaksat laskea mäkeä lastesi kanssa kuin itse olisi jälleen se pieni poika joka juuri sai upean mustan värisen rattikelkan, tyylikkäineen keltaisine vauhti raitoineen.
Priorisoi ja aikatauluta. Tee viikko katsaus kaikista menoista missä olet osallisena ja lisää viikkoon minimissään 3 harjoitusta. Jos oikein tiukille vetää niin voit tehdä nämä vaikka kotonasi.
Suosittelen seuraavaa.
300 toistoa ja yksi lihasryhmä. Toimii näin olettaen että teet 3 harjoitusta viikkoon. Esimerkkinä jalkapäivä kotona. Ei muuta kuin omalla painolla kyykkyjä tekemään. Jalkojen asentoja muuttamalla saat kohdistettua liikkeen. Kapeahko jalka-asento ottaa enemmän etureisiin. Leveähkö jopa sumopainija omainen jalka-asento ottaa takareisiin enemmän. Jos et tunne kohdelihasta mitä olet harjoittamassa, teet jotain väärin. Muista hyvä ryhti ja pidä juna liikkeellä kokoajan. Liike voi olla jopa hieman vajaakin, kunhan lihaksessa tuntuu ja liike on jatkuvaa. Näitäkin kun painat menemään sanotaanko nyt sitten vaikka 100 toistoa kapealla ja 100 toistoa leveällä niin johan alkaa tuntumaan. Itse tekisin vaikka 4 sarjaa joissa 25 toistoa aina per 100 toiston setti. Näitä voi tehdä vuoronperäänkin jos haluaa. Sitten tarvitaan vielä 100 toistoa jostain. Hmm… pohkeet omalla painolla seisten niitä kun pumppailet menemään sellaisen 60 toistoakin saadaan sinnekin vähän tuntumaa. Jos tuntuu että on liian kevyttä niin käy vaikka pimpottamassa naapurin ovikelloa ja kysy josko tulisi reppuselkään lisäpainoksi. Loput 40 toistoa voitaisiin vaikka tehdä kyykkyhyppyjä. Esimerkiksi 4 sarjaa ja kymmenen toistoa.
Kuten huomaamme ei se tämän vaikeampaa ole. Jos on mahdollisuus niin tähän alle ennen näitä harjoitteita kun tempaisee 30 minuuttia aerobista harjoittelua niin ai että ai että. Mutta toimii siis tosiaan näin yksittäinkin. Itse juuri tein tälläisen pikaisen noin puolentunnin tehojumpan salilla jaloille. Olen ostanut sellaisen portsarien käyttämän laskurin. Siihen näpytän aina toistot ja kun 300 on kasassa lähden saunaan. Salilla tämä jalkapäivä tuli hoidettua jalkaprässillä leveällä ja kapealla jalka-asennolla. Tähän perään reisikoukistus ja reisiojennus. Tein kiertoharjoitteena ja toistot oli 25 luokkaa. Pienessä ajassa saa todella tehokkaan jumpan siis tehtyä ja kyllä varmasti tuntuu juuri siinä lihaksessa missä pitääkin. Painoissa voi mennä isoihin painoihin hetkeksi jos haluaa mutta fiiliksen mukaan sanoisin tässä kohtaa. Pitäisin kuitenkin sarjat minimissää kymmenessä toistossa. Tässä siis aivan loistava tapa toteuttaa omaa hyvin vointia liikunnalla. Se on aika erikoinen juttu mutta itsellänikin koneen ääressä paljon olevana hartia, niska ja selkä helposti kolottaa oikein kovastikin. Tähän auttaa kuntosali. Täräytin 300 toiston setin selkälihaksille ja sanoin että loppuu se jomotus. Toimii. Nyt jomottaa eri tavalla.
Omaa taustaa liikunnan saralta minulla on perus puntti pentteilyä vuosia ja vuosia. Sitten jossain kohtaa huomasin että haluan olla jotain enemmän ja halusin haastaa itseni todelliseen koitokseen. Olin ollut jo pitkään kiinnostunut kehonrakennuksesta ja kun olen tälläinen Suomalainen korvenraivaaja tyyppi niin minä poikahan se syön vaan kaurapuuroa. Lähdin siis kilpailemaan klassisessa kehonrakennuksessa.
Ensimmäinen dietti oli pitkä kuin nälkävuosi. Lähtö painoni oli hurja ja painoa tiputettiin muistaakseni miltein neljäkymmentä kiloa. Dietti oli paikkapaikoin aivan älyttömän rankka. Muistan kun aloin itkemään pelkästään siitä kun näin vaimoni syövän voileipää. Minun diettiini ei sellaisia kuulunut. Tahtotila oli vain niin kova että edes ajatusta siitä että lipuisin ei ollut olemassa. Pahimmillaan makasin sohvalla vain kelloa katsoen että koska saa syödä seuraavaksi. Energiat olivat niin vähissä että pelkästään postilaatikolla käynti oli jo rankkaa. Sitten se miltein 9 kuukautta kestänyt dietti lopulta kulminoitui Helsingin kulttuuritalon lavalle. 2010 kevään kilpailut ja oi sitä hetkeä kun ensi kertaa tulimme lavalta pois takatilaan. Meinasin purskahtaa kyyneliin. Se tunne aalto mikä löi läpi kehon oli ihan mieletön. Ajatella se vielä joskus niin kaukaiselta tuntunut ajatus että minä olisin kehonrakennus lavalla oli nyt totta. Minä olin tehnyt tieni sinne. Kun palkintoja jaettiin niin se tunne kun niitä nimiä ja numeroita huudetaan. Oi että. Kisat menivät ihan huippu hyvin ja voitin hopea pokaalin. Tämän jälkeen otettiin taas painoa takaisin ja sitten oli sama urakka taas edessä. 2012 kevään kisoissa Turussa taisi olla pisteen päässä kolmas sija mutta siihen riitti rahkeet ja kaikkeni annoin silloinkin. Pettymystä ei siis tullut sillä jos antaa kaikkensa ja se riittää vain tiettyyn niin hölmöähän se on olla pettynyt. Sitten jos haluaa olla parempi niin pelisuunnitelma kuntoon alkaa työstämään. Itselläni ei ole tämän jälkeen tullut niin voimakasta halua enään lajiin että kilpailuihin asti haluaisin tähdätä.
Tuolloin kun minä olen kilpaillut niin näissä kevään kilpailuissa oli minun sarjassani neljä kilpailijaa. Ajat on noistakin muuttunut ja taso koventunut varmasti. Vaikka se on lajin kannalta tietenkin hienoa että fitness ja body hommat on tosi suosittuja nykyään. En voi silti olla sanomatta että minä pidin siitä kun esimerkiksi vielä 2010 laji oli hieman sellainen ”underground” juttu. Siihen aikaan oli vielä Jukka Vihavaisen pitämä blogi sivustokin olemassa jossa sitten bodarit ja fitness mimmit pitivät blogejaan. Turussa oli Wellmax ja Wellmax team johon kuuluin. Ehkä alan tulemaan vanhaksi hupsuksi kun muistelee vanhoja. Kyllä ennen vanhaan vaan tehtiin paremmin. Nykyään homma menee niin että kaikki salin kymppikortin ostavat ovat jo suoraan blogeineen ja velipojan kummin sponsoroimana niin fitness ja body tähtiä että.
Old School rock! Sanon minä.
Noh mitäs sitten. Aika kului ja toki punttia ja liikuntaa edelleen koko ajan enemmän tai vähemmän tehtiin. Minusta tuli 2013 isä ja tämä tietenkin tuo uutta säpinää elämään kaikkineen hommineen. Kirjoitellaan noista hommista sitten vaikka toinen juttu jos sikseen, nyt pidättäydytään tässä aiheessa. Liikkuminen siis oli sitä puntin kolistelua aika pitkälti. Jotain sitä kaipaisi tälle urheilu saralle. Jotain mistä saisi taas hyvää motivaatiota ja meininkiä. Kävin jopa Turun jenkkifutareiden Troijansin harjoituksissa. Minulla olisi ollut paikka joukkueessa ison kokoni johdosta. 189cm ja 140kg houkutti selvästi valmentajaa. Yksi treeni riitti minulle. Morjens kun on hurja laji. Sellaiset ihan pienet siima kädetkin pelin aloitus tilanteessa löi niin helvatan kovaa että ihan hirvitti. Sitten vielä ne taklaukset. Kypärä pyöri päässä jo noista pikku pusuista mitä tarjoiltiin harjoituksissa. Minua olisi tietenkin hurjasti kiinnostanut nostaa Vaahteramalja kohti taivasta ja olla Suomenmestari, se olisi aikamoista. Sitten vielä ne varusteet. Ai että ne on miehekkäät. Minä tykkään. Totesin että ennen kuin minä opin edes tämän pelin salat olen varmasti vähintään kokovartalo kipsissä katsomassa muumeja kotoota käsin. Päätin siis ottaa peiliselfien varusteet päällä, menin suihkuun ja sanoin heippa.
Tämän olen koittanut rahkeitani voimamies hommissa. Se innosti omalta osaltaan kanssa varsinkin kun saisi syödä reippaasti. Minä kun tykkään syödä. Vahvamies hommatkin on tosi miehekkäitä ja kivoja nämä kisatapahtumat. Olen kisannut aloittelevien tasolla ja paras saavutus näistä hommista on Tarvasjoen vahvin 2016 kilpailussa kolmas sija. Sain palkinnoksi termospullon. Se on tosi näppärä ja iso mistä tykkään. Kisoissa sai kyytiä muun muassa traktoria ja noin 300kg rengas. Kotimatkalla luukutin täysillä Queen yhtyeen parhaita. Mieletön fiilis kun pärjäsi. Tuli ihan puskista. Näitä on kiva käydä mutta ei tästäkään minulle leipälajia kyllä tule. Noh on se sitten kumma kun olisi kiva jossain olla hyvä ja saada sellaista kisa fiilistä ja meininkiä. Olisi hienoa ylipäätänsä saada sellainen hyvä liekki palamaan näissä liikunta hommissa. 2016 loppupuolella meinasin sitten että josko ottaisi tavoitteeksi punnertaa 200 kiloa penkistä. Haluan edelleen huomauttaa että en ole käyttänyt mitään doping aineita. Olen riski kaveri ja projekti eteni kuin itsestään. Nykyään minulla on painoa 145kg ja ellen ole kutistunut niin vartta löytyy sen 189cm. Löysin hyvän reseptin olla tosi vahva ilman aineita. En sano että se on terveellistä mutta sanon että sillä tulee tuloksia. Treenaa ihan perhanan kovaa. Ota kovia nostoja ja näytä sille raudalle kuka täällä määrää. Syö ihan älyttömästi. Syö kaikkea mahdollista. Syö roskaruokaa. Tankkaa itseäsi oikein kunnolla.
Penkkipunnerrus ennätys päivä, miten se meni.
Itse olin edellisenä iltana syönyt tyyliin pitsaa ja jäätelö oikein kunnolla. Keho oli aivan täyteen ladattu energiaa. Noh sitten tein tieni penkissä 180 kg asti. Kehitys oli ollut tähän asti hurjaa. Pitkään on maksimini ollut 150kg. Nyt yhtäkkiä se alkoi vain nousta 10kg nousuin ylöspäin. Noh ei siinä kokeillaan 180kg. Tuleeko se. Kaikki valmista. Noh eihän se mihinkään tullut, paino jää varmistusraudoille. Nostosta puuttui päättäväisyys ja tahto. Otetaan vielä kerta pojat. Läimäytän itseäni avokämmenellä kasvoille ja lähden nostamaan. Varmoin ottein paino haltuun ja se on siinä. 180 kiloa penkistä täysin puhtaana urheilijana. Tunne on mieletön. Harmi vain että tälläkään nostolla ei kilpailuissa tarvitse lämmittely penkkiä pidemmälle mennä. Taso on aivan mieletön varsinkin kun on tätä kokoa. Pitäisi punnertaa aivan älyttömiä että olisi hyvä. Projekti 200kg penkistäkin tuntuu omalta osaltaan ei motivoivalta. Mitä sitten vaikka sen saisikin. Se on vain yksi liike ja voin vakuuttaa että minä en missään sporttisessa kunnossa ole nyt enkä olisi silloinkaan kun se joskus näillä metodeilla saisin. Terveyden kannalta ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tiimoilta ei siis lähdetä tähän.
Alamme siis päästä tekstin alkulähteille jaksamiseen. Liikunnan on mielestäni oltava meitä eteenpäin vievä asia. Meitä ilahduttava ja innostava. Sen täytyy tuoda iloa arkeen ja hyvin vointia. Harmillista on että vaikka olisit kuinka lihaksikas se että painaa tosi paljon on terveyden kannalta huono juttu. Isona poikana antaa myös paljon itselleen anteeksi asioita. Mitä se haittaa vaikka on vähän reppua kun hanskat on yli 50cm ja penkki kulkee. Näin ollen olenkin nyt löytänyt hyvän tyylin millä asioita tehdään. Noh se on tietenkin tämä 300 toistoa per lihasryhmä ja airobinen alle jos on aikaa. Näin ollen voin uida, juosta, kävellä, luistella, pyöräillä ja vaikka hiihtää jos siltä tuntuu. Tehdä juuri niitä harjoituksia mitä juuri sillä hetkellä innostaa. Kun pitää huolen vielä siitä että salilla käy pumppailemassa sen kolme kertaa viikkoon minimissään niin ollaan mielestäni aika hyvällä mallilla liikuntojen suhteen. Oma tavoitteeni on nyt siis saada itseni nyt vaikka alkuun sellaisen kolmisenkymmentä kiloa kevyemmäksi. Josko myöntäisivät sitten sairasvakuutuksenkin minulle.
Se on hassua että vaikka lihasta on yhden suomalaisen miehen verran jo itsessään niin BMI arvo paukkuu niin että heilahtaa. Enkä minä sitä sano että tässä nyt herkkujakaan olla jätetty syömättä. Jotenkin sitä vanhetessa vaan haluaa enemmän fiilistellä asioita ja ei enää olla niin kauhean ehdoton. Hyvä lasillinen punkkua, kivaa musiikkia taustalle ja pientä kokkailua himassa. Aivan bueno homma. Valitettavasti ne näkyy vain vyötäröllä. Toisaalta ei minun rantakunnosta tarvitse murehtia. Joku viisas on joskus sanonut että jos voit kävellä rannalle olet ranta kunnossa.
Avain siis parempaan kuntoon on paljon erilaista liikuntaa punttia unohtamatta. Tämä on aerobinen on nyt innostanut minua ja hankin uudet juoksukengätkin juuri. Uskokaa tai älkää niin kyllä tämä poika jaksaa juosta ei se siitä kiinni ole. Olenhan aikanaan 120 kiloisena juossut itsekellotetun puolimaratonin sellaiseen kolmeen tuntiin. Hitaasti mutta varmasti. Jos näette minut jossain lenkillä älkää jääkö alle. Tämä rekka ei hevillä pysähdy.
Mukavaa alkaa fiilistellä asioita ja olisi hienoa päästä juoksemaan kesällä oikein vaikka jossain tapahtumassa. Noh hupsista minullahan on siis tavoite. Haluan sporttiseen kuntoon. Haluan olla kevyempi. Haluan että ensikesänä ei tarvitse korjauttaa skootterini takapyörän laakereita jälleen. Oli meinaan ihan hemmetin kallista. Haluan maastopyöräillä metsäreiteillä niin että kaupunki ei lähetä laskua luvattomasta metsähakkuusta lenkin jälkeen. Olen siis löytänyt nyt sen jutun mikä innostaa ja toimii minulla. Siitä tulee kiva fiilis. Maltan tuskin taas odottaa että pääsee seuraavaksi juoksumatolle kunnon poppien kera tykittämään. Siihen päälle painetaan hauiksille 300 toistoa niin kelpaa mennä hihattomassa ostamaan rahkakin sitten lähikaupasta. Eiks siel oo kylmä sanovat. Mulla on webasto baby.
Summa summarum. Ihmiset oli se sitten ihan mitä vain niin löytäkää se teidän juttunne, mistä sinulle tulee hyvä fiilis liikunnan parissa niin tee sitä. Jos olet puurtanut pitkään jotain samaa niin kokeilkaa uusia juttuja. Osallistukaa kilpailuihin ja hankkikaa kokemuksia. Kaikki lähtee liikunnasta. Tärkeää on havaita se että liikunta pitää meidät liikkeellä.
Liikunta ehkäisee ja estää kipuja ja kolotuksia kun sen oikein vain tekee. Kun kroppaa on väsytetty sopivasti niin mieli lepää ja on vain niin hyvä olla.
Kirjoituksen tarkoitus on muistuttaa ihmisille että asioita voi tehdä monella tapaa. Jos sinua ei kiinnosta mennä salille paksun nipun A4 papereita kanssa joissa on avaruustekniikkaa muistuttava saliohjelma niin älä tee niin. Tee 300 toistoa ja lähde saunaan. Pidetään homma yksinkertaisena. Silloin se on aina hauskinta. Jos tuntuu että haluaa enemmän haastetta niin ei muuta kuin rimaa korkeammalle. Lähtötilanne pitäisi silti olla jokapäiväisessä elämässämme se että vaikka ei ole mitään kilpailua tai muuta tavoitetta mikä meitä motivoisi tekemään niin tehdään sitten oman hyvinvointimme tähden. Ei skipata viikottaisia treenejä jengi vaan hoidetaan ne himaan kunnialla ja nautitaan elämästä.
Liikkumisen ilo kaikille.
Terveisin Eki
Booking.com
