Ratapäivällä paremmaksi motoristiksi
Ratapäivällä paremmaksi motoristiksi
Artikkelin kuvitus Timo Holländer (flickr-albumit). Iso kiitos kuvien käyttöluvasta!
Olin tähän asti pitänyt moottoriradalla ajamista vain kilpailevien tai siitä haaveilevien kyykkypyöräilijöiden hommana. Onneksi uskoin kokeneempia ja ilmoittauduin mukaan MotOrg ry:n ratapäivälle Ahveniston moottoriradalle, vaikka ajokkini onkin iso matkaenduro ja ajomaastot useinkin moottoriradan täydellisiä vastakohtia. Ensikertalaisena ilmoittauduin luonnollisesti hitaimpaan ryhmään ja sen puitteissa järjestettävälle Ajotaito 2 -kurssille. Jännityksellä jäin odottamaan, millainen ensimmäinen ratapäiväni tulisi olemaan.
Ennen ratapäivää
Sen erityisempää valmistautumista ratapäivälle osallistuminen ei vaadi, mutta sitä ennen on kuitenkin muutamia tarkistuksia syytä tehdä. Ilman kunnollisia suojilla varustettuja ajovarusteita ei radalle ole asiaa ja jos kaapissa on vaihtoehtoja, niin kannattaa mukaan napata nahkapuku. Itse tosin ajoin tekstiilipuvulla ja ei senkään kanssa ollut mitään ongelmia. Pääasia on, että varusteet ovat päällä mukavan tuntuiset eivätkä häiritse ajamiseen keskittymistä, koska radalla pitää voida keskittyä vain itse ajamiseen.
Varusteiden lisäksi on tarpeen käyttää hetki pyörän läpikäymiseen. Erityisesti renkaiden kunto pitää tarkistaa, koska radalla renkaat kuluvat katuajoa nopeammin ja toisaalta vanhojen renkaiden ominaisuudet ovat usein merkittävästi heikentyneet. Vaihda siis renkaat mieluummin ennen ratapäivää kuin vasta sen jälkeen. Moottoripyörän jarrujen on myös oltava kunnossa radalle mentäessä. Tarkista siis jarrupalojen ja -levyjen kunnon lisäksi jarrunesteiden tuoreus. Moni itse pyöränsä huoltava venyttää jarrunesteiden vaihtoväliä turhan pitkäksi, mutta viimeistään ennen radalle menoa on vanhat nesteet syytä uusia. Pyörä ei saa myöskään vuotaa mitään nesteitä radalle mentäessä, joten kannattaa kurkata moottorin alle mahdollisten öljy- tai jäähdytysnestevuotojen löytämiseksi.
Ratapäivän ohjelma
MotOrg ry:n ratapäivällä oli kolme ryhmää kuljettajien nopeuden mukaan ja kullakin ryhmällä oli aina 20 minuutin ajovuoro. Ei kuulosta pitkältä ajalta, mutta kun ajaa 20 minuuttia omien taitojensa rajoilla ja yrittää koko ajan parantaa suoritustaan, niin on ihan taatusti valmis pitämään taukoa. Mutta ennen kuin radalle on asiaa, pitää osallistua ajajakokoukseen ja mittauttaa pyörän äänet. Ajajakokouksessa käydään läpi turvallisen toiminnan edellyttämät käytännöt, radalla käytettävien lippujen merkitykset ja päivän aikataulu.
Pyörän äänien mittaaminen tapahtui desibelimittarilla radan ympäristöluvan ehdoissa määriteltyjen käytäntöjen mukaan. Ahvenistolla meluraja on läheisestä asutuksesta johtuen sen verran alhainen, että joillakin vakiopyörilläkin on vaikeuksia pysyä niiden puitteissa. Käytännössä ongelmat ovat kuitenkin harvinaisia, jos pyörässä on tyyppihyväksytty äänenvaimennin ja ns. noise-killer on paikallaan. Äänten mittauksen yhteydessä tarkistetaan myös, että pyörän kaikki lasiosat on poistettu tai teipattu piiloon. Uudemmissa pyörissä kyse on käytännössä peileistä, mutta vanhemmissa pyörissä myös etuvaloissa voi olla lasit. Teippaamisen tavoitteena on luonnollisesti se, että vahingon sattuessa lasinsirut eivät pääse lentelemään ympäri rataa ja aiheuttamaan vahinkoja pyörille tai kuskeille.
Ajajakokouksen jälkeen koulutusryhmät kokoontuivat kouluttajiensa johdolla ja omatoimisesti ajavat siirtyivät radalle ajoryhmänsä aikataulun mukaisesti. Omatoimisesti ajavilla oli aina 20 minuutin ajovuoron jälkeen 40 minuuttia aikaa säätää pyörää, kahvitella tms. Koulutusryhmässä varsinaista taukoa ei ollut tarjolla kuin lounaan verran, koska ajovuorojen väleissä käytiin läpi havainnot edelliseltä ajokerralta ja ohjeistettiin seuraavan ajokerran harjoitteet.
MotOrg ry:n koulutusmalli rakentuu Ajotaito-nimisten kurssien varaan. Kursseja on tällä hetkellä neljä eri tasoa, jotka ensimmäistä lukuunottamatta toteutetaan yhdistyksen ratapäivien yhteydessä. Ensimmäinen kurssi keskittyy moottoripyörän hallitsemisessa tarvittavien taitojen kehittämiseen. Sen suorittaminen ei hyödyllisyydestään huolimatta ole kuitenkaan edellytyksenä muille kursseille osallistumiselle. Ajotaito 2 -kurssilla keskitytään kaikkien motoristien tarvitsemiin taitoihin ja moottoriradan tehtäväksi jää tarjoata harjoitteluun sopivat puitteet. Ajotaito 3 ja 4 ovat sitten jo enemmän ratamoottoripyöräilyn saloihin perehdyttäviä koulutuksia.
Kurssilla
Ajotaito 2 -kurssilla pyritään siihen, että yhtä kouluttajaa kohden on suunnilleen yhden käden sormilla laskettava määrä kurssilaisia. Tämän ansiosta kouluttajalla on aikaa seurata jokaisen kurssilaisen ajamista ja antaa henkilökohtaista palautetta. Käytännössä aamupäivän ajan radalla ajettiin letkassa keskittyen kulloinkin opeteltavana olevaan aiheeseen ja aiemmin opeteltujen asioiden kertaamiseen. Vasta iltapäivällä siirryttiin vapaampaan omatoimiseen asioiden harjoitteluun, jolloin kouluttajat seurasivat radan reunalta tai kurssilaisten seassa ajaen kunkin suoritusta. Nopeudet päivän aikana olivat niin maltillisia, että varikolle tuloa lukuunottamatta jarrujen käytölle ei juuri ollut tarvetta.
Kurssipäivän ohjelma koostui periaatteeessa hyvin yksinkertaisista, mutta käytännössä kovin vaikeista asioista. Aivan ensimmäisenä harjoiteltiin oikeaa ajoasentoa. Pääpiirteissään siis pitää polvilla puristaa tankkia, keskivartalon lihaksilla pitää asentoa yllä ja samalla säilyttää kädet koko ajan rentoina. Kuulostaa helpolta, mutta on kaikkea muuta. Seuraavalla ajovuorolla harjoittelun aiheena olivat oikeat ajolinjat ja voi että on vaikea malttaa ajaa riittävän pitkälle kaarteeseen ennen kuin alkaa kääntämään pyörää. Seuraavan ajovuoron aiheena oli sitten katseen käyttö ajaessa eli siis opettelimmme katsomaan sinne minne haluaa pyörän menevän. Kovin helposti katse kuitenkin tipahtaa alas tai se nauliintuu ihan väärään suuntaan, yleensä sinne minne pyörä on sillä hetkellä menossa tai edellä ajavaan pyörään. Viimeinen opeteltava asia oli painon siirtäminen, käytännössä siis pään ja ylävartalon kallistaminen sisäkaarteen puolelle. Näitä asioita sitten päästiin vielä harjoittelemaan parin-kolmen ajovuoron ajan omatoimisesti.
Ratapäivän jälkeen
Koko päivän kestäneen ajamisen opettelun jälkeen ovat niin pää kuin kroppakin aika valmista kamaa. Olo oli niin sanotusti väsynyt, mutta onnellinen. Parasta radalla harjoittelemisessa oli olosuhteiden ennakoitavuus ja toistettavuus. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että huonosti ajettu kaarre on hetken kuluttua ajettavissa täysin samanlaisena uudestaan ja pääset parantamaan suoritustasi.
Kuten jokainen kursseilla käynyt tietää, niin kurssilla opittujen asioiden omaksuminen edellyttää niiden käyttämistä. Parhaiten se tietenkin onnistuu ilmoittautumalla seuraavalle ratapäivälle hitaaseen ryhmään ja kertaamaan omatoimisesti. Ajotaitojen parantuessa nopeuskin yleensä nousee aivan itsestään, mutta kannattaa siltikin keskittyä opetettujen taitojen kehittämiseen ja unohtaa hetkeksi kaikki nopeuteen tai kierrosaikoihin liittyvät tavoitteet.
Vaikka ratapäivällä ei pääsisikään kertaamaan, niin opittujen taitojen kertaaminen ja hyödyntäminen onnistuu myös ihan arkisten ajojen yhteydessä. Ratapäivällä opittujen taitojen vaikutukset myös näkyvät nopeasti normaalissa liikenteessä ja toisaalta oppii myös huomaamaan ne hetket, joina opit jäävät käyttämättä.
Ilman epäilyksen häivääkään voin sanoa olevani kurssin jälkeen parempi ja turvallisempi motoristi, ihan jo pelkästään sen vuoksi, että opin tunnistamaan itselleni tyypillisiä virheitä ja löysin nykyiset rajani. Moottoriradalla harjoitteleminen sopii ihan jokaiselle motoristille taitotasosta, pyörästä tai vauhdista riippumatta. Aloita omalta osaltasi vaikka tästä ja ota suunnaksi ensimmäinen ratapäivä.
Tässä vielä video yhdestä ratakierroksestani. Toivottavasti siitä on hyötyä tai edes huvia 🙂 Nopeimmat kuskit ajavat alle 1:30 aikoja, siihen on vielä aika paljon matkaa.
