Moottoripyöräkortti aikuisena

Moottoripyöräkortin eli A-kortin suorittaminen erikseen on 1.10.1990 lähtien ollut välttämättömyys. Tätä aikaisemmin autokortin eli B-kortin yhteydessä myönnettiin automaattisesti ajo-oikeus myös moottoripyörille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vuoden 1972 jälkeen syntyneet eivät voi hiukan myöhäisen neljänkympin kriisin tai pahasti etuaikaisen viidenkympin villityksen iskiessä vain kävellä liikkeeseen ostamaan itselleen moottoripyörää. Onneksi moottoripyöräkortti on helppo hankkia, varsinkin jos on jo autokortti taskussa ja liikennesäännöt sitä kautta tulleet tutuiksi. Jos ikää on vähintään 24 vuotta, niin voit suoraan suorittaa kortin, jossa ei ole teho- tai muita rajoituksia.

Moottoripyöräkortin suorittaminen vaatii teoriatunneille osallistumista sekä moottoripyörän käsittelyn harjoittelua ja ajamista liikenteessä. Aikaisemmin suoritettu autokortti vähentää hiukan teoria- ja ajotuntien määrää, koska liikennesääntöjä ei tarvitse käydä kertaamassa vaan pelkästään moottoripyörään liittyvät tunnit riittävät. Suosittelen kuitenkin kertaamaan vähintäänkin väistämissäännöt, koska moottoripyörän kanssa vähänkään isommat virheet tuntuvat helposti lompakon keventymisen lisäksi kipuna.

Autokoulun valinta

Valitettavan usein samalla paikkakunnalla ei autokoulujen välistä hintakilpailua ole, joten sitä harvemmin pääsee käyttämään vertailuperusteena. Autokouluista, ja joskus opettajistakin, löytää helposti muiden kokemuksia yksinkertaisella nettihaulla. Pienemmillä paikkakunnilla toki valinnan varaa ei aina ole. Kannattaa myös huomata, että kaikki autokoulut, varsinkaan pääkaupunkiseudulla, eivät anna opetusta moottoripyöräkorttiin.

Toisen mielestä hyvä opettaja voi toisen mielestä olla epämiellyttävä tai muulla tavoin omaa oppimista vaikeuttava, persoonat eivät aina kohtaa. Vähänkään isommassa autokoulussa oppilas yleensä voi valita opettajansa tai vaihtaa sitä kesken opetuksen. Tätä mahdollisuutta kannattaa ehdottomasti käyttää, jos opettaja tuntuu olevan oppimisesi esteenä.

Autokouluja voi vertailla myös kaluston mukaan. Toisilta löytyy useampia pyöriä ja jopa erityismadallettuja malleja lyhyempien kuskien tarpeisiin. Pyöräkaluston kunnosta voi myöskin tehdä päätelmiä autokoulun tasosta. Heikkokuntoisella kalustolla opetteleminen on turhauttavaa, joten oppilaalla on oikeus odottaa pyörän olevan kaikin puolin käyttökuntoinen. Naarmuja ja kolhuja autokoulujen pyöriin tulee väistämättä, joskus pyörä vaan pääsee kaatumaan oppilaalta käsittelyharjoituksia tehtäessä.

Ajovarusteet ovat myös yksi autokouluja erottava tekijä. Osa kouluista tarjoaa monipuolisen valikoiman hyväkuntoisia ajovarusteita erikokoisille kuljettajille. Osalla taas varusteet ovat joko huonossa kunnossa tai epäsiistejä. Oma suositukseni on, että kypärä, hanskat ja ajokengät kannattaisi olla omat jo ajokorttia suoritettaessa. Niiden osalta oikealla koolla on erityistä merkitystä.

Teoriatunnit ja -koe

Ajokortittoman pitää suorittaa 12 teoriatuntia ja ajokorttiluokan (B -> AB) korottajan 6 teoriatuntia. Yleensä viimeistään teoriatuntien suorittamisen aikana autokoulu hoitaa ajokorttiluvan hakemisen Poliisilta (1.1.2016 alkaen Liikenteen turvallisuusvirasto Trafilta). Samoille teoriatunneilla osallistuu monen ikäisiä kortin suorittajia, joten kypsemmällä iällä korttia suorittava pääse nauttimaan useimmiten itseään nuoremmasta seurasta. Vaikka tuntuisi, että itsellä on enemmän kysymyksiä tai ne tuntuvat olevan erilaisia kuin nuoremmilla, niitä kannattaa kysellä aktiivisesti. Ajotuntien yhteydessä ei ole samalla tavalla aikaa keskustelulle ja toisaalta kysymyksistä vastauksineen on hyötyä kaikille osallistujille.

Teoriakokeessa on sekä liikennesääntöjä että moottoripyöräilyä koskevat osiot. Näistä ajokorttiluokan korottajan tarvitsee suorittaa vain jälkimmäinen. Aikuiselle ihmiselle teoriakokeen ei pitäisi tuottaa suuria haasteita, varsinkaan ajokorttiluokan korottajalle. Ennen ajokorttiluvan myöntämistä et voi suorittaa teoriakoetta. Lisäksi useissa autokoulussa ajotunnit aloitetaan vasta teoriakokeen suorittamisen jälkeen, jotta ajotuntien ja ajokokeen väliin ei jää tarpeettoman pitkää aikaa.

Ajotunnit ja -koe

Ajotunnit alkavat moottoripyörän käsittelyn harjoittelulla ja hallintalaitteisiin tutustumalla. Pian tämän jälkeen siirrytään harjoittelemaan myös liikenteessä ajamista. Nuorempana ihminen kokee olevansa kuolematon, mutta aikuisella iällä ensimmäistä kertaa moottoripyörän sarviin tarttuvalla ei tätä etua ole puolellaan. Ei auta kuin uskoa opettajan sanaan, vaikka joissain tilanteissa maalaisjärki sanoisi vastaan. Moottoripyörän ohjaukseen liittyvät fysiikan lait ovat itse asiassa aika monimutkaiset ja pyörän kääntäminen oikein ei useinkaan tunnu ensimmäisillä kerroilla luonnolliselta. Pitää vain luottaa kokeneemman oppeihin.

Joillekin voi tulla yllätyksenä, että samalla ajotunnilla voi olla pari oppilasta yhtä aikaa. Jos koet sen itsellesi hankalaksi, niin asiasta kannattaa jutella opettajan kanssa. Useimmiten kyseessä on järjestelykysymys, mutta joudut silloin todennäköisesti hiukan tinkimään omista aikatauluistasi.

Ajokortittomalle oppilaalla ajotunteja kertyy vähintään 9 ja ajokorttiluokan korottajalle vähintään 6. Varsinkaan jälkimmäinen ei ole paljoa, jos oppilaalla ei ole aikaisempaa ajokokemusta vaikkapa mopon sarvista. Ajo-opettaja osaa yleensä opastaa lisätuntien ottamiseen ja tätä kannattaa kyllä kuunnella tarkalla korvalla. Jokunen lisätunti ei omaisuuksia maksa ja ne kaikki ovat omaksi turvaksesi kortin saamisen jälkeen. Oppirahat tässä vaiheessa hoituvat vain lompakkoa raottamallla, myöhemmin hinta voi olla aivan jotain muuta.

Kun opettaja uskoo oppilaan selviytyvän ajokokeesta, varataan sille aika ja viimeinen ajotunti sovitaan pidettäväksi juuri ennen ajokoetta. Ajokoe on kaksivaiheinen, ensin suoritetaan pyörän hallintaa mittaava käsittelykoe harjoittelualueella. Vasta hyväksytyn käsittelykokeen jälkeen alkaa varsinainen ajokoe liikenteessä. Ajokokeessa kokeen vastaanottaja seuraa kokeen suorittajaa yleensä autolla ja antaa kuulokkeiden kautta ohjeita kokelaalle mm. reitinvalintaa varten. Ajokokeen jälkeen vuorossa on palaute ja toivottavasti onnittelut ajokokeen hyväksymisestä. Jos kuitenkaan kaikki ei ole mennyt odotetusti, kokelaalle voidaan määrätä lisää ajotunteja. Harvoin kokeen hylkääminen tulee kokelaalle yllätyksenä, yleensä ajokokeen aikana on silloin tapahtunut aloittelevaa kuljettajaa itseäänkin pelästyttänyt kommellus.

Ensimmäiset kilometrit motoristina

Kun moottoripyöräkortti lopulta on taskussa, voi ura motoristina alkaa. Ideaalitilanne olisi, jos tässä vaiheessa pääset hankkimaan ensimmäistä pyörääsi ja aloittamaan ajokokemuksen kartuttamisen. Todennäköisesti ensimmäisellä ajotunnilla liian isolta ja painavalta tuntunut opetuspyörä tuntuikin käsittelykokeessa aika helposti hallittavalta, joten houkutus vieläkin isomman pyörän hankkimiseksi on, varsinkin miehillä, suuri. Suomessa on perinteisesti ajettu Euroopan suurimmilla pyörillä ja 1000-kuutioinen saattaa tuntua ihan tavanomaiselta valinnalta. Todellisuudessa valtaosa maailman moottoripyöristä on alle 400-kuutioisia, joten Suomessa pieneksi luokiteltu 600-kuutioinen on muualla kokeneiden kuskien pyörä. Monesti ensimmäinen pyörä menee kuitenkin vaihtoon yhden tai kahden ajokauden jälkeen, koska valinta ei osunut ihan nappiin tai pyörään ollaan harrastuksen vakiinnuttua valmiita sitomaan enemmän pääomia. Toisen pyörän hankkimisen yhteydessä voi sitten katsoa vähän tehokkaampaa pyörää, jos se vielä silloin tuntuu keskeiseltä valintakriteeriltä.

Pyörän hankkimisen yhteydessä on viimeistään aika hankkia itselle kunnolliset ajovarusteet. Hyvä periaate on, että aina pyörällä liikenteeseen lähtiessä käytetään kaikkia varusteita. Tavalliset farkut ja nahkatakki eivät juuri suojaa onnettomuustilanteessa anna, puhumattakaan t-paidasta ja shortseista, joita joidenkin kuskien päällä näkee.

Pyörän ja varusteiden hankkimisen jälkeen onkin sitten aika lähteä liikenteeseen oppimaan lisää moottoripyöräilystä. Eikä pelkästään ajamisesta, vaan myös kulttuurista ja muista motoristeista. Joillekin se tapahtuu kokoontumisajoissa uusia ihmisiä tavatessa, toisille kavereiden kanssa iltakahveille ajamisesta ja kolmansille pitkillä moottoripyöräreissuilla kaukana kotoa. Mutta kyllä siihen ajamiseenkin kannattaa tosissaan suhtautua opettelemisena. Itse huomasin tuhansien kilometrienkin jälkeen vielä joutuvani yllättäviin tilanteisiin ihan nopeusrajoitusten mukaan ajellessa. Vasta toisena kesänä ajamiseen tuli varmuutta ja pystyin unohtamaan ajamisen teknisenä suorituksena. Kunnes tuli kolmas kevät ja huomasin joutuvani jälleen talvitauon jälkeen kertaamaan huolellisesti pyörän käsittelyn. Siitä lähtien olenkin ottanut tavakseni ajaa kevään ensimmäiset kilometrit tyhjällä parkkialueella käsittelyharjoituksia tehden.

Moottoripyöräkortin hinta

Moottoripyöräkortti ei tänä päivänä valitettavasti ole aivan halpa hankinta. Ilman aikaisempia ajokortteja pelkän autokoulun osuudeksi tulee n. 1000 euroa ja ajokorttiluokan korottajalle (B -> AB) vastaavasti n. 800 euroa. Tämän päälle pitää vielä laskea viranomaismaksuista 138 euroa ja tarvittavista valokuvista sekä lääkärintodistuksesta (jos ensimmäinen ajokortti) tulevat kustannukset. Käytännössä siis kortin kokonaishinnaksi tulee n. 1200 euroa ja ajokorttiluokan korottajalle n. 1000 euroa. Suurimmissa kaupungeissa hinta voi olla vielä tuotakin korkeampi ja vastaavasti pienemmillä paikkakunnilla voi säästää edellä mainituista summista jopa 250 euroa.

Moottoripyöräkortin hinta on viime vuosien aikana noussut huomattavasti, joten ei olekaan ihme, että vaihtoehtoisille malleille hankkia kortti on syntynyt kysyntää. Opetuslupa tarjoaa huomattavasti edullisemman tavan hankkia kortti, jos vain löytää itselleen sopivan opettajan lähipiiristään. Opetusluvasta on luvassa myöhemmin oma juttunsa, joten ei siitä tässä sen enempää.

Omat kokemukseni kortin hankkimisesta aikuisena

Itselleni halu hankkia moottoripyöräkortti iski pakottavasti päälle 32-vuotiaana ja kahden lapsen isänä. Hankkeesta oli puhuttu useampanakin kesänä puolison kanssa, mutta tähän asti vaimon vastustus oli vienyt voiton. Keväällä 2008 päätin ottaa härkää sarvista ja ilmoitin itseni autokouluun sen enempiä empimättä. Löysin itselleni loistavan opettajan paikallisesta autokoulusta ja suoritin kortin nopealla aikataululla. Vaikka olin mopoillut vuosia ja crossipyörälläkin hiukan ajellut, niin ensimmäinen ajotunti on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Etukäteen en olisi voinut uskoa kuinka paljon jännitti ja kuinka hankalalta ajaminen aluksi tuntui. Olin uskotellut olevani korttia vaille valmis motoristi. En voinut välttää ajattelemasta tilannetta, jossa olisin ”ilmaiseksi” saadulla A-kortilla aloittanut ajamisen itsekseni ilman yhtäkään ajotuntia. Pahoin pelkään, että rumaa jälkeä olisi syntynyt. Tämä ihan ajatuksen herättäjäksi myös heille, joiden motoristiura on ollut tauolla kevytmoottoripyöräajoista.

Toisella ajotunnilla meno olikin ihan eri luokkaa, aivot olivat kaivaneet kätköistään vanhat kokemukset ja yhdistäneet ne ensimmäisen ajotunnin oppeihin. Siitä huolimatta ajokertojen määrä tuntui kovin vähäiseltä ja ajamisesta puuttui toivomani varmuus. Kuitenkin opettajan vakaan mielipiteen myötä ajokoe varattiin kuudennen ajotunnin jälkeen suoritettavaksi. Käsittelykokeessa jouduin yhden tehtävän uusimaan, mutta muilta osin suoritus oli kiitettävä ja moottoripyöräkortti tuli käteen ensimmäisellä yrittämällä.

Vaimokin aikanaan leppyi yllättävästä kortinsuorittamisestani ja sai koiransakin, jonka oli aikanaan uhannut hankkia, jos minä hankin moottoripyörän. Mutta sitä en olisi kyllä uskonut, että saisin hänet suostuteltua moottoripyöräkorttia suorittamaan. Mutta niinpä vaan kolme vuotta jälkeeni hän sen suoritti. On muuten ainoa tuntemani kortin suorittaja, joka on käsittelykokeessa kaatanut pyörän ihan kunnolla vauhdista ja silti läpäissyt ajokokeen ensimmäisellä yrityksellä.

Lisätietoja moottoripyöräkortista ja sen suorittamisesta saat mm. Suomen Autokoululiitosta.

Booking.com