Ratareisi tapahtuma Puolimatkan pyörätreeniä

Ennen joulun pyhiä 2014 osui jostain silmiini Ratareisi 2015 -tapahtuma. Joulun allahan on hyvä tehdä juhannussuunnitelmia 🙂 , ajattelin, ja ilmoittauduin tapahtumaan. Kyseessähän on Alastaron moottoriradalla ajettava 24h pyöräilytapahtuma, joka järjestettiin tänä vuonna toista kertaa.

Tuolloin en vielä tarkemmin miettinyt, että mikä tulee olemaan oma tavoitteeni tapahtuman suhteen. Juhannuksen lähestyessä aloin pohtia mitä tuolla nyt sitten tekisi ja aika äkkiä ajatus selkeni, että teen täsmäharjoittelua ensimmäistä triathlonin puolimatkaani varten. Kovin vähän on vielä pidempiä pyörälenkkejä itselläni takana, joten tuollahan siihen olisi hyvä mahdollisuus.

Tavoitteeksi asetin ajaa ”hyvän pyöräpitkiksen”, yhteensä vähintään 180km. ”Sattumalta” triathlonin täysmatkan pyöräilymatkan pituus 🙂 ja sen ottaminen tavoitteeksi tuntui ainakin etukäteen hyvältä idealta 😉 . Tarkoitus oli lähteä ajamaan mahdollisimman pitkää matkaa yhteen putkeen, kun olosuhteet pitkälle lenkille olivat niin mainiot. Olosuhteilla tarkoitan nyt sitä, että wc:t ja juomahuolto ovat koko ajan lähellä, ja tasainen rata tarjoaa hyvät mahdollisuudet matkan taittamiseen halutulla syketasolla. Ja myös mahdollisten kalusto-ongelmien ilmetessä varikko on kirjaimellisesti koko ajan vieressä, eli vaarana ei ole jäädä tien päälle tilannetta hämmästelemään. Sääolosuhteiden suhteen ei näyttänyt parhaalta mahdolliselta, vaan sadetta oli luvassa. Siihen varauduin mm. pakkaamalla pari kassillista vaihtovaatetta mukaan 🙂

Mukavasti sain kyytiini matkaseuraksi toisen innokkaan pyöräilijän Jyväskylästä, ja samalla myös kartturin, joten matka Alastaroon taittui ripeän tuntuisesti hyvässä seurassa rupatellen. Matka kesti hyvässä kesäsäässä n. 3 tuntia.

Perille päästessämme varikolla oli jo hyvä tunnelma, ja ennenkaikkea hieno keli alkaa valmistelemaan itseä ja pyörää valmiiksi. Kaikki oli suurinpiirtein valmista ajajakokoukseen mennessä, mikä oli n. 45 minuuttia ennen ajoajan alkamista. Siellä annettiin ohjeet, kuinka radalla tulee toimia ja mitä palveluja on käytettävissä varikolla. Sitten kaikki olikin pian valmista liikkeelle lähtöön!

Hymyä ei tarvinnut houkutella, sen verran hieno fiilis oli varmasti kaikilla kun päästiin liikkeelle hienossa kesäsäässä!

Pidin heti tapahtuman luonteesta erityisesti siksi, että jokainen sai ajaa juuri sitä vauhtia kuin halusi, ja ja pyöräillä niin paljon tai vähän kun halusi. Ei tullut mitään paineita siitä, että pitäisi pysyä tietyssä vauhdissa tai väistellä nopeampia – radalla oli hyvin tilaa ohittamiseen ja jokaiselle ajaa omaa vauhtia.

Itse olin päättänyt ajaa suunnittelemani 180km (n. 67 ratakierrosta) peruskestävyysharjoituksena, eli aika maltillisilla sykkeillä. Tällä ajattelin taklata sitä, että tämä juhannuksen viettotapa ei aiheuta liian suurta rasitusta. En halunnut, että palautuminen tapahtumasta kestää liian kauan, vaan että saan hyvän ”pyöräpitkiksen”, mutta siitä palautuu nopeasti.

Tällä suunnitelmalla siis liikkeelle sykkeitä seuraten. Listasin vielä mielessäni tavoitteita omalle pyöräilylleni:

• tavoitteena hyvä pyöräpitkis – yhteensä vähintään 180km
• maltillisilla sykkeillä – peruskestävyysalueella tai pk/vk-kynnyksen tuntumassa
• juoma- ja energiahuollon testausta ensimmäistä puolimatkaa varten
• tavoitteena pitää mahdollisimman vähän taukoja ajon aikana
• tavoitteena myös ”tutustua omaan pyörään”, eli totutella ajamaan mahdollisimman paljon myös ala-asennosta (tätä on vielä tullut aika vähän, koska liikenteen seassa rekkojen viuhuessa ohi tai porukassa ajaessa se ei kovin helposti välttämättä onnistu, ja yksin tehtyjä pitkiä lenkkejä ei vaan ole vielä takana)

Näillä ajatuksilla siis eteenpäin. Matka eteni mukavasti, välillä joku aina pysähtyi hetkeksi juttelemaan, kunnes jatkoi taas omaa ajoaan kovempaa. Hauskoja kohtaamisia ja uusia ihmisiä 🙂

N. 54km kohdalla alkoi sataa. Niinhän sääennusteet olivat näyttäneet, että sadetta on luvassa, joten ei se päässyt yllättämään. Mutta hieman harmitti että niinkin aikaisessa vaiheessa alkoi kova sade, koska kaikilla oli varmasti intoa jatkaa pyöräilyä niin alkuvaiheessa tapahtumaa. No, aika äkkiä tein päätöksen omaan ajooni, että ajan ensimmäiset 90km täyteen ”vaikka taivaalta sataisi pieniä mummoja”. Tärkeää henkistä treeniä sitä puolimatkaa varten 🙂 . Joten siellä sitten vedettiin tasaista tahtia rankkasateesta huolimatta!

Juoma- ja energiatankkaus onnistui hyvin, energiat riitti ja omat juomat, joten ei tarvinnut tehdä yhtään pysähdystä ensimmäisen ajorupeaman aikana. Nollan pysähdyksen taktiikalla siis ensimmäinen 90km täyttyi ja
hyvillä mielin kuivattelemaan!

Sitä todella tarvittiin, litimärkiä vaatteita riisuessa olin jo aivan jäässä ja onneksi olin varustautunut ottamalla vaatteita mukaan PALJON! Monta vaatekerrosta vaan päälle villasukista ja kevyttoppatakista lähtien ja eväitä syömään. Varikolla kisakansliassa oli koko tapahtuman ajan tarjolla kahvia ja teetä ja juttuseuraa. Samoin myös grilli oli kuumana koko ajan, sinne sai mennä omia eväitä grillaamaan. Sinne siis kahvia hörppimään ja odottamaan sateen loppumista. Oma taktiikkani oli odottaa kunnes sade loppuu ja mennä sitten ajamaan toinen 90km lenkki. Iltakahdeksalta sade osoitti loppumisen merkkejä ja lähdin vaihtamaan uusia ajovaatteita päälle. Onnekseni olin saanut pyöräilykengät kuivumaan erään kanssaosallistujan autoon lämmittimen ääreen (kiitos vaan kovasti!), se kyllä teki uudelleen liikkellelähdön huomattavasti mukavammaksi, kun ei tarvinnut läpimärkiä kenkiä vetää jalkaan 🙂

N. puoli yhdeksältä illalla lähdin siis toiselle pyöräpitkikselle, samoin eväin kuin ensimmäisellekin. Matka taittui jälleen mukavasti ja ihmisiä jäi jälleen silloin tällöin juttelemaan matkan varrella, joku lyhyemmäksi ja joku pidemmäksi aikaa. Monenlaista asiaa treenaamisesta ja sen sovittamisesta muuhun elämään, sekä kunkin tavoitteista. Moni osallistujista tuntui olevan triathlonin harrastaja 🙂

Illan edetessä alkoi hieman tulla viileä, eli hieman enemmän olisi voinut pukea. Mutta pääasia että nyt oli kuivaa, joten päätin vetää tuonkin rupeaman nollan pysähdyksen taktiikalla, enkä pysähdy lisäämään vaatetusta. 80km kohdalla alkoi jo hieman väsymys painaa, lähestyihän kellokin jo puolta yötä, ja aamulla herätys oli ollut 5.30. Pyöräilyäkin oli takana jo 170km sille päivälle. Kuin tilauksesta eteeni osui pari nuorta miestä, jotka ajelivat sopivaa vauhtia kahdestaan rupatellen. Lyöttäydyin peesiin ja viimeinen kymppi meni kevyesti siinä kyydissä. On se kumma juttu tuo peesihyöty! Kiittelin nuoria miehiä kovasti hyvästä kyydistä, kun suuntasin varikolle kellon piipattua 90km matka täyteen. Vastaukseksi sain, että ”Hyvä kun kelpasi!” 🙂

Ei tarvinnut taas hymyä houkutella tässäkään vaiheessa, kun kaikki asettamani tavoitteet olivat täyttyneet! Paljon tuli ajettua aeroasennossakin ja siihen tuli selvästi varmuutta lisää. Mikäpä siinä oli suunnatessa grillaamaan juhannusmakkarat 🙂 , ja katsomaan kun toiset vielä jatkoivat sitkeästi ajamista pimenevässä yössä.

Päätin ajaa vielä aamulla lyhyen palauttavan pyöräilyn, ja yhteensä koko tapahtumassa matkaa kertyi 76 kierrosta eli n. 206km. Olen tyytyväinen, oikein hyvä treeni puolimatkaa varten! Oikein hyvä tapa viettää juhannusta, suosittelen 🙂