Pyöräilijäesittelyssä Elisa Turunen.
Teemme henkilökuvia kiinnostavista Suomalaisista urheilijoista. Niin pyöräilystä kuin muistakin lajeista, juttu sarjan aloittaa Elisa Turunen.
Kuka olet ja mistä tulet
Turusta lähtöisin oleva nurmijärveläinen ratapyöräilijä, jolle ikää on kertynyt 27 vuotta.
Oletko aina pyöräillyt vai oletko ns loikkaaja jostain muusta lajista?
Pyöräily tuli kesälajiksi pikaluistelun rinnalle 10-11 -vuotiaana. Ensimmäisen kesän ajelin maastopyörällä ja äidin retkipyörällä kaikki tarjolla olevat viikkotempot Turussa. Lopulta sain oman runkovaihteisen Rossinin.
Harrastatko muita lajeja?
En varsinaisesti. Sali on tietenkin iso osa sprintterin harjoittelua. Ja kaikkea muutakin urheilullista tulee puuhasteltua, kun tilaisuus tulee.
Tavoitteet kaudelle 2015?
Ajallisesti tavoitteena päästä uusille sekuntilukemille. Muuten oppia oikeasti kilpailemaan seuraamisen sijaan ja päästä eroon liian tiukasta itsesuojeluvaistosta, etenkin viime syksyn kolarin jälkeen.
Entä tulevaisuudessa ?
Tavoitteena on kehittyä niin pitkälle kuin rahkeita on. ”Eläköitymisen ” jälkeen haluan jatkaa edelleen lajin parissa työstäen ongelmia ja ideoita, joita on oman urheilu-uran (jos urasta voi puhua) aikana tullut vastaan.
Millä alalla toimit päivätyöksesi, miten lajisi soveltuu tämän kanssa yhteen?
Toimin kirjanpitäjänä ja tilintarkastusassistenttina, tulevaisuudessa toivottavasti kunnioitusta (ja kauhua) herättävänä tilintarkastajana. Työpaikkani on aivan täydellinen harrastamista ajatellen, kiitos urheiluhullun pomoni ja joustavuuden. Viime syksynä lähdin muutaman päivän varoitusajalla kuukaudeksi reissuun saatesanoilla, että ”tämähän on vain työtä, totta kai lähdet ajamaan”.
Välineesi, mitä löytyy pyöräkellarista?
Ykköspyöränä Dolanin DF3 ratapyörä, mutta löytyy sen lisäksi muutakin. Ratapyörää, aika-ajopyörää, maantiepyörää, crossaria, maastopyörää ja monenlaista kauppakassia… Kaiken kaikkiaan meillä taitaa olla pitkälti kolmattakymmentä pyörää kellarissa siipan kanssa. Omistus- ja hallintasuhteet ovat hieman hämärtyneet.
Onko sinulla jotain treenivinkkiä, minkä haluaisit jakaa harrastajille?
Nyt tuli paha. Ehkä laajemmassa mittakaavassa ajateltuna se, että kannattaa oikeasti treenata monipuolisesti ja hakea uutta näkökulmaa asiaan. Pelkällä maantien hinkkaamisella tuloksenakin on pelkkää tasaisen tappavaa ja tylsää maantien hinkkaamista. Pelkällä salilla saa aikaan vaan julmetun jumin. Pelkällä velon kiertämisellä saa pään sekaisin ja kunnon ketutuksen. Omalla kohdallani uuden valmentajan kanssa ollaan lisätty sitä ja vähän tätä, vähennetty tuota ja ensimmäisistä yhteisistä viikoista alkaen on tuntunut tulosta tulevan, kun on päässyt omista jumiutuneista kaavoista pois.
Käsitin että käyt paljon puntilla, kuinka iso on sen merkitys vauhdissa ja tuloksissa?
Jos vilkaisee Förstemannin tai Vogelin reisiä, niin sanoisin voimaharjoittelun näyttelevän varsin suurta osaa. Etenkin näin hiukan vanhempana voiman lisäämisen tärkeys vaan kasvaa joka vuosi, kun kampikierrokset eivät juuri enää tihene.
Oletko ehdoton pyörähippi vai löytyykö taloudesta polttomoottorilla kulkevia ajoneuvoja?
Autoja löytyy ihan (siipan) harrasteluksi asti. Käytän tekosyynä laiskuudelleni hyötypyöräilyä kohtaan sitä, että 100 kilometrin päivittäiset työmatkapyöräilyt treenin päälle eivät välttämättä ihan tue sprinttiharjoittelua.
Millaiset terveiset lähettäisit lukijoille ?
Ratapyöräily on sopivan jäätävä yhdistelmä vauhtia ja viekkautta. Parasta on, kun tässä pääsee revittelemään kunnolla ja parhaimmillaan kirimään monta kertaa päivässä maaliviivalle. Ja meikäläisen löytää kesällä lähes päivittäin Helsingin velolta, jos inspiraatio lähteä kokeilemaan iskee. Joka tapauksessa aurinkoisia kilometrejä kesään kaikille!
Booking.com